Työ ja raha

Yksi hitti on kannatellut Jore Marjarantaa jo vuosia: ”Sukanvarteen säästäminen on turvallista”

Varovainen kuluttaja Jore Marjaranta ostaa retkeilyvarusteensa jo loppuelämäkseen.

Teksti:
Maria Mäkelä
Kuvat:
Sara Pihlaja, Istock, Jore Marjarannan Kotialbumi

Jore Marjaranta syö parhaat korvapuustit kahvila Seelassa Pirkkalassa.

Varovainen kuluttaja Jore Marjaranta ostaa retkeilyvarusteensa jo loppuelämäkseen.

Raha ei ollut ainoa syy, miksi Jore Marjaranta, 61, muutti reilu vuosi sitten Helsingistä Tampereelle, mutta pääkaupunkiseutua edullisemmat hinnat olivat iso plussa. Jore halusi vuokralta omaan asuntoon.

– Tampereelta saatoin ostaa asunnon, jonka lainanhoitokulut pystyn klaaraamaan huonoinakin kausina.

Isoon pankkilainaan sitoutuminen ei ollut Jorelle pikkujuttu. Yli 40 vuotta kestäneen muusikonuransa aikana hän on tottunut siihen, että tulot vaihtelevat. Suosio on aaltoliikettä, jonka huiput ja pohjat näkyvät suoraan tilipussissa.

– Säännöllistä kuukausipalkkaa en ole saanut koskaan. Uran alkuvuodet stressasin sitä, sitten opin varautumaan huonoihin aikoihin.

Varautuminen tarkoittaa Jorelle perinteistä säästämistä: kun ylimääräistä on, se laitetaan sivuun.

– En ymmärrä sijoittamisesta mitään enkä tee asioita, joita en ymmärrä. Sukanvarteen säästäminen saattaa olla tyhmää, mutta minulle se on turvallinen tapa.

Rokkitähden elämää, sitten kultasuoni

Pitkään uraan on mahtunut monia huippuja.

1990-luvulla Jore Marjaranta eli rokkitähden unelmaa kiertämällä maailmaa Leningrad Cow­boysin solistina. 2000-luvun alkupuolella hän siirtyi soolouralle ja osui kultasuoneen jättihitillään Haaveet kaatuu.

– Biisin päätyminen Pahat pojat -elokuvaan oli todellinen onnenpotku. Laulu on kannatellut minua tähän päivään; se on biiseistäni eniten radiosoittoa saanut. Siitä minut tunnetaan.

”Muuten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä.”

Ennen koronapandemian puhkeamista Jore ei ollut ollut työttömänä, mutta keväällä 2020 keikkakalenteri tyhjeni tyystin.

– Onneksi kuuluin liittoon ja sain sitä kautta ansiosidonnaista. Muuten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä.

Nyt keikkaa taas on, ja Jore iloitsee myös tuoreesta pestistään Elämäni biisi -ohjelman tähtiartistina. Silti turvallisuuden tunne järkkyi, ehkä pysyvästi.

– Keikkamaailmassa tilanteet muuttuvat koko ajan. Pelkään, että hintojen noustessa ihmiset tinkivät ensimmäisenä kulttuurista. En tiedä, kuinka alamme siitä enää selviää.

Jore Marjaranta: Ainoa hyväksyttävä valmisruoka on ravintolasta haettu

Joren taskuissa raha ei ole koskaan poltellut. Isoja ostoksia, kuten kodinkoneita, hankkiessaan hän vertailee hintoja ja ajoittaa oston hetkeen, jolloin siihen on varaa.

– Kulutusluottoa en ole ottanut koskaan. Säästän hankintoja varten, jos se vain on mahdollista.

Maltillinen tapa käyttää rahaa on peruja lapsuudenkodista, jossa ei pihtailtu mutta ei törsättykään. Eineksiä perheessä ei syöty koskaan, ja siitä Jorekin on tahtonut pitää kiinni.

– Ainoa valmisruoka, jonka hyväksyn, on hyvästä ravintolasta haettu take away -annos. Sellaisen haen lounaaksi kerran viikossa.

Nuoruusvuosinaan kokiksi opiskelleen miehen omassa keit­tiössä tuoksuvat usein intialaiset mausteet. Ruokaa hän tekee aina ison satsin kerrallaan ja syö sitä monta päivää.

Pienissä nautinnoissa laatu korvaa määrän: mieluummin yksi hyvä artesaaniolut kuin kymmenen halpiskaljaa.

Jore Marjaranta maksaa mielellään pienistä nautinnoista.
Jore Marjaranta maksaa mielellään pienistä nautinnoista.

Myös leivän on oltava aivan tietynlaista.

”Elämä on liian lyhyt siihen, että söisi huonoa leipää.”

Ajaessaan keikkamatkoillaan Sysmän ohi Jore piipahtaa tuttuun leipomoon ja ostaa kerralla 15 juureen leivottua ruisleipää. Ne hän säilöö pakkaseen.

– Se on taivaallisen hyvää. Elämä on liian lyhyt siihen, että söisi huonoa leipää.

Lottovoitosta haaveilu on ”kansalaisvelvollisuus”

Kymmenen vuotta sitten Jore Marjaranta alkoi ohjata joogaa ja asahia. Ammatti ei ole rahasampo, mutta Jore nauraa säästävänsä sitä harjoittaessaan.

– Rahaa ei kulu salikorttiin, kun saan oman treenini ohjatessani muita.

Rahaa ei vaadita muihinkaan lempilajeihin, kuten koiran kanssa ulkoiluun ja hiihtoon, kunhan hyvät varusteet on kertaalleen hankittu. Niissä hän ei pihistele.

– Jos tässä iässä hankin kunnon retkeilyvarusteet, lasken, että niiden pitää kestää loppuun asti.

Joskus Jore haaveilee lämpimikseen lottovoitosta – onhan se eräänlainen kansalaisvelvollisuus, hän huomauttaa – mutta oikeasti hän ei tarvitse rahaa tehdäkseen asioita, joista nauttii.

Arkea kohottavat tapaamiset 29- ja 18-vuotiaiden tytärten kanssa, ystäville pitkän kaavan mukaan kokattu illallinen, itse leivottu korvapuusti…

– Nautin yksinkertaisesta elämästä.

Jore Marjaranta – Ostoslistalla:

Satsaan

merinovillapaitoihin, joita käytän päivittäin. Materiaali tuntuu ihanalta, eikä tarvitse pelätä märkiä läikkiä kainaloissa. Kun niitä hoitaa hyvin, ne ovat lähes ikuisia.

Haaveilen

siitä, että voisin matkustaa ulkomaille kerran vuodessa. Viihdyn erityisesti Saksassa sen ruoka- ja juomakulttuurin vuoksi.

Paras ostokseni

on ollut vähän kuluttava hybridiauto. Hyvä auto tulee halvaksi. Muusikolle on valtava merkitys sillä, että auto vie uskollisesti keikkapaikalle ja takaisin.

En maksa

suoratoistopalveluista. Tavalliset tv-kanavat ja Yle Areena riittävät minulle yhden elämän ajaksi.

Juttu julkaistiin Annan numerossa 41/2022.

X