Julkkikset

Radiojuontaja ja drag queen Jarkko Valtee ei ole koskaan tavannut biologista isäänsä: ”Se ei tunnu traumaattiselta, eikä minulla ole ollut pakkomiellettä etsiä häntä käsiini”

Radiojuontaja ja drag queen Jarkko Valteen, 52, elämä ei ole mennyt niin kuin hän nuorempana kuvitteli, vaan itse asiassa paremmin. – Kaikkein onnellisin olen esiintyessäni, radiossa tai lavalla.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Anton Reenpää, Marko Rantanen

Ikä ja viihdetyö ovat opettaneet Jarkko Valteeta.

Radiojuontaja ja drag queen Jarkko Valteen, 52, elämä ei ole mennyt niin kuin hän nuorempana kuvitteli, vaan itse asiassa paremmin. – Kaikkein onnellisin olen esiintyessäni, radiossa tai lavalla.

Kannettu vesi ei pysy kaivossa, uskoo Jarkko Valtee, 52. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän ei halua olla tekopositiivinen.

– Tunnen muutamia aidosti positiivisia ihmisiä, sellaisia, jotka luovat päivänpaistetta ympärilleen, ja arvostan heitä vilpittömästi, mutta itse en jaksa aina olla varsinainen päivänsäde.

Jarkko kertoo, että teininä hän oli välillä jopa ilmapiirin pilaaja, mitä ei hymyilevästä ja ystävällisestä miehestä uskoisi.

– Jotain olen iän ja viihdetyön ansiosta oppinut. En ole kielteinen, mutta olen pessimisti, pelkään usein pahinta, hän sanoo hiukan virnistäen.

Jarkko vakuuttaa, että korona-aika ei ole vaikuttanut hänen asenteeseensa eikä ole juuri muuttanut hänen arkeaan.

– Olen ollut aina hyvä välttelemään ihmisiä ja viihdyn yksin kotona. Töissä olen pakkososiaalinen, mutta muuten minulla on tosi pieni läheisten ystävien piiri. Viime aikoina olen tavannut vain vanhempiani ja siskoni perhettä, enpä juuri muita. Työ Radio Aallossa jatkuu, mutta tanssikoulun ja show-puolen tilanne tietysti huolestuttaa.

Jarkko Valtee: ”Olin superraskas ja rasittava lapsi, aina äänessä”

”Äitini oli 18-vuotias, kun synnyin, enkä ole koskaan tavannut biologista isääni. Se ei tunnu traumaattiselta, eikä minulla ole ollut pakkomiellettä etsiä häntä käsiini. Isäpuoli tuli perheeseen, kun olin viisivuotias. Sisareni on minua kymmenen vuotta nuorempi, joten olin pitkään ainoa lapsi.

Olin superraskas ja rasittava lapsi, aina äänessä. Sellainen kato mua, kato mua -tyyppi. Tykkäsin esiintyä ja olin jo pienenä mukana näytelmäkerhoissa. Nautin, kun sain olla keskipiste. Onneksi nuoruudessani 1980-luvulla ei ollut sosiaalista mediaa eikä tosi-tv-ohjelmia. Olisin varmasti osallistunut kaikkiin mahdollisiin formaatteihin ja nolannut itseni moneen kertaan.

Jarkko Valtee
Lapsena Jarkko Valtee oli aina äänessä.

Äiti oli ruokakaupassa töissä. Hän olisi halunnut aikoinaan käydä koulua mutta joutui menemään töihin. Hänen pääoppinsa minulle oli, että käy koulut ja hanki ammatti. En sitten ihan toteuttanut tuota oppia. Lapsena haaveilin, että minusta tulee lihamestari tai palomies.

Asuimme Helsingin Kruununhaassa, ja äidin työpaikalla kävi paljon taiteilijoita ja julkisuuden henkilöitä. Äiti sanoi aina, että he ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin, vaikka ostavatkin kalliimpaa jauhelihaa. Olin kahdeksanvuotias, kun muutimme Vantaalle. Siellä liityin Korson VPK:n nuoriso-osastoon, jossa olin kymmenen vuotta.”

Teininä Jarkko oli laiha poika eikä erityisen macho

”Muistan, kun olin alle kouluikäinen ja olimme junassa matkalla Töysän-mummolasta kotiin. Lepäsin pää äidin sylissä. Hän katsoi minua ja sanoi, että mitä ripsillesi on tapahtunut. Tunnustin, että leikkasin ne Fiskarsin saksilla, kun naapurin tädin mielestä minulla oli pitkät ja kauniit ripset kuin tytöllä.

Olin teininä laiha poika enkä erityisen macho. Tunsin olevani vähän erilainen mutta en suoranaisesti kiusattu. Jotain pientä homottelua oli, ja siitä sain kuulla, että isäpuolellani oli eri sukunimi kuin minulla. Huulistani myös vitsailtiin, että mikä Jorma Uotinen sä luulet olevasi.

