Kannattaako ravintolisiä tai vitamiineja ostaa marketista? Asiantuntija kehottaa kiinnittämään huomiota etenkin yhteen asiaan
Marketista saattaa löytää vitamiineja ja ravintolisiä sangen edulliseen hintaan. Mutta onko apteekkien ja markettien vitamiineissa ja ravintolisissä jotain olennaista eroa – siis muutakin kuin mahdollinen hinta? Kysyimme asiantuntijalta.
Vitamiineja ja ravintolisiä saa nykyään myös lähikaupan hyllyiltä.
Marketista saattaa löytää vitamiineja ja ravintolisiä sangen edulliseen hintaan. Mutta onko apteekkien ja markettien vitamiineissa ja ravintolisissä jotain olennaista eroa – siis muutakin kuin mahdollinen hinta? Kysyimme asiantuntijalta.
Ravintolisiä ja vitamiineja löytyy tänä päivänä moneen lähtöön. Apteekkien, luontaistuotekauppojen sekä markettien hyllyt notkuvat erilaisista kapseleista ja tableteista, mutta kuinka suuresta tarjonnasta löytää tehokkaan ja turvallisen tuotteen? Kysyimme asiaa ravitsemusterapeutti Hanna Partaselta.
Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun ostaa ravintolisän?
Heti aluksi kannattaa lähteä liikkeelle siitä, onko ravintolisälle oikeasti tarvetta – niitäkään ei kannata huvin vuoksi syödä.
Tietyille vitamiineille on usein perusteltavaa tarvetta. Esimerkiksi D-vitamiinilisä on suositeltavaa syödä purkista talviaikaan. Jos suosii vegaanista ruokavaliota, on syytä täydentää muun muassa jodin ja B-12-vitamiinin saantia ravintolisästä.
Moni syö monivitamiinilisää varmuuden vuoksi ajatellessaan, ettei ehkä kuitenkaan syö tarpeeksi terveellisesti. Tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että juuri nämä varmuuden vuoksi vitamiineja napsivat syövät suhteellisen fiksusti ja saavat tarvittavat ravintoaineet pitkälti jo ruoasta. He, jotka puolestaan eivät syö monipuolisesti, eivät myöskään syö vitamiinilisiä.
Voiko vitamiinien liikasaanti aiheuttaa vaaraa?
Tavallisissa monivitamiinilisissä kaikkea on yleensä kohtuulliset määrät, joten liikasaannista ei tarvitse murehtia. Kaikki tuotteen sisältämät vitamiinit eivät imeydy elimistöön siinä määrin, minkä verran tuote niitä sisältää.
Keho on yleensä siinä mielessä fiksu, että jos jostain ravintoaineesta on pulaa, elimistö tehostaa sen imeytymistä. Jos varastot puolestaan ovat jo täynnä, elimistö ei vastaanota sitä yhtä tehokkaasti.
Jos vitamiinit ovat vesiliukoisia, ylimääräiset vitamiinimäärät tulevat itsestään ulos – jos siis vesiliukoisia vitamiineja syö niin sanotusti turhaan, on seurauksena vain kallista pissaa.
Lue myös: Tällaisia oireita vitamiinien liiallinen syöminen voi aiheuttaa
Miten kapselit ja tabletit eroavat toisistaan?
Käyttäjälle ei sinänsä ole väliä, kumman valitsee. Kannattaa valita sellainen tuote, joka on arjessa helppokäyttöinen. Monille se voi olla myös mieltymyskysymys, valitseeko esimerkiksi purutabletin vai nieltävän kapselin.
Lapsille suihkeet voivat olla hyvä valinta, jos tabletin nieleminen on hankalaa. Lapsille on myös tarjolla esimerkiksi nallenmuotoisia viinikumimaisia tuotteita. Mutta jos tuote on kovinkin houkutteleva, kannattaa vitamiinit säilyttää lasten ulottumattomissa. Muuten hyvänmakuiset vitamiinit saattavat huveta salamyhkäisesti liiankin nopeaan tahtiin.
Onko vitamiinien imeytymisen kannalta merkittävää, että ne nautitaan tietyssä muodossa?
En näe, että sillä on merkittävästi väliä. Toisaalta esimerkiksi rautasuihke sisältää hyvin pienen määrän rautaa ja raudan imeytymismekanismi vaatii happamat olosuhteet suolistossa, joten epäilen hieman, imeytyykö rauta elimistöön yhtä tehokkaasti suihkemuodossa.
Voiko kaikkia ravintolisiä tai vitamiineja ottaa huoletta samaan aikaan?
Jotkut vitamiinit ja ravintoaineet voivat estää toistensa imeytymistä, kuten rauta ja kalsium. Tällaiset tuotteet kannattaa ajoittaa niin, että toisen ottaa esimerkiksi aamulla ja toisen illalla.
Monivitamiinitabletit ja -kapselit on juuri tästä syystä rakennettu usein niin, että niiden sisältämät vitamiinit ja hivenaineet imeytyvät eri kohdissa suolistoa. Kapselin tai tabletin päällimmäisestä kerroksessa on aineita, jotka imeytyvät ensin. Kun tabletti on rakennettu näin, jompikumpi ainesosista imeytyy ensin eikä näin ollen estä toista imeytymästä.
