Ultra Bra -yhtyeessä tutustuneiden Vuokko Hovatan ja Anna Tuluston ystävyys on kestänyt suuret surut: ”Anna osoitti myötätuntonsa olemalla läsnä”
Näyttelijä-muusikko Vuokko Hovatan ja toimittaja Anna Tuluston ystävyys on sisarellisen lujaa. Ultra Bra -yhtyeessä tutustuneet naiset asuvat nyt samassa talossa ”ylämummona” ja ”alamummona”. He ovat olleet toisilleen läsnä myös elämän sysimustina hetkinä.
Anna Tulusto ja Vuokko Hovatta ovat olleet ystäviä jo vuosia, nykyään molemmilla on kotikin samassa rakennuksessa.
Näyttelijä-muusikko Vuokko Hovatan ja toimittaja Anna Tuluston ystävyys on sisarellisen lujaa. Ultra Bra -yhtyeessä tutustuneet naiset asuvat nyt samassa talossa ”ylämummona” ja ”alamummona”. He ovat olleet toisilleen läsnä myös elämän sysimustina hetkinä.
Ultra Bra -yhtyeessä tutustuneet Anna Tulusto ja Vuokko Hovatta ovat pysyneet ystävinä vaikeidenkin aikojen yli.
Anna Tulusto:
”Anteliaisuus on Vuokon kauneimpia piirteitä”
”Meidän ystävyydessämme on kolme tärkeää pistettä. Ensimmäinen sijoittui Ultra Bran alkuaikoihin, vuoteen 1996. Minä lauloin jo bändissä, ja Vuokko liittyi siihen mukaan. Asuimme samalla suunnalla, ja eräiden bänditreenien jälkeen päädyimme kahdestaan kaljalle Corona-baariin Helsingin Eerikinkadulle. Istuimme monta tuntia, tutustuimme. Se ilta jäi molemmille mieleen: oli paljon puhetta, paljon naurua. Tuli heti sellainen fiilis, että tuon ihmisen haluan tuntea paremmin!
Nyt jälkeenpäin voi nähdä, että tuolla spontaanilla tapaamisella on ollut iso merkitys kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Tunnistimme toisissamme huumorintajun ja saman nopean rytmin. Toisesta vaistoaa kyllä heti sellaisen samankaltaisuuden. Vuokko oli juuri päässyt Teatterikouluun, ja minä opiskelin yliopistolla venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Me olimme nuoria opiskelijoita, joilla oli kumppanit ja paljon kaikkea tekemistä.
Toinen tärkeä hetki oli, kun suhteemme syveni sellaiseksi kuin se nyt on: se tapahtui 2000-luvun alkupuolella, kun meistä molemmista tuli äitejä. Minun kuopuksellani Antonilla ja Vuokon Hertalla on vain vuosi ikäeroa. Silloin alkoivat myös ikimuistoiset juhlat ja yhteiset matkat. Vuokko on reissunainen, ja olemme matkustaneet sekä kahdestaan että lasten kanssa.
Kolmas vaihe ystävyydessämme alkoi, kun päädyimme asumaan samaan taloon. Vuokko asui jo valmiiksi Helsingin Kalliossa, joskin toisessa osoitteessa. Hän oli yksi syy siihen, että muutin tähän kaupunginosaan. Ja muutamaa vuotta myöhemmin asuintalostani vapautui täsmälleen samanlainen asunto kuin minulla on, ja siitä tuli Vuokon ja hänen perheensä koti. Vuokosta tuli ”ylämummo” ja minusta ”alamummo”.
Arkiset teot ovat iso osa ystävyyttä
Arkiset teot ovat iso osa meidän ystävyyttämme. Hiippailemme toistemme luo vaikka yöpuvussa, lainaamme oliiviöljyä tai konetiskiainetta vaikka iltamyöhään. Vuokolla ei ole autoa, joten minä lainaan hänelle omaani. Anton on saanut Vuokolta tarpeen vaatiessa kitaranpiuhan, ja Vuokon tytär Hertta puolestaan pojiltani pieneksi jääneitä huppareita. Se on enemmän kuin naapuriapua, se on elämän jakamista.
Anteliaisuus on yksi Vuokon kauneimmista piirteistä. Hän haluaa jakaa ystävilleen omastaan – olipa kyse siirtolapuutarhan omenoista, hänen kodistaan tai taiteestaan. Hän on juhlien sielu, ja hän kerää mielellään ihmisiä ympärilleen. Hänellä on valtava laulun lahja, jota hän on ahkeralla työllä kehittänyt. En voisi kuvitella minulle tärkeitä juhlia, joissa ei kuuluisi hänen lauluaan!
Vuokko on myös armoitettu organisaattori. Jos minulla olisi mikä tahansa projekti, ottaisin hänet oikopäätä sen tuottajaksi. Hän on paitsi touhukas myös järjestelmällinen: asiat sujuvat ja valmista tulee.
Molemmat ovat kovia paiskimaan töitä
Tällä hetkellä ystävyytemme yksi iso kulmakivi onkin työ. Puhumme molemmat mielellämme töistä, joita kulloinkin teemme. Vuokko jaksaa kuunnella minun puhettani kirjallisuusohjelmista, joita Yleisradiolle toimitan. Ja hän kertoo seikkaperäisesti kaikista omista töistään.
Me molemmat olemme kovia paiskimaan töitä. Joskus nauroimme, että olemme kulttuurityöläisnaisia Kalliosta, ja siltä meidän juttumme todella kuulostavat. Meidän työmme myös sivuavat toisiaan, sillä runot ja kirjallisuus liittyvät moneen Vuokon projektiin. Meillä on molemmilla intohimoinen suhde työhön: voimme puhua yksityiskohtaisesti kaikenlaisista työasioista, myös ristiriidoista ja epäuskon hetkistä.
”Nyt meidän molempien vanhemmat ikääntyvät, ja jaamme niitäkin huolia toistemme kanssa.”
Meillä kummallakin on ollut elämässä myös vaikeita aikoja. Silloin ystävä tukee ja kuuntelee. Minulle ero oli sellainen paikka, jossa todella tarvitsin Vuokkoa. Kummankin elämän isompien tai pienempien kriisien läpikäyminen yhdessä on myös syventänyt ystävyyttä. Nyt meidän molempien vanhemmat ikääntyvät, ja jaamme niitäkin huolia toistemme kanssa. Vuokko on isosta perheestä, mutta minä olen ainoa lapsi. Joten kai minusta on tullut vähän kuin hänen kolmas siskonsa – vähän erinäköinen vain ja pidempi kuin muut.”
Vuokko Hovatta:
”Anna ymmärsi olla tyrkyttämättä myötätuntoa”
”Corona-baarin ilta oli käänteentekevä. Jo silloin tunnistin tunteen, joka on yhä läsnä: pidän Annaa viisaana, ja intensiivisessä keskustelussa tulee tunne, että hän ruokkii minunkin ajatusteni lentoa. Hänen kanssaan on helppo puhua, meidän juttumme resonoivat samaan tahtiin. Muistan, että puhe ei tuona iltana meinannut katketa, jatkoimme vielä pitkään kadulla baarin edessä.
Ultra Bra oli iso yhteisö, jonka juttu lähti mielettömään nousukiitoon. Asioita tapahtui nopeasti, elämä oli intensiivistä ja työntäyteistä, taiteen tekemisen pulppuilua. Kasvoimme aikuisiksi niinä vuosina.
Vauvan menetys oli kova pala
Odotimme vauvaa yhtä aikaa, minä ensimmäistä ja Anna toista lastaan. Anna synnytti Antonin ja kaikki meni hyvin, mutta minun tyttäreni Martta kuoli synnytyksessä. Kaiken tuon jälkeen Annan vauva-arjen seuraaminen oli minulle liian vaikeaa, enkä pystynyt vähään aikaa tapaamaan heitä ollenkaan. Perheeni oli tuolloin tukenani.
Vain vuotta myöhemmin synnytin Hertan, ja kun hän ja Anton olivat leikki-ikäisiä, lähennyimme Annan kanssa uudelleen. Sain Annalta paljon hyviä neuvoja etenkin alkuun, kun olin ihan noviisi. Nyt taidamme olla aika samanlaisia, paljon keskustelevia kasvattajia – meitä kiinnostaa kovasti, mitä lasten ja nuorten päässä liikkuu!
Meillä on ollut riemukkaita ulkomaanreissuja kaikkien lasten kanssa. Esimerkiksi kerran matkustimme Berliiniin ja asuimme samassa huoneistossa, kolme lasta, Anna ja minä. Pyöräilimme letkana pitkin kaupunkia: minä ensimmäisenä ”iskänä”, lapset keskellä ja Anna joukon jatkona ”äiskänä”. Muissa olosuhteissa nämä termit ovat meillä molemmilla kiellettyjä! Sain tuon reissun aikana puhelun, että asuntotarjoukseni on hyväksytty: silloin sinetöitiin se, että meistä tuli Annan ja poikien naapureita.