Pelastukseni oli palokuntaharrastus. Sain ronskeilta kavereiltani tavallaan suojelua. He olisivat tulleet tueksi, jos joku olisi uhannut minua. En ollut tyytyväinen ulkonäkööni, ja ajoittain minulla oli kaikki mahdolliset ulkonäkökriisit, mutta pärjäsin joten kuten kroppani kanssa.

Ehkä kipuilusta ja ulkonäön vatvomisista on ollut hyötyä viihteen tekemisessä – ja siinä, että minusta on tullut hyvä pukusuunnittelija. Minua on kiitetty siitä, että saan ihmisistä esiin heidän parhaat ja kauneimmat puolensa.”

Jarkko on oppinut tekemällä, ei kouluja käymällä

”Kävin lukion jälkeen kampaajakoulun, mutta siitä ei tullut minulle elämäntyötä. Kaikki ammattini – televisio- ja radiojuontaja, drag queen ja pukusuunnittelija – olen oppinut tekemällä, en kouluja käymällä.

Monet tekemisistäni ovat olleet sattumaa. Ensimmäinen askel töihini oli tanssiharrastus. Meillä oli koulussa ysiluokalla tanssikilpailut, joissa oli palkintona lahjakortti Aira Samulinin tanssikursseille. Minä voitin kisat isoksi osaksi sukupuoleni ansiosta. Tanssijoiksi haluttiin poikia, eikä laji ollut niitä suosituimpia kundiporukassa.

Aira houkutteli minut jatkamaan harrastusta. Pääsin Airan Rytmikkäisiin, ja myöhemmin perustettiin Step up -show. Opin tekemään showesityksiä ja kiinnostuin puvustuksesta. Pian tein niitäkin.”

Jarkko Valtee: ”Drag queen -rooli tuli elämääni sattumalta”

”Myös drag queen -rooli tuli elämääni sattumalta. Jo lapsena olin teatterikerhossa esittänyt yhtä lailla miehiä kuin naisiakin. Show-rooleissa esitin muun muassa Dingon Neumannia. Siirtyminen esittämään naista ei tuntunut isolta muutokselta.

Kun vuonna 1997 oli Step upin kymmenvuotisbileet, päätin kaverini Osku Heiskasen kanssa, että juonnamme homman drageina. Esikuvamme oli ruotsalainen After Dark -show. Siitä se vähitellen lähti, ja nyt olemme vetäneet yhteistä ShoWhat-esitystä yli 20 vuotta. Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että esimerkiksi Paula Koivu­niemi on minulle vain rooli, ei mikään vietti eikä fetissi. Jotkut pettyvät, kun kuulevat, etten todellakaan pukeudu vapaa-ajalla naiseksi.”

Jarkko Valtee
Tältä Jarkko Valtee näyttää ihanimmillaan lavakuosissa.

Lavakunnosta ei tingitä

”Nyt minulla on kesäkunto, eli en menisi lavalle näillä kiloilla. Teen Oskun kanssa kiertueen joka syksy, ja silloin pitää mahtua roolimekkoihin.

Olen mukavuudenhaluinen, mutta toisaalta erittäin ammattiylpeä ja itsekriittinen, joten en tingi lavakunnosta. Vielä joitakin vuosia sitten riitti, että pidin syksyllä parin viikon palautuskuurin, mutta nykyisin täytyy aloittaa järkevämpi elämä jo heinäkuussa. Jos olisin fiksu, en jojoilisi kilojen kanssa vaan eläisin koko vuoden terveelliseesti, mutta olen, mitä olen.

Monet naisista, joita Oskun kanssa esitämme, ovat meitä vanhempia, joten sikäli ikä ei pelota. En ajattele, että minulle olisi drag-artistina viimeinen käyttöpäivä. Mutta tekemisen täytyy olla kivaa. Jos työstä katoaa ilo, ei sitä kannata jatkaa.”

Jarkko on asunut koko aikuisikänsä yksin

”Lapsuuskodin jälkeen olen asunut aina yksin. Muuttaminen yhteen toisen ihmisen kanssa olisi järjetön elämänmuutos. Nautin siitä, että vapaa-ajallani minun ei tarvitse ottaa kenenkään toiveita huomioon eikä kukaan vaikuta siihen, mitä minä teen.

Minulla on vain muutamia tosi hyviä ystäviä, joille voin purkaa huoliani sekä tietysti kavereita, joita on silloin tällöin kiva nähdä. Ystävissä arvostan eniten luotettavuutta. Jos joku pettää minut, olen lapsellisen huono antamaan anteeksi.

Jarkko Valtee
Jarkko Valtee arvostaa ystävissä eniten luotettavuutta.

Kun kierrän Oskun kanssa show-keikoilla, autossa on hyvä jutella syvällisiä. Sanotaan, että suomalaiset miehet avautuvat usein juuri autossa ja saunassa, kun istutaan vierekkäin eikä toista tarvitse katsoa silmiin.

Kerran puhuin Oskulle omasta sinkkuudestani, ja hän kysyi, voisinko kuvitella, että asuisin jonkun kanssa yhdessä. En osannut sanoa siihen mitään, ja hänkin hiljeni. En ole koskaan varsinaisesti seurustellut kenenkään kanssa. Enkä kerro yleisesti mieltymyksistäni tai suhteistani. En myöskään tuloistani enkä sitä, ketä äänestän.”

Ajatuskin lapsista on tuntunut Jarkosta aina mahdottomalta

”Kai kaikki vanhat sinkut ovat joskus haaveilleet perheestä, mutta minä olen poikkeus. Ajatuskin lapsista on tuntunut aina mahdottomalta.

Mielestäni lapset ja lemmikit ovat kivoja, kun pysyvät riittävän kaukana eivätkä haise. Ymmärrän konseptin, on mielestäni ihan jees hankkia lapsia, mutta se ei ole minun juttuni.

”On mielestäni ihan jees hankkia lapsia, mutta se ei ole minun juttuni.”

Sisarellani on 14-vuotias tyttö ja 6-vuo­tias poika, joille molemmille olen kummi, ja he ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita. Olen lellittelevä kummisetä, teemme yhdessä kaikkea kivaa. Lapsiin pätee sama kuin parisuhteeseen. Ihmisten kanssa oleminen on paljon mukavampaa, kun se on määräaikaista.”

Jarkko Valtee: ”Teho-osastolla iski paniikki”

”Vuoden 2007 kevättalvella kävelin perjantai-iltana kolme kilometriä baarista kotiin ja ilmeisesti kompastuin rapussa. Heräsin sairaalassa enkä tiedä kuka oli soittanut ambulanssin. Sanoin, että haluan kotiin, koska maanantaina on keikka Turussa. Kuulin, että minulla on kallonpohjan murtuma, enkä pääse ihan heti mihinkään. Kun kysyttiin lähi­omaista, mainitsin äidin mutta jatkoin, että hän lähti juuri lomalle Lappiin. Sanoin, etten haluaisi pilata äidin lomaa, katsotaan ensin, miten käy.

Äidille soitettiin seuraavana päivänä, ja hän oli vihainen. ’Ai katotaan, miten käy, olisitko soittanut sitten, kun olet kuollut.’ Teho-osastolla iski paniikki, ja tajusin, että voin todella kuolla. Muutaman päivän päästä tuli ystäviä käymään, ja aloin uskoa, että elämä jatkuu.

Jarkko Valtee
– Olin kerran puoli vuotta työttömänä, ja sen jälkeen minulla on ollut aina pieni puskurirahasto, kohtuullinen huoltovarmuus.

Sairausloma kesti kolme kuukautta, ja koko kevät meni uusiksi. Pää parani, mutta oikean käden etusormi ei ole ennallaan. Olin ilmeisesti tukenut maahan kädellä, ja leikkaus ei täysin onnistunut.

Olisi ihana ajatella, että sairaus olisi jotenkin ylevöittänyt minua, tai että minusta olisi tullut parempi ihminen, mutta katinkontit. En oppinut yhtään mitään. Uskon, että ihmiset eivät yleensäkään paljon muutu kokemustensa vuoksi. Kulmat saattavat pyöristyä.

Minulla on esimerkiksi yksi kaveri, jonka olen tuntenut ala-asteelta saakka, ja samoille jutuille me nauramme edelleen. Vain sitä kaverini sanovat, että olen vuosien mittaan oppinut olemaan vähän rauhallisempi. En enää kilahda ihan yhtä nopeasti nollasta sataan ja osaan sietää hankalia ihmisiä vähän aiempaa paremmin.”

Jarkko ei mieti ikävuosia

”Olen hirvittävän huono arvaamaan ihmisten ikää. Ehkä se johtuu siitä, että ympärilläni on aina ollut iättömiä ihmisiä.

Äitini lisäksi myös ensimmäiset opettajani olivat nuoria. Kun tapasin ensi kerran minulle rakkaan Aira Samulinin, hän oli varmaan jo viisikymppinen ja sen aikaisen käsityksen mukaan vanha, mutta hän ei tietenkään käyttäytynyt kuin ikäisensä odotettiin käyttäytyvän.

Olin kasariteini, ja silloin kuului kuvaan näyttää vanhemmalta. Kävin lukiota salkku kädessä ja pukeutuneena puvuntakkiin, mutta yleensä olen aina tuntenut olevani vuosieni ikäinen.

Osku ja minä olemme show:ssa nuorekkaita tätejä. Myös radiotyöni on eräänlaista leikkiä, viihdyttämistä.

Nelikymppisenä minulla oli jonkinlainen ikäkriisi. Se liittyi enemmän uraan kuin vanhenemiseen: tässäkö tää nyt oli -huoli. Sitten tuli radiotyö ja paljon uusia asioita ja into löytyi taas.

Olen kunnianhimoinen mutta en osaa suhtautua itseeni kovin vakavasti. Ikä ei tunnu olennaiselta asialta, enkä juurikaan mieti terveyttä.

Elämä ei ole mennyt niin kuin nuorempana kuvittelin, vaan itse asiassa paremmin. Kaikkein onnellisin olen esiintyessäni, radiossa tai lavalla. On mahtavaa, kun ihmiset viihtyvät.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 20/2020.

X