Tero Mäenpää sairastui sydäninfarktiin.. Sydänpysähdys kesti yli 20 minuuttia.
Tero Mäenpään sydäninfarktista on seitsemän vuotta.
Terveys

Tero Mäenpää sai sydäninfarktin alle 50-vuotiaana – ”En enää pidä terveyttä itsestäänselvyytenä”

Tero Mäenpäätä, 55, elvytettiin yli kaksikymmentä minuuttia, kun hän seitsemän vuotta sitten sai sydäninfarktin. Sairastumisen jälkeen moni asia elämässä on mennyt uusiksi.
Teksti: Tiina Laaninen Kuvat: Sara Pihlaja

Tero Mäenpää sai sydäninfarktin alle viisikymppisenä. Sydänpysähdys ja elvytys kestivät yli kaksikymmentä minuuttia.

Oli lauantaiaamu huhtikuussa 2015. Tein lähtöä kaverin luokse kylään, kun rintaani alkoi puristaa. Kipu oli niin kova, että soitin hätänumeroon. Asun yksin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Avasin asuntoni oven valmiiksi ja kävin laittamassa talon ulko-oven väliin palikan. Paljoa enempää en muista.

Jostakin alitajunnasta mieleeni oli tullut ensiapukursseilla opittu kylkiasento. Olin maannut sängyssäni siten, kun ambulanssi oli tullut paikalle. En ollut enää hengittänyt. Elvytykseni kesti 23 minuuttia.

Olin seuraavat päivät sairaalassa sydänteholla nukutettuna. Muistan hämärästi torstain, jolloin minua heräteltiin. Siskoni ja veljeni olivat vieressäni. Olin sanonut muutaman sanan ja torkahtanut uudelleen, niin väsynyt olin lääkkeistä ja kaikesta tapahtuneesta. Kaikkiaan sairaalassa meni reilut kaksi viikkoa.”

Työkyvyn menettäminen otti psyykkisesti koville

”Sydäninfarkti on muuttanut elämääni monella tavalla. En jaksa enää samanlaisia fyysisiä ponnistuksia kuin ennen. Palautuminen on hidasta. Alussa pystyin kävelemään muutama sata metriä pysähdellen. Nyt, seitsemän vuotta kohtauksen jälkeen, voin kävellä 3−5 kilometrin lenkin. Se kestää puolitoista tuntia, koska välillä on pysähdyttävä lepäämään.

Olen joutunut luopumaan työstäni, mikä on vaikuttanut myös talouteeni. Tein aikaisemmin fyysisesti raskasta jäteautonkuljettajan työtä, mikä ei enää onnistu. Olen pyrkinyt kouluttautumaan uusiksi ja tehnyt erilaisia työkokeiluja, mutta joutunut myöntämään, ettei työelämä taida enää onnistua. Tämä on ottanut myös psyykkisesti koville ja aiheuttanut unettomuutta. Olen ylpeä siitä, että uskalsin hakea apua, kun puolen vuoden kuluttua infarktista oloni oli henkisesti erityisen raskas.”

Lue myös: Virva Leimuvirta, 51, ei aavistanut yöllistä ahdistusta sydänkohtaukseksi – seuraavana iltana vointi romahti: ”Ajattelin olevani elämäni kunnossa”

Ajattelutapa muuttui sairastumisen myötä

”Päätin jo sairaalassa, että jos selviän, laitan ruokarytmin ja ruokavalion uusiksi. Vuorotyöstä luopuminen on auttanut pysymään päätöksessäni. Ruokavaliooni kuuluu nykyään paljon kalaa, kanaa, kalkkunaa ja kasviksia. Punaista lihaa syön vain vähän. Lääkkeet otan aamu- ja iltapalan yhteydessä. Alkoholin olen jättänyt pois kokonaan, tupakoinut en ole koskaan.

Moni asia on edelleen mahdollista, ja käyn esimerkiksi kaksi kertaa viikossa uimassa. Sydänliiton toiminnan kautta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja lajeihin, kuten golfiin ja lumikenkäilyyn. Toimin nykyään myös liiton vertaistukihenkilönä.

En enää pidä terveyttä itsestäänselvyytenä. Huomaan myös ajattelevani pehmeämmin: mielipiteeni eivät ole yhtä jyrkkiä kuin ennen. Olen kiitollinen, etten jäänyt toisten autettavaksi, vaan pystyn itsenäiseen elämään. Tunnen elämäni hyväksi.”

Artikkeli on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 3/2022.

X