Lue myös: Vitamiinivalmisteet voivat aiheuttaa pahoinvointia – miksi ja mikä avuksi?
Voiko vitamiineja ostaa huoletta tavallisista marketeista?
Ravintolisät katsotaan elintarvikkeiksi, minkä takia niihin ei liity samanlaista valvontaa kuin lääkkeisiin. Jää siis yrityksen omalle vastuulle valvoa ja tarkistaa, sisältääkö tuote juuri sen määrän tiettyjä ainesosia, mitä lupaa. On ollut tapauksia, joissa tuotelupaus ei ole pitänyt paikkaansa, eikä näitä juuri valvota.
Apteekeissa ammattitaitoiset apteekkarit päättävät, mitä ottavat hyllyyn. Myös marketeissa voi kuitenkin olla yhtä lailla varteenotettava valikoima.
Ostopaikan sijaan kannattaa tutustua tuotteen maahantuojaan. Usein suomalaiset tuottajat ja maahantuojat ovat varsin vastuullisia.
Kannattaa siis käyttää hieman aikaa esimerkiksi maahantuojan tai valmistajan tutkailuun. Usein myös suurien brändien omavalvonta toimii varsin hyvin. Nettikauppojen puolella voi puolestaan olla villimpi markkina, joten netistä tilatessa saa olla tarkkana.
Lue myös Kotilieden artikkeli: Haluatko torjua flunssan? D-vitamiinia pitäisi popsia huomattavasti suosituksia enemmän, asiantuntija linjaa
Kommentit
Moni suomalainen (vauvasta senioriin ja ruokavaliosta riippumatta) kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, A-vitamiini, K-vitamiini, B1-vitamiini, D-vitamiini (ruuasta on mahdotonta saada riittävästi D-vitamiinia, oli se millainen tahansa), C-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium ja sinkki.
Näiden puute altistaa kaikenlaisille ikäville puutossairauksille ja oireille.
Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta tulee jos ravinnossa on liian vähän seleeniä, jodia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia sekä D-vitamiinia. Näiden hivenaineiden ja D-vitamiinin puute on yleistä suomalaisilla. Pelkästään D-vitamiinin puutostila voi johtaa kilpirauhasen autoimmuunisairauden syntyyn.
Suomen väestöstä noin 30 % ei saa tarpeeksi jodia, rautaa ja seleeniä.
Eli ei nää sairaudet ihan taivaasta tipu. Toki on sairauksia, joihin ei voi edes ravinnolla vaikuttaa, mutta ne eivät ole lisääntyneet.
Näiden kuukausihinnaksi tulee alle 10 euroa, joten ei ole rahasta kiinni terveyden ylläpito.
Raudan ja D-vitamiinin puutostilan oireet sekoitetaan usein masennukseen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin, joten vaadi näiden mittaus. ÄLÄ syö rautaa ilman todettua raudan puutosta ja varasto raudan (ferritiini S -Ferrit) seurantaa.
Useimmat terveysongelmamme johtuvat ravinto-aineiden puutoksista.
Lääkärikoulutuksessa ei ole ravitsemusta paria viikkoa enempää ja näinollen lääkärit eivät pysty kartoittamaan potilaansa ravitsemustilaa. Mitään vitamiini- tai hivenainemittauksia ei yleensä edes tehdä. Myös ravintoainepuutoksista johtuvia oireita ja sairauksia hoidetaan yleensä haitallisilla lääkkeillä, kun pitäisi hoitaa oireen syytä. Elämme 2000-lukua ja sairauksien hoito on monesti kuin keskiajalta.
Suuri harmi ja ihmeteltävä asia on miksi lääkäreille ei anneta kunnollista ravitsemuksellista koulutusta. Ruokavaliolla on kuitenkin tekemistä suuresti lähes kaikkien terveyden tekijöiden, sairauksista parantumisten ja immuunivasteen kanssa.
Toki lääketiede on kehittynyt huimasti viimeisen 100 vuoden aikana ja moni sairaus joka ennen tappoi, pystytään tänä päivänä ehkäisemään tai parantamaan.
Miksi erilaiset ravitsemustilan mittaukset ovat koululääketieteen edustajien mukaan joko täysin turhaa, rahastusta tai puoskarointia. Eikö tieteen pitäisi nimenomaan perustua asioiden mittaamiseen eikä väitteisiin ”mitään ravintolisiä ei tarvita jos syödään monipuolisesti lautasmallin mukaan”.
Eihän verenpainetta, kolesterolia, maksa-arvoja tai mitä tahansa muutakaan muuttujaa arvata tai todeta että ”asia on kunnossa kunhan teet asiat x, b ja c”. Vaan ne mitataan.
Hyvän monivitamiinin käyttö on säästöä!
”Jos olet sitä mieltä, että ravintolisiä ei tarvita, koska saamme kaiken tarvitsemamme ruoasta, saat kaikin mokokin pitää mielipiteesi. Siihen sinulla on täysi oikeus. Kannattaa kuitenkin miettiä, että jos opetat mielipidettäsi muillekin, sen voi uskoa joku sellainen, joka tarvitsisi ravintolisiä. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi käyttää monivitamiinia, mutta olen sitä mieltä, että nykyistä huomattavasti useampi hyötyisi laadukkaan monivitamiinin säännöllisestä käytöstä, tietenkin huomioiden myös terveellisen ruokavalion tärkeys. Aika harvalle monivitamiinin käytöstä on ainakaan haittaa.”
https://jalkeilla.blogspot.com/2023/02/hyvan-monivitamiinin-kaytto-on-saastoa.html
Kommentit
Tässä oli kyllä monta hyvää vinkkiä 🙂
https://www.liittymätarjoukset.fi/puhelinliittymat/
Hyvä artikkeli aiheesta 🙂
Moni suomalainen (vauvasta senioriin ja ruokavaliosta riippumatta) kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, A-vitamiini, K-vitamiini, B1-vitamiini, D-vitamiini (ruuasta on mahdotonta saada riittävästi D-vitamiinia, oli se millainen tahansa), C-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium ja sinkki.
Näiden puute altistaa kaikenlaisille ikäville puutossairauksille ja oireille.
Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta tulee jos ravinnossa on liian vähän seleeniä, jodia, rautaa, sinkkiä, magnesiumia sekä D-vitamiinia. Näiden hivenaineiden ja D-vitamiinin puute on yleistä suomalaisilla. Pelkästään D-vitamiinin puutostila voi johtaa kilpirauhasen autoimmuunisairauden syntyyn.
Suomen väestöstä noin 30 % ei saa tarpeeksi jodia, rautaa ja seleeniä.
Eli ei nää sairaudet ihan taivaasta tipu. Toki on sairauksia, joihin ei voi edes ravinnolla vaikuttaa, mutta ne eivät ole lisääntyneet.
Näiden kuukausihinnaksi tulee alle 10 euroa, joten ei ole rahasta kiinni terveyden ylläpito.
Raudan ja D-vitamiinin puutostilan oireet sekoitetaan usein masennukseen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin, joten vaadi näiden mittaus. ÄLÄ syö rautaa ilman todettua raudan puutosta ja varasto raudan (ferritiini S -Ferrit) seurantaa.
Useimmat terveysongelmamme johtuvat ravinto-aineiden puutoksista.
Lääkärikoulutuksessa ei ole ravitsemusta paria viikkoa enempää ja näinollen lääkärit eivät pysty kartoittamaan potilaansa ravitsemustilaa. Mitään vitamiini- tai hivenainemittauksia ei yleensä edes tehdä. Myös ravintoainepuutoksista johtuvia oireita ja sairauksia hoidetaan yleensä haitallisilla lääkkeillä, kun pitäisi hoitaa oireen syytä. Elämme 2000-lukua ja sairauksien hoito on monesti kuin keskiajalta.
Suuri harmi ja ihmeteltävä asia on miksi lääkäreille ei anneta kunnollista ravitsemuksellista koulutusta. Ruokavaliolla on kuitenkin tekemistä suuresti lähes kaikkien terveyden tekijöiden, sairauksista parantumisten ja immuunivasteen kanssa.
Toki lääketiede on kehittynyt huimasti viimeisen 100 vuoden aikana ja moni sairaus joka ennen tappoi, pystytään tänä päivänä ehkäisemään tai parantamaan.
Miksi erilaiset ravitsemustilan mittaukset ovat koululääketieteen edustajien mukaan joko täysin turhaa, rahastusta tai puoskarointia. Eikö tieteen pitäisi nimenomaan perustua asioiden mittaamiseen eikä väitteisiin ”mitään ravintolisiä ei tarvita jos syödään monipuolisesti lautasmallin mukaan”.
Eihän verenpainetta, kolesterolia, maksa-arvoja tai mitä tahansa muutakaan muuttujaa arvata tai todeta että ”asia on kunnossa kunhan teet asiat x, b ja c”. Vaan ne mitataan.
Hyvän monivitamiinin käyttö on säästöä!
”Jos olet sitä mieltä, että ravintolisiä ei tarvita, koska saamme kaiken tarvitsemamme ruoasta, saat kaikin mokokin pitää mielipiteesi. Siihen sinulla on täysi oikeus. Kannattaa kuitenkin miettiä, että jos opetat mielipidettäsi muillekin, sen voi uskoa joku sellainen, joka tarvitsisi ravintolisiä. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi käyttää monivitamiinia, mutta olen sitä mieltä, että nykyistä huomattavasti useampi hyötyisi laadukkaan monivitamiinin säännöllisestä käytöstä, tietenkin huomioiden myös terveellisen ruokavalion tärkeys. Aika harvalle monivitamiinin käytöstä on ainakaan haittaa.”
https://jalkeilla.blogspot.com/2023/02/hyvan-monivitamiinin-kaytto-on-saastoa.html
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous