Huippusuosittu frisbeegolf on tekniikkalaji, joka kehittää myös hermoja – ”Haasteellista hommaahan tämä on aloittelijalle”

Frisbeegolfissa kehittyy nopeasti, lajiliiton puheenjohtaja lupaa. Kokeilukerralla vasta-alkaja sai etsiä kiekkoja metiköstä useamman kerran.

Frisbeegolf on aina vaikuttanut minusta mukavan helposti lähestyttävältä touhulta: sen kun ottaa kiekon ja lähtee radalle. Muutaman kerran oman perheen kanssa kokeiltuani en kuitenkaan ole saanut lajista oikein otetta. Kaipaan opastusta oikeaan tekniikkaan ja sääntöihin.

Nyt seisonkin helsinkiläisellä Kivikon radalla Frisbeegolfliiton puheenjohtaja Laura Heikkilän kanssa ja opettelen oikeaa pitkän matkan heitto-otetta. Kylki heittosuuntaan päin, kiekosta tukevasti kiinni ja heittokäsi suoraan linjaan taakse. Sitten vauhdikas veto kehon editse ja heitto kohti kaukana häämöttävää koria.

– Tätä ei heitetä rennosti kainalosta kuin rantafrisbeetä, Laura opastaa.

Frisbeegolf rantautui Suomeen jo 1980-luvulla

Frisbeegolf kehitettiin Yhdysvalloissa jo 1960-luvulla, ja Suomeen se rantautui 1980-luvulla. Harrastus yleistyi noin kymmenen vuotta sitten, ja korona-aikana suosio suorastaan räjähti. Ratoja on Suomessa jo noin 900. Laji tunnetaan nuorten miesten ja poikien suosikkina, mutta sitä se ei ole suinkaan aina ollut.

– Ennen tämä oli keski-ikäisten miesten laji. Naisia harrastajista on yhä vain kahdeksan prosenttia, Laura kertoo.

Hän itsekin innostui lajista miehensä perässä. Koukkuun jäämiseen johti oma kehitys ja ”hirveän hyvä porukka”, joka lajia harrastaa.

– Aluksi kehitys on yleensä nopeaa. On makeaa seurata, kun kiekko liitää juuri sinne, minne tähtäsi.

Naisia kaivattaisiin mukaan enemmän, koska miehillä on yleensä enemmän voimaa ja tasaväkisemmässä seurassa peli on motivoivampaa. Laji sopii Lauran mielestä kaikille. Se ei vaadi huippukuntoa eivätkä kiekot ole kalliita, noin 15–25 euroa.

Yksi hyvä syy harrastaa frisbeegolfia voisi olla se, että se on kivaa yhteistä tekemistä vaikkapa teini-ikäisten lasten tai lastenlasten kanssa.

Kiekko valitaan heittoetäisyyden mukaan

Tekniikkaa harjoiteltuamme pääsemme radalle pelaamaan. Frisbeegolfin säännöt muistuttavat paljolti golfia: mitä vähemmillä heitoilla kiekon saa koriin, sen parempi. Kiekkoja on kolmenlaisia eri etäisyyksille, draivereita, midareita ja puttereita. Lauralla on niitä repussaan noin kymmenen erilaista, joillain pelaajilla näkyy paljon enemmänkin. Omiin kiekkoihin kuulemma kiintyy syvästi, kun niiden persoonallisuudet oppii tuntemaan.

Mitä frisbeegolf kehittää? Hermoja, Laura sanoo ja nauraa.

Astun tiille eli heittopaikalle ja yritän käyttää saamiani oppeja, mutta haasteellista hommaahan tämä on aloittelijalle, täytyy sanoa. Jos kiekko liitää hyvin, suunta on väärä, ja toisinpäin. Useamman kerran rämmin metsään etsimään kiekkoani ja seuraava heitto menee sen palauttamiseen väylälle. Lopulta kiekko aina kilahtaa koriin, vaikkakin heittoja menee puolet enemmän kuin par eli radan ihannetulos.

Aurinkoisena iltapäivänä radalla on paljon pelaajia, ja minua alkaa kuumottaa se, ärsyttääkö hitauteni seuraavia jonottelijoita. Lauran mukaan jokainen saa kuitenkin käyttää radalla rauhassa oman aikansa. Oman harkinnan mukaan voi toki päästää nopeammat edelle.

Lue myös: Minna Juti ei halunnut tulevaisuudeltaan yksinäisiä koti-iltoja – kuusikymppinen sisuuntui ja opetteli golfaamaan: ”Kun sanoin, että hei, olen Minna, kaikki näyttivät pelästyneiltä”

Frisbeegolfradalla tulee helposti käveltyä kilometrejä

Mitä frisbeegolf kehittää? Hermoja, Laura sanoo ja nauraa. Mutta toki myös kävelykuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa. Kiekkoa joutuu etsimään vaihtelevista maastoista ja kierroksen aikana tulee helposti käveltyä 3–5 kilometriä. Lajia voi harrastaa rennosti höntsäillen tai lähteä mukaan vaikka lähiradan viikkokilpailuihin. On Suomella lajissa kansainvälisiä tähtiäkin.

Minua tottelemattomat kiekot alkavat sisuunnuttaa. Nyt tiedän, mitä asialle pitäisi tehdä. Toistot ovat tässäkin lajissa oppimisen avain, joten ei muuta kuin lisää treeniä harjoittelukentällä.

Vielä joskus tulen pelaamaan koko kierroksen, vaikka siihen menisi 200 heittoa.

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 6/2023.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Liikunta

   Testasimme julkkisnaisten suosimaa painonnostoa – "Tätä taikalajia pitää saada lisää"

2. Liikunta

   Minna ei ollut harrastanut tennistä vakavampaa taistelulajia – näin miekkailu sujui ensikertalaiselta

3. Liikunta

   Rivitanssi ei vaadi buutseja, stetsonia eikä heinälatoa – alkeistunnilla tanssittiin kantrin ja popmusiikin tahtiin