Anna osasi olla läsnä vaikealla hetkellä
Kun mieheni Zarkus (Poussa) kuoli yllättäen vuonna 2016, Anna oli minulle valtavan tärkeä tuki. Hän tajusi, etten kaivannut sitä ihmisten loputonta halailua ja surunvalittelua. Pikemminkin tuntui hankalalta, kun puolitutut ihmiset hyökkäsivät kadulla kimppuun ja odottivat minun avautuvan.
Anna ymmärsi olla tyrkyttämättä mitään. Hän osoitti myötätuntonsa olemalla läsnä, joten saatoin turvallisin mielin mennä hänen luokseen. Parasta oli vain olla yhdessä, vaikka tehdä ruokaa. Siinä kasviksia pilkkoessamme toki puhuttiinkin, joskus vain niitä näitä. Ja välillä puhuttiin myös surusta, siitä valtavasta aukosta, jonka rakkaan kumppanin kuolema jätti.
Arvostin suuresti sitä, että Annalla ei ollut tarvetta neuvoa tai psykologisoida minua – että olet nyt tässä vaiheessa ja niin edelleen. Hän vain antoi minun olla.
Anna on skandinaavisen minimalistinen, Vuokko slaavilaisempi rönsyilijä
Kirjoja Anna aina suosittelee mielellään. Hänen kirjahyllynsä on valtava – ja se on onneksi aina auki myös minulle! Hän näkee paljon vaivaa tonkiakseen hyllystään juuri tiettyyn tilanteeseen sopivan kirjan vaikkapa ensi-iltakukkien sijaan. Viimeksi sain Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin, ja olen pitänyt siitä valtavasti.
Meidän kotimme ovat periaatteessa samanlaiset, mutta sisustustyylimme poikkeavat toisistaan. Annan koti on skandinaavisen minimalistinen, kun taas minä ole slaavilaisempi sisustaja, rönsyilijä. Minulla on esimerkiksi keittiössä venäjänvihreät kaakelit – sellaisia ei ikinä olisi Annan kodissa! Annan kotona pöytätasot ovat tyhjiä. Toivoisin, että minullakin olisi.
Kuitenkin meitä yhdistää suunnilleen samanlainen siivousstandardi, ja se on hyvä puoli esimerkiksi matkoilla. Ei ainakaan tarvitse huolehtia toisen sotkuista. En erityisesti rakasta siivoamista, mutta ulkoinen järjestys auttaa minua sisäisen kaaoksen hallitsemisessa.
Yhdessä asiassa Anna on aivan omaa luokkaansa: pyykinpesussa. Hänen tarkkuutensa pyykin lajittelussa ja ripustamisessa lähentelee meditaatiota. Kukaan muu ei pysty samaan. Hän myös pitää silittämisestä – minä kaivan raudan esiin ehkä kerran vuodessa.”
Annan mielestä Vuokossa on…
Parasta: Elämän hankalissa paikoissa hän paitsi kuuntelee myös puhuu minulle järkeä. Hänen kanssaan voin myös nauraa itselleni, esimerkiksi pedanttisuudelleni ja ”skitsoilulle”. Itseironia ja tilannekomiikka ovat meidän lajejamme!
Ärsyttävintä: Joskus hän kertoo vaikkapa juhlissa jotain juttua ihan mielettömän pitkästi. Minä toimittajana alan mielessäni editoida hänen puhettaan, että löydä nyt jo se punch line!
Ekstraa: Hän hemmottelee ystäviään puutarhan antimilla – milloin tulee omenoita, milloin kukkia tai viinimarjoja siirtolapuutarhamökiltä. Hänen anteliaisuutensa ei ole vain materiaalista, vaan se on tekoja ja yhteydenpitoa. Se on rakastettava piirre, jonka läheiset ihmiset hänestä tunnistavat.
Vuokon mielestä Annassa on…
Parasta: Hänen kanssaan ei tarvitse suodattaa mitään. Tunnen, että hän arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. Lisäksi nauramme ja pelleilemme paljon yhdessä.
Ärsyttävintä: Kuulen joskus puhelimessa hänen äänestään tai huomaan rappukäytävässä törmätessämme, että hän on kiireinen ja ajattelee jotain aivan muuta juuri silloin, kun minulle olisi tärkeää saada purkaa jokin juttu.
Ekstraa: Anna on kova innostumaan ja ottamaan selvää asioista. Häneltä saa aina kirjavinkin, jonka hän on miettinyt juuri minua ja kulloistakin tilannetta varten.
Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 28/2020.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous