Arja Savolainen kotonaan Kuopiossa.
Arja Savolainen palasi marraskuussa kotiin työkomennukseltaan Välimerellä.
Ihmiset

Kätilö Arja, 58, auttoi naisia ja lapsia Välimerellä: ”Näin omin silmin, miten ihmisiä pelastettiin melkein varmalta hukkumiskuolemalta” 

Kuopiolainen kätilö Arja Savolainen auttaa naisia ja lapsia katastrofialueilla. Viimeksi hän osallistui Välimerellä kansain­väliseen operaatioon, jossa pelastettiin merestä ihmisiä.
Teksti: Tiina Suomalainen Kuvat: Matias Honkamaa, Jenelle Eli/IFRC, Flavio Gasperini/Sos Mediterranée

Naisen aviomies oli pakomatkan aikana kaapattu, joten nainen oli jatkanut matkaa lapsensa kanssa. Jossakin vaiheessa he olivat jääneet jälkeen muusta pakolaisjoukosta. Paikalle tuli miehiä, jotka lupasivat auttaa, mutta eivät ilmaiseksi. Nainen raiskattiin. Monien eri vaiheiden jälkeen nainen ja lapsi pääsivät rannikolle ja kapusivat kiikkerään veneeseen, joka suuntasi pohjoiseen kohti Eurooppaa.

Tämä nainen ja hänen lapsensa olivat niiden 314 ihmisen joukossa, jotka kansainvälisen Punaisen Ristin ja SOS Mediterranée -järjestön pelastusoperaatio pelasti Välimerestä loka-marraskuussa. Pienillä kumi- ja puuveneillä liikkeellä olleet autettiin turvaan Ocean Viking -nimiselle alukselle, jonka terveystiimissä työskenteli myös kuopiolainen kätilö Arja Savolainen, 58.

Nainen ja hänen lapsensa olivat onnekkaita, sillä he selviytyivät. Kaikille ei käy yhtä hyvin. Vuoden 2021 tammi-syyskuun aikana Välimereen hukkui arviolta 1 115–1 369 ihmistä. Hukkuneiden todellinen määrä lienee suurempi.

– Välimerellä on menossa valtava humanitaarinen kriisi. Siellä menetetään käsittämätön määrä ihmishenkiä. Täytyyhän meidän eurooppalaisina tehdä jotakin, Arja Savolainen sanoo.

Hän on Suomen Punaisen Ristin kansainvälisten avustusoperaatioiden konkari. Kotimaassa hän työskentelee Kuopion yliopistollisen sairaalan Naisten akuuttikeskuksessa. Kun kutsu saapuu kännykkään tai sähköpostiin, Arja lennähtää komennukselle jollekin maailman katastrofialueista.

Arja Savolainen työkaverinsa kanssa Ocean Vikingillä

Arja (oik.) ja hänen työkaverinsa odottavat täydessä varustuksessa pelastustiimin pelastamia ihmisiä Ocean Vikingilla. ”You are safe” on viesti, joka pelastetuille haluttiin heti välittää.

Pakolaisten hätä kosketti syvältä

Eurooppaa ravisuttava pakolaiskriisi tuli Arjalle tutuksi keväällä 2016, jolloin hän oli avustustöissä Pohjois-Kreikkaan perustetulla pakolaisleirillä. Sen jälkeen pakolaisten kulkua on pyritty tukkimaan Turkin ja Kreikan välillä, joten painopiste on siirtynyt Pohjois-Afrikan ja Euroopan väliselle reitille.

– Hätää on laajalla alueella johtuen sodista, levottomuuksista, köyhyydestä ja ilmastokriisin aiheuttamista ongelmista. Välimerelle olin jo monen vuoden ajan halunnut auttamaan, ja kun sain kutsun, ilmoittauduin mukaan heti.

Jotakin hädän mittaluokasta kertoo se, että niiden viiden viikon aikana, jotka Arja työskenteli Ocean Vikingilla, autettiin 17:sta eri maasta lähtöisin olevaa pakolaista. Heitä tuli Afrikan eri maista mutta myös Lähi-idästä ja Aasiasta.

Välimeren operaatio poikkesi täysin Arjan aiemmista komennuksista. Tällä kertaa hän ei työskennellyt telttaklinikalla tai paikallisessa sairaalassa vaan laivassa, ja katastrofi tapahtui hänen silmiensä edessä. Laiva partioi kansainvälisillä merivesillä Libyan rannikon läheisyydessä. Öisin Tripolin valot heijastuivat taivaanrantaan.

– Operaatio oli erityisen mieleenpainuva ja syvältä koskettava. Näin konkreettisesti omin silmin, miten kumi- tai puuvene keinui aallokossa ja miten ihmisiä autettiin turvaan ja pelastettiin melkein varmalta hukkumiskuolemalta.

Laivan terveystiimissä työskenteli Arjan lisäksi kolme muuta avustustyötekijää. Terveystiimi oli laivalla vastaanottamassa pelastettuja ja ohjaamassa heitä eteenpäin.

Osa selviytyneistä käveli laivaan omin jaloin, osa oli puolestaan niin heikossa kunnossa, että heidät kannettiin paareilla. Ihmiset tulivat märissä vaatteissa, oksennukset rinnuksilla, virtsan ja ulosteen tahraamina.

Jotkut polvistuivat heti suutelemaan laivan kantta tai kiittämään jumalaa, toiset olivat apaattisia ja rankkojen kokemusten lyömiä. Moni oli joutunut olemaan Libyassa pitkiä aikoja vankilan kaltaisissa olosuhteissa tai pakkotyössä.

– Aivan ensimmäisenä me rauhoittelimme, että olette nyt turvallisessa paikassa ja teitä ei palauteta Libyaan. Annoimme puhtaat, kuivat vaatteet, vettä ja energiapitoista ruokaa.

Arja huolehti naisista ja lapsista – nuorimmat olivat vauvoja

Arjan tehtäviin kuului naisten ja lasten tarpeista huolehtiminen. Alaikäisiä oli paljon, kaikkiaan 89. Nuorimmat olivat vauvoja. Joukossa oli myös alaikäisiä yksin matkustavia, heistä nuorin oli kymmenvuotias. Arja teki terveystarkastuksia vauvoille ja heidän äideilleen ja hoiti kaikilta – myös miehiltä – erilaisia vaivoja kuten merisairautta, ruhjeita, kipuja ja iho-ongelmia.

Potilaiden kunto vaihteli paljon riippuen siitä, kuinka pitkään ja millaisissa oloissa he olivat olleet pakomatkalla.

– Annoimme paljon keskusteluapua, sillä matka oli ollut pitkä, väsyttävä ja henkisesti vaativa. Ihmiset olivat hädissään ja peloissaan.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä naisten kohdalla oli ottaa puheeksi seksuaalinen väkivalta. Aiheesta puhuttiin eri kansallisuuksille tulkin avustuksella. Tytöille ja naisille kerrottiin, että he ovat kenties joutuneet kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja korostettiin, että se ei ole uhrin vika. Henkisen tuen lisäksi seksuaalisen väkivallan uhreja autettiin tekemällä raskaustestejä ja antamalla tietyt rokotukset ja antibiootit.

Arja Savolainen.

Kätilönä työskentelevä Arja on kahden lapsen äiti. Hänellä on kolme lastenlasta, touko­kuussa syntyy neljäs.

Kätilön työ on samaa kaikkialla, mutta olosuhteet vaihtelevat

Lempeys, empatia, sisäinen vahvuus ja rautainen ammattitaito yhdistyvät Arjassa jännällä tavalla. Auttamisen hän kokee elämäntehtäväkseen.

– Haluan lieventää inhimillistä kärsimystä ja hätää niin, että maailma olisi kärsiville edes hitusen parempi paikka.

SPR:n avustustyöntekijäkoulutuksen Arja kävi vuonna 2003, vaikkakin oli haaveillut siitä jo pidempään. Hänellä on kaksi lasta, ja tuolloin 2003 he olivat jo teini-ikäisiä, joten äitiä ei tarvittu kotona enää niin paljon kuin aiemmin lasten ollessa pieniä.

Vuosien aikana Arja on auttanut naisia ja lapsia Kreikan ja Välimeren lisäksi kriisialueella Afganistanissa, maanjäristysalueilla Haitilla ja Nepalissa, pakolaisleirillä Bangladeshissa ja tulvan tuhoamassa Mosambikissa. Hän on pystyttänyt telttasairaaloita ja -klinikoita, kouluttanut paikallisia kätilöitä ja avustanut heitä, hän on hoitanut synnytyksiä, herätellyt vastasyntyneitä, antanut rokotuksia, ohjeistanut äitejä.

Kätilön perustyö on samaa kaikkialla, mutta olosuhteet maailmalla vaihtelevat. Afganistanista Arjan mieleen jäivät luonnon kauneus ja toisaalta perheiden synkät salaisuudet kuten seksuaalinen hyväksikäyttö. Nepalissa Arja nautti paikallisten ystävällisyydestä ja ihastui heidän kärsivälliseen mielenlaatuunsa: mies saattoi kantaa viimeisillään raskaana olevaa vaimoaan­ selkäkorissa päivän matkan vuorten yli klinikalle päästäkseen.

Bangladeshissa rohingya-pakolaisten joukossa oli erittäin vaikeita synnytyksiä, sillä moni tuli klinikalle liian myöhään.

– Kerran klinikalle ajoi mies skootterilla, kyydissä raskaana oleva vaimonsa. Vaimo oli jo kuollut ja niin myös lapsi hänen kohdussaan.

Haitissa Arjaa hämmästytti ihmisten rohkeus perustaa perheitä katastrofin keskellä. Myös Kreikan pakolaisleirillä tulevaisuudenuskosta kertoivat nuorten parien perheenperustamishaaveet.

Mosambikissa Arjaa hämmensi se, miten paljon vauvoja menetettiin paikallisen synnytyssairaalan heikon toiminnan takia. Naiset tulivat sairaalaan synnyttämään pitkienkin matkojen takaa, mutta sairaalassa ei ollut edes kunnon lääkäriä vaan kätilö hoiti gynekologin tehtäviä.

Lue myös: Shirin Namiq vaihtoi kansainvälisestä avustustyöstä vuohenmaitoyrittäjäksi Pohjanmaalle: ”Joka kerta, kun katson ulos ikkunasta, koen itseni onnekkaaksi”

Muiden auttaminen on onnellisuuden lähde

Päällimmäisenä Arjan mieleen on jäänyt kiitollisuus siitä, että hän voi tehdä jotakin – sekä tunne epä­oikeudenmukaisuudesta.

– On ihan sattumaa, että minä olen syntynyt Suomeen ja joku toinen maahan, jota koettelevat jatkuvat katastrofit. Emme me ole ansainneet tätä sen enempää kuin köyhän maan asukas on ansainnut omaa kohtaloaan.

Arja miettii, että eurooppalaisilla on velvollisuus auttaa, sillä meidän hyvinvointimme perustuu siihen, että jotkut ovat köyhiä ja tekevät työtä puoli-ilmaiseksi. Euroopan mailla on vastuunsa myös ilmastonmuutoksen aiheuttamista luonnonkatastrofeista ja siirtomaa-ajan riistosta.

Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten motiiveja epäillään usein, mutta Arja puuskahtaa, että ei kai kukaan lähde kotoaan ja kotimaastaan kevein perustein matkalle, jolla riskeeraa henkensä.

– Kyllä se tuntuu kauhean julmalle. Ei siinä ole kyse mistään valinnasta vaan pakkotilanteesta. Parasta tietysti olisi, jos ihmisiä voisi auttaa heidän kotimaissaan riittävästi niin, että heidän ei tarvitsisi lähteä vaarallisille matkoille.

Auttaa voi monin tavoin, vaikka ei olisikaan sopivaa ammattia ja kriisityön vaatimaa pätevyyttä, Arja korostaa. Monien eri järjestöjen kautta voi hakeutua ulkomailla vapaaehtoistöihin. Arja on muun muassa ollut miehensä kanssa Ecuadorissa luontoprojektissa vapaaehtoisina.

– Auttaa voi myös kotimaassa – eikä ulkomailla tapahtuva auttaminen sulje sitä pois, vaikka jotkut näin tuntuvat ajattelevankin.

Yksipuolista auttamistyö ei ole koskaan, vaan hyöty kulkee molempiin suuntiin.

– On ihan tutkimustietoa siitä, että sosiaaliset kontaktit ja muiden auttaminen ovat onnellisuuden lähteitä. Lisäksi olen saanut ulkomaankomennuksilla tutustua erilaisiin ihmisiin, maihin ja kulttuureihin. Se on valtava rikkaus jo sinänsä.

Arja Savolainen tekee koronatestausta Ocean Vikingillä.

Koronantorjunta oli olennainen osa aluksella tehtävää työtä.

”Kun naisia autetaan, autetaan koko perhettä”

”Auttaminen on vaikea laji, mutta se ei ole syy jättää sitä tekemättä.” Jotenkin näin sanotaan kehitys­yhteistyötä käsittelevässä kirjassa, jota Arja on lukenut työpaikallaan. Arja korostaa naisiin ja koulutukseen satsaamista.

– Kun naisia autetaan, autetaan koko perhettä, koska naiset huolehtivat perheistä. Ja koulutus on taas sellaista, mitä kukaan ei voi sinulta viedä tai varastaa. Ensin on tietysti huolehdittava perusasioista eli terveydestä ja ravitsemuksesta.

Ocean Vikingillakin tiedetään kouriintuntuvasti, miten vaikeaa auttaminen voi olla. Aluksen ei esimerkiksi ole helppoa löytää satamaa, joka huolisi sitä. Tällä kertaa Sisilian Augusta myöntyi vastaanottamaan aluksen ja sen 314 pakolaista.

Alukselle pelastettujen jatkoreiteistä Arja ei tiedä sen enempää. Yleensä osa hakee turvapaikkaa Italiassa tai jää sinne paperittomiksi siirtolaisiksi, osa yrittää päästä eteenpäin Saksaan tai Ranskaan.

Vaikka työ kriisialueilla on raskasta, Arja ei jää murehtimaan ihmisten kohtaloita. Ammatillisuus ja kokemuksen tuoma varmuus toimivat tehokkaina suojakilpinä. Silti, joidenkin tarinat koskettavat syvemmältä. Niin kuin sen miehensä menettäneen raiskatun naisen.

Joskus käy niin, että ammattiauttajakin yllätetään. Arja kertoo eräästä pelastetusta nuoresta miehestä, jonka ilme rikkoi hänen suojamuurinsa. Miehen kasvoilla näkyi helpotus siitä, että hän oli pelastunut ja samaan aikaan kauhu siitä, kun hän ymmärsi, millaisessa vaarassa oli ollut.

– Se liikutti jotenkin todella syvältä, sillä olen tottuneempi kohtaamaan naisten ja lasten hätää. Pyyhkäisin nopeasti kyyneleeni ja jatkoin töitä.

X