Labradorinnoutaja on erityisen nälkäinen rotu tietystä syystä – voisiko sama syy löytyä myös ihmisen paino-ongelmien taustalta?

Labradorinnoutaja, jolla on pohjaton ruokahalu – et ole ainoa sellaisen omistaja. Syy koirasi ruokapakkomielteeseen voi piillä geenivirheessä, joka tekee Suomen suosituimmasta rodusta helposti koulutettavan mutta myös helposti ylipainoisen.

Kuvittele tilanne, jossa olisit jatkuvasti nälkäinen vaikka söisit jatkuvasti. Sinulta puuttuisi kyky tuntea kylläisyyttä. Toisin sanoen käyttäytyisit kuin labradorinnoutaja.

Tällainen tilanne nimittäin on monilla labradorinnoutajilla. Rotu on tunnettu hyvästä ruokahalustaan ja siitä, ettei niiden mahalla tunnu olevan pohjaa.

Labbiksella on kuitenkin käytökseensä hyvä ja pitkään tutkijoiden tiedossa ollut syy: rodulta on löydetty geenimutaatio, joka aiheuttaa häiriöitä kylläisyyden säätelyssä. Sama geenivirhe on löydetty myös sileäkarvaiselta noutajalta, mutta ei muilta koiraroduilta.

Geenivirhe löydettiin Cambridgen yliopiston tutkimuksessa vuonna 2016. Tutkimuksen mukaan geenivirhettä kantaa noin 20 prosenttia labradorinnoutajista.

Geenivirhettä kantava labradorinnoutaja on jopa 4 kiloa painavampi

Tarkemmin sanottuna kyseessä on POMC-geenissä esiintyvä mutaatio. POMC säätelee nälkää ja kylläisyyttä mielihyvämekanismien kautta. Ylipainoisilla koirilla puuttui tutkimuksessa osa POMC-geenistä. Geenivirheestä kärsivät koirat tuntevat nälkää ja ovat valmiita ahmimaan aina kun tilaisuus tarjoutuu, sillä ne eivät tunnista kylläisyyttä.

Tuloksena on herkästi ylipainoa, varsinkin jos omistaja ei pidä koiran syömisessä tiukkaa linjaa. Tutkitut geenivirhettä kantavat koirat olivat 1,9–4 kiloa painavampia kuin labradorinnoutajat keskimäärin.

Ylipainon määrä tutkimuksessa riippui siitä, esiintyikö geenivirhe yksin- vai kaksinkertaisena.

Erityisen yleinen POMC-geenivirhe on palveluskoirina toimiville labradorinnoutajille, joilla jopa kolmella neljästä on kyseinen virhe.

Poikkeuksellinen ruokahalu on palveluskoirille hyväkin ominaisuus: se tekee niistä helppoja koulutettavia, sillä ne on helppo saada motivoitua oppimaan herkkupalkintojen avulla. Näin ollen palveluskoiratehtäviin saattaa valikoitua erityisen suuri otos geenivirhekoiria.

Labradorinnoutaja on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut Suomen suosituin koirarotu. Myös esimerkiksi USA:ssa ja Britanniassa rotu kuuluu suosituimpiin rotuihin vuodesta toiseen. Rotu tunnetaan paitsi ahmimistaipumuksestaan, myös miellyttämisenhaluisesta, rauhallisesta ja ystävällisestä luonteestaan.

Lue myös: Epilepsiakoira Pätkä haistaa 6-vuotiaan Hertan kohtauksen ja hälyttää apua

Geenivirhe ei yksistään selitä lihomista

Monille labbiksen omistajille tieto geenivirheestä voi tuoda helpotusta ja selittää oman koiran kyltymättömän ruokahalun.

Toisaalta toinen geenivirheen kantajarotu, sileäkarvainen noutaja, ei ole erityisen tunnettu ahmimis- ja ylipaino-ongelmista vaan päin vastoin hoikkana pidetty rotu. Näin on siitä huolimatta, että geenivirhe on tällä rodulla labradorinnoutajiakin yleisempi.

Geenivirheen näkyminen käytännössä ja koiran painossa on siis luultavasti monen asian summa, eikä mutaatiota kantava labradorinnoutaja automaattisesti ole ylipainoinen.

Koiran aktiivisuus ja omistajan höveliyden taso ruuan ja herkkupalojen jaon kanssa vaikuttaa osaltaan asiaan – ehkä huomattavastikin.

Rodusta riippumatta ylipaino on länsimaissa koirilla yleistä: eri arvioiden ja tutkimusten mukaan vähintään 30 prosenttia ja jopa 60 prosenttia koirista kärsii liikapainosta.

Ihmisellä sama geenimutaatio – harvinainen syy paino-ongelmiin

Siksi ei kannata liikoja innostua vaikka kuulee, että myös ihmisellä on sama POMC-geeni ja siinä esiintyy samaa geenivirhettä kuin labradorinnoutajalla ja sileäkarvaisella noutajalla.

Geenivirheen vaikutus on ihmisellä täsmälleen sama kuin koirilla: lisääntynyt syömisen halu, jatkuva nälkä, kyvyttömyys tuntea kylläisyyttä ja lihominen.

Ihmisellä POMC-geenivirhe on kuitenkin hyvin harvinainen. Se on epätodennäköinen, joskin periaatteessa mahdollinen syy ylipaino-ongelmiin, kylläisyyden tunnistamisen vaikeuksiin ja pakkomielteeseen syömistä kohtaan.

Toisaalta toisin kuin labradorinnoutaja, joka on riippuvainen isäntänsä antamasta ruoasta, ihminen on yleensä vapaa syömään niin paljon kuin sielu sietää ja napa vetää. Jos mutaatio omissa geeneissä on, sen vaikutus voi olla huomattava.

Lähteenä jutussa käytetty: kennelliitto.fi, University of Cambridge, eurekalert.com, akc.org

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Ihmiset

   Vapaaehtoisesti lapseton June ei voisi enää kuvitella elämää ilman koiraa: ”King on minulle saman arvoinen kuin ihminen”

2. Lifestyle

   Markus Kiviranta komensi koiraansa hiljaiseksi, mutta haukku ei vaiennut yössä millään – syy oli hirvittävä

3. Terveys

   Painoindeksilaskuri: Laske oma painoindeksisi – laskurimme kertoo, onko sinulla ylipainoa ja mitä tuloksesi tarkoittaa