Avioero oli Olli Hermanille kova pettymys – uusi rakkaus löytyi somesta: ”Elämä tuntuu päivittäin seikkailulta”
Avioeron jälkeen muusikko Olli Herman suri, kunnes kyllästyi omaan oloonsa. Nyt hänellä on perhe ja uusi työ, josta kohisee koko Suomi.
Olli Herman on Popedan uusi laulaja.
Avioeron jälkeen muusikko Olli Herman suri, kunnes kyllästyi omaan oloonsa. Nyt hänellä on perhe ja uusi työ, josta kohisee koko Suomi.
Täällä Olli Herman alkoi käydä, kun oli eronnut. Kun mustaksi sisustetun baarin ovesta astuu sisään, silmiin osuu suuri valokuva paidattomasta rumpalista, paikan omistajasta Jussi69:stä. Seinillä on kultalevyjä, kitaroita, lisää kuvia. Rokki ei soi, koska on keskipäivä ja baari vielä kiinni.
Helsingin Punavuoren hipstereiden kulkua voi seurata suurista ikkunoista. Ollin koti on muutaman korttelin päässä. Vaikka baaritiskin takana mainostetaan shotteja, erikoisoluita ja cocktaileja, Olli tilaa usein kahvin. Joskus tarjolla on pullaa.
Aina on juttuseuraa. Vuosien aikana henkilökunta on tullut tutuksi ja baarista on tullut toinen koti.
Ollin avioero tuli loppuvuodesta 2016.
– Jussi avasi tämän baarin pikkaisen ennen kuin erosin. Siihen aikaan täällä pyöri muusikkokavereita, Aleksi Laihoa ja muita. Kaveripiiri alkoi muodostua paikan ympärille.
Sohvapöydällä on tuopillinen vettä ja laadukkaat nahkahansikkaat. Olli sovittelee toista hanskaa käteensä. Ehkä käsineet ovat osa hänen rooliaan Popeda-yhtyeen uutena keulakuvana? Eivät sentään.
– Ihan siviiliminänikin pitää hanskoista. Ostan ja hävittelen näitä koko ajan. Meillä on kotona yleinen vitsi, että kuinka monet hanskat pitää yhdellä miehellä olla. Nyt mukana on kahdet.
Popedaa Olli Herman lauleskeli jo lapsena
Olli Herman, 40, tunnetaan Reckless Love -yhtyeen laulajana ja meikkaavana rokkikukkona. Hän on Suomen David Lee Roth, jonka hymy ei hyydy.
1980-lukulaista heviä soittanut Reckless Love on nyt tauolla, ja Ollin työaika menee Popedan parissa. Musiikkityyli on vaihtunut Ollin sanoin ”perinteisempään ränttätänttärockenrolliin”.
– Musiikillisesti bändit ovat yllättävän kaukana toisistaan, mutta ideologialtaan täysin samoja. Molempia eteenpäin vievä voima on, että pidetään hauskaa. Rock’n’roll ylipäätään on hauskanpitoa genrestä riippumatta, ainakin minulle.
Olli oli vielä lukiossa, kun hän perusti Reckless Loven. Elettiin 2000-luvun alkua, HIMiä ja Nightwishiä vietiin maailmalle. Suomalainen rock oli melankolista, synkkää, jopa vihaista. Myös Ollin bändi tähtäsi ulkomaille.
– Olimme todella outo lintu. Levy-yhtiön setien mielestä iloista musiikkia ei vain voinut tehdä. Vasta-argumenttina käytin Popedaa ja Kuumaa kesää, joka on Suomen epävirallinen kansallislaulu ja maailman iloisin rokkibiisi. Jos Suomesta tulee synkistelymusaa, niin kyllä täältä iloistakin musaa tulee. Popeda on siitä hienoin esimerkki.
Ollin ensimmäinen keikka Popedan solistina on pääsiäisenä. Tampereen treenikämpällä on jo harjoiteltu – vaikka eivät Popedan biisit Ollille uusia ole. Hän on lauleskellut niitä lapsesta saakka. Ensikosketus Popedaan oli Tahdotko mut tosiaan, joka julkaistiin vuonna 1994, kun Olli oli kymmenvuotias.
– Minulla on vahvoja muistikuvia, että autossa on kuunneltu jotain Ylen kanavaa ja sieltä on Popeda tärähtänyt ilmoille. Olen aina tykännyt Popedan musasta. Se on vaikuttanut suuresti musiikkiin, jota olen tehnyt.
Popedan edellistä laulajaa Pate Mustajärveä Olli pitää suomalaisen rokkikukon prototyyppinä.
– Pate on täysin jäljittelemätön. Minuun hän on vaikuttanut energiallaan ja positiivisuudella. Mitä enemmän olen biisejä treenannut, sitä varmemmaksi olen tullut, että minut on valettu samasta positiivisesta rock-energiasta kuin Popedan biisit. Siksi ne kolahtivat minuun aikoinaan.
Lue myös: Pate Mustajärvi sanoo olleensa pitkään kliseinen rokkikukko
Teini-iän kapina vei pois orkesterista
Lapsuudenkoti oli Kuopiossa. Perheeseen kuuluivat äiti, isä ja viisi vuotta nuorempi pikkusisko. Isä oli musiikinopettaja ja äiti rakennusmestari.
– Äiti on ollut elämäni taitekohdissa käytännön tuki, koska hän on hyvin järjestelmällinen. Itse taas olen epäjärjestelmällinen, ehkä isääni tullut.
Lapsena Olli sanoo olleensa harvasanainen, hiljainenkin. Rocktähteydestä haaveilu alkoi teini-iässä. Moottoripyörät ja hienot rokkivaatteet kiinnostivat. Murrosiän kapinavaihe iski ysiluokan päätteeksi.
Ala- ja yläkoulussa Olli oli musiikkiluokalla, soitti saksofonia puhallinorkesterissa. Orkesteri kävi muun muassa Yhdysvalloissa ja Kiinassa – mutta siinä vaiheessa Ollia jo tympi.
– Ei minua kiinnostanut istua soittajapellon keskellä, mistä kukaan ei minua nähnyt. Siksi päätin lopettaa soittamisen kokonaan. Totesin, ettei minusta ainakaan muusikkoa tule.
Olli haki matematiikkapainotteiseen lukioon ja pääsi. Dramaattisesta päätöksestä ehti kulua kaksi vuotta, kun Reckless Love oli jo perustettu.
– Lyhyeksi jäi se kapina, hän naureskelee nyt.
Avioero oli pettymys
Masentunut teini Olli ei myönnä olleensa koskaan. Hän kuvaa positiivisuuttaan sisäsyntyiseksi. Asennetta komppaavat nauravat silmät ja miellyttävä ääni, joka kertoilee leppoisaan tahtiin nuoruuden maailmanvalloitushaaveista ja kiertue-elämästä. Puheenvirtaa sävyttävät hyväntuuliset huomiot.
Yhden synkemmän kauden Olli kuitenkin löytää elämästään. Se oli avioeron jälkeen, hiukan päälle kolmikymppisenä.
– Ahdistus iski, kun erosta oli kulunut noin puoli vuotta. Avioero oli toki kova pettymys, mutta se ei ollut alakulon varsinainen syy vaan todellisuuteen herääminen. Olin elänyt harhakuvitelmissa, tai siltä minusta ainakin tuntui silloin.
Pitkään meni niin, ettei Olli löytänyt itselleen luontaista peruspositiivista tunnelmaa vaan synkän syksyn.
Synkimmällä hetkellä bändikaverit alkoivat perheellistyä. Bändi oli laitettava ensimmäistä kertaa tauolle, koska nuoret isät halusivat olla paikalla, kun lapsi kasvaa ja oppii kävelemään.
– Ei sellaista voi keneltäkään kieltää. Minulla taas ei ollut muuta kuin aikaa.
Miten hän siitä selviytyi?
– Aika pitkälti samoilla eväillä, joita ylipäätään elämässä käytän. Keskittymällä perusasioihin ja tekemiseen. Olemalla vaatimatta itseltäni liikoja – jos tuntuu pahalta, niin antaa tuntua. Tekemällä jotain sellaista, mistä tulee hyvä fiilis. Jos sellaista tekemistä ei löydy, katsomalla loputtomiin jotain yhdentekevää Netflix-sarjaa.
Olli ohjasi ajatuksiaan pois huonosta olosta.
– Ei se vatvomalla parane. Jos surua tai ahdistusta aiheuttaneen asian on jo analysoinut puhki ja se painaa edelleen, on pystyttävä antamaan armoa itselleen.
Myös liikunta auttoi.
– Väitän, että muut murheet unohtuvat, kun lenkillä ajaa itsensä äärimmilleen ja joka paikkaan sattuu. Ja sitten, jossain vaiheessa… En tiedä, onko edes sallittua sanoa näin, mutta muistan, että jossain vaiheessa kyllästyin suremiseen ja huonoon fiilikseen.
– Tein tietoisen ratkaisun, että paskat, hankitaan uusia ongelmia. Ruvetaanpa sitten seikkailemaan.
Tutustui Tyttiin somessa
Siitä alkoi uusi vaihe. Olli viritteli sooloprojektia, teki suomenkielistä musiikkia ja tapaili uusia ihmisiä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin hän huomasi, ettei ollut miettinytkään pahan olon syytä. Hänellä oli kädet täynnä muita ongelmia: miten hän ehtisi tekemään kaiken mitä oli luvannut, mitä olikaan tullut sanottua haastattelussa tai miten pitäisi toimia, jos on tapaillut jotakuta, jota ei enää haluakaan tapailla.
Seikkailuista suurin alkoi muutama vuosi eron jälkeen. Olli tutustui somessa Tyttiin, jonka kanssa hän lähti moneksi viikoksi reissuun vain pari kuukautta ensitapaamisesta. Loma alkoi Meksikosta ja päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen Costa Ricaan, syrjäiseen surffareiden suosimaan kylään, bungalowiin Tyynenmeren rannalle.
Lue myös: Olli Herman osallistui vuonna 2019 Tanssii tähtien kanssa -kisaan
Nyt pariskunta on ollut yhdessä viitisen vuotta ja heillä on kaksivuotias poika Robin.
– Tytin kanssa elämä tuntuu edelleen päivittäin seikkailulta. Unelmoida ja suunnitella voi vaikka kuinka, mutta kun liikoja pelkäämättä elää elämäänsä, tulee ihmeellisiä asioita vastaan.
Tytti on Ollia viisi vuotta nuorempi. Hän välttelee julkisuutta eikä siksi halua sukunimeään tähänkään juttuun. Hän tekee sosiaalisen median töitä, mutta mieluiten kameran takana. Julkisuutta ja yrittäjän arkea hän on nähnyt sen verran, että ymmärtää Ollia ja tämän työtä.
Seikkailunhalun lisäksi pariskuntaa yhdistävät ainakin musiikkimaku ja visuaalisuus.
– Tytti tykkää hyvin paljon samannäköisistä asioista kuin minä. Pidän runsaista yksityiskohdista. Liika simppeliys tai skandinaavinen neutraalius eivät ole minun juttuni ollenkaan.
Ollin rokkityyli hanskoineen, buutseineen, hattuineen ja hapsutakkeineen on hänen oma luomuksensa.
– Jos jokin näyttää Tytin mielestä ihan hirveältä, hän kyllä sanoo sen, mutta en minä välitä siitä. Ikinä, Olli lisää leveästi hymyillen.
”Isäksi tuleminen on hienointa, mitä on”
Perheen perustamista ja pojan syntymää Olli kuvaa uskomattomaksi seikkailuksi. Pariskunnalla oli nimittäin tiedossa, että lapsen saaminen olisi hyvin epätodennäköistä. Hedelmällisyyshoitoja he eivät halunneet. Olli ja Tytti olivat seuranneet tuttavien vastaavia prosesseja ja ymmärtäneet, miten kallista ja rankkaa siitä tulisi. Lapsi sai tulla, jos oli tullakseen.
– Koska mitään ei tapahtunut, ajattelimme, että tuskin jatkossakaan tapahtuisi. Se ei tuntunut isolta päätökseltä vaan jotenkin luonnolliselta. Olemme sen verran hyvin yhteen sopiva pariskunta, että olisimme olleet onnellisia myös keskenämme.
Ja sitten.
– Yhtenä kauniina päivänä pahimpaan mahdolliseen aikaan se tapahtui.
Ollin bändillä oli sovittuna pitkä kiertue niin, ettei häntä juuri nähtäisi kotona. Lasketun ajan tienoilla keikkoja oli tiedossa Etelä-Amerikassa saakka. Tilanne tuntui katastrofilta, mutta ratkesi lopulta itsestään. Viimeinen korona-aalto iski, ja keikat oli siirrettävä.
– Sain olla mukana poikani syntymässä. Isäksi tuleminen on hienointa, mitä on. Ja samalla kauheinta, Olli kuvailee.
– Se on todella rajua. En alkuun ymmärtänyt, millaista odotusajasta tulisi ja mikä kaikki mahdollinen voisi mennä vikaan. Ensimmäisessä rakenneultrassa kätilö kertoi, mitkä asiat siinä tarkistetaan. Lista oli järjetön! Siinä penkissä istuessani mietin heitä, jotka joutuvat tutkimuksen jälkeen vaikean päätöksen eteen.
Olli puistelee päätään. Puhelias mies harkitsee sanojaan.
– Lapsen syntymä on ihmeellisin asia, mitä on elämässä tullut koettua. Sitä ei ylitä mikään. Prioriteetit ovat ihan samassa järjestyksessä kuin ennen lasta. Kärkeen vain kiilasi yksi pieni tyyppi. Kaikki muu siirtyi pykälällä alaspäin.
Nyt pikkuinen on jo vilkas taapero, joka valvotti isäänsä edellisenä yönä. Parhaillaan hän on päiväkodissa, ja Olli on pian lähdössä hakemaan häntä.
Laulajaksi Popedaan
Maailmanvalloituksesta pienen pojan isä ei ole unelmoinut enää vuosiin. Reckless Love on hänen elämäntyönsä, mutta siitä ei ole tulossa maailman isointa rokkibändiä. Viime syksynä Ollista tuntui, että bändiin piti saada etäisyyttä. Hän päätti keskittyä radiojuontajan töihin. Musiikin saralla akustiset duokeikat saisivat riittää.
Päätöksestä ehti kulua pari viikkoa, kun puhelin soi. Langan päässä oli Popedan kitaristi, Ollin tuttava Costello Hautamäki. Tulisiko Olli laulajaksi Popedaan?
Piti valita, lähteäkö seikkailemaan vai ei. Ja niin romuttuivat suunnitelmat pienimuotoisesta akustisesta keikkailusta. Edessä olisi Suomen valloitus ja suuret areenat. Uusi, kuuma kesä.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 12/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous