Julkkikset

Koko Hubaran mukaan äiti, joka deittailee ja harrastaa seksiä eri ihmisten kanssa, on monelle yhä vaikea pala: ”Deittailussa äitiys on edelleen tabu”

Äidin rooli on määrittänyt kaikkea sitä, mitä kirjailija Koko Hubara tekee, myös rakkauselämässään. Hän myös ihmettelee sitä, miksi deittaileviin äiteihin suhtaudutaan edelleen eri tavalla kuin treffeillä käyviin isiin.

Teksti:
Roosa Roivainen
Kuvat:
Otava

Koko Hubara kertoo nykyään myös Tinderissä olevansa äiti.

Äidin rooli on määrittänyt kaikkea sitä, mitä kirjailija Koko Hubara tekee, myös rakkauselämässään. Hän myös ihmettelee sitä, miksi deittaileviin äiteihin suhtaudutaan edelleen eri tavalla kuin treffeillä käyviin isiin.

Millaista on deittailla hieman alle nelikymppisenä, yhden lapsen äitinä? Siitä kirjailija Koko Hubaralla, 37, on omakohtaista kokemusta. Hän on elänyt 9-vuotiaan tyttärensä kanssa kahdestaan siitä asti, kun lapsi oli noin yksivuotias.

Äidin rooli onkin määrittänyt pitkälti kaikkea sitä, mitä Koko tekee, myös rakkauselämässään. Koko on pohtinut paljon, miten sinkun ja äidin roolit sopivat yhteen. Miten hän pystyy olemaan sekä äiti tyttärelleen että samaan aikaan vapaudestaan nauttiva sinkkunainen?

–  Oman kokemukseni mukaan äiti, joka deittailee ja harrastaa seksiä eri ihmisten kanssa, on edelleen asia, jota ihmisten on vaikea hahmottaa. Pohdin itsekin välillä, voinko tehdä jotain, koska olen äiti. Jätän monesti asioita tekemättä, koska minulla on lapsi, enkä ole vastuussa vain itsestäni. Äitiys vaikuttaa yksityis-, aikuis- ja intiimielämän toteuttamiseeni.

Lue myös: Masennukseen sairastunut Koko Hubara: ”Suorittaminen on ollut minulle keino hallita kielteisiä tunteita”

Treffeillä lapsista ei puhuta, summaa Koko Hubara

Deittailevaan äitiin suhtaudutaan nykyään vaihtelevasti. Kokon mukaan treffeillä lapset ovat kuitenkin puheenaihe, jota mielellään vältellään. Samaan hän sortuu itsekin. Kun joku kysyy Tinderissä kuulumisia, Koko saattaa kertoa ulkoilleensa, mutta jättää mainitsematta, että on juuri viettänyt viisi tuntia leikkipuistossa lapsensa kanssa.

– Treffeillä jotkut saattavat kohteliaisuudesta kysyä, että monennella luokalla tyttäreni on koulussa, mutta yleensä keskustelusta tulee kiusaantunutta ja puheenaihe sivuutetaan nopeasti. Minun on taas vaikea puhua omasta arkielämästäni ilman, että mainitsen lastani. Vanhempana olemista joutuukin aina kiertelemään, kaartelemaan ja tasapainottelemaan. Mielestäni deittailussa äitiys on edelleen tabu, koska siitä ei puhuta suoraan.

Välillä Koko on ihmetellyt myös sitä, miksi deittaileviin äiteihin suhtaudutaan eri tavalla kuin treffeillä käyviin isiin. Miksi miesten kohdalla vanhemmuus nähdään pikemminkin positiivisena asiana?

– Minulla on muutamia kavereita, jotka ovat yksinhuoltajia ja sinkkuisiä. Olen keskustellut heidän kanssaan ja heille vanhemmuus on ollut deittailussa vain hyvä asia. Se saa monet naiset ajattelemaan, että ’Vau, miten vastuullinen mies!’, kun on ottanut homman haltuun. Kukaan ei ole ikinä sanonut minulle ihailevansa sitä, kuinka olen ottanut vastuun tyttärestäni.

Nykyään Koko kertoo myös Tinderissä olevansa äiti. Näin vältytään ikäviltä väärinkäsityksiltä.

– Aikaisemmin en kertonut, että minulla on lapsi. Sen takia olen kokenut pahaa mieltä tilanteissa, joissa joku on sanonut, että olen tosi kiva, mutta hän ei halua edes tavata minua, koska minulla on lapsi. Nyt, kun profiilissani lukee, että olen äiti, ihmiset voivat ohittaa minut, jos lapset ovat heille selkeä ei.

”Haluan näyttää tyttärelleni, mitä äidit voivat tehdä”

Äitiyttä, sinkkuvanhemmuutta ja äidin roolia käsitellään myös Koko Hubaran esikoisromaanissa Bechi. Kirja seuraa 30-vuotiasta, graduaan viimeistelevää helsinkiläistä Bechiä ja hänen jemeninjuutalaista kirjailijaäitiään Shoshanaa.

Kokon mukaan kirja on tarina äideistä ja tyttäristä, mutta varsinkin siitä, mitä tarkoittaa olla jonkun tytär. Toisaalta se symboloi myös äidin ja tyttären välistä, ikuista kommunikaatiokatkosta.

– Äidit ja tyttäret ovat äärettömän kiinnostava aihe. Halusin tutkia sitä uskomatonta ristiriitaa, mikä äitien ja tyttärien suhteessa on. Vaikka äiti haluaisi kaikkein parasta lapselleen, äidin tapa tehdä ja olla menee aina pieleen. Tyttäret taas sekä inhoavat että ihailevat äitejään, Koko pohtii.

Kokosta itsestään tuli kirjailija ja julkinen keskustelija Ruskeat Tytöt Median perustamisen myötä ja vasta sitten, kun hänen oma tyttärensä oli jo syntynyt. Vanhemmuus antoi Kokolle rohkeutta, jota hän ei ollut kokenut koskaan aiemmin.

– Äitiyden myötä minulle tuli tosi voimakas olo siitä, ettei minulla ole mitään menetettävää tai hävettävää. Otan sen tilan, minkä haluan, ja teen juuri sitä, mitä haluan. Haluan näyttää tyttärelleni, mitä äidit voivat tehdä.

Koko Hubara muistuttaa, että vanhempien mielenterveysongelmat koskevat myös lapsia

Bechi on myös tarina siitä, kun vanhemman mieli sairastuu. Kirjassa Bechin äiti Shoshana sairastaa syömishäiriötä. Kokolle aihe on tärkeä, sillä hänestä vanhempien mielenterveysongelmista ei puhuta tarpeeksi.

– Olen joskus kirjoittanut siitä, että syömishäiriö on mielen sairauksista hyväksytyin. Esseen kirjoittamisen jälkeen olen miettinyt, että jossain vaiheessa se itse asiassa kääntyy toisin päin: Se on edelleen noloa, jos äiti on syömishäiriöinen. Ettei äiti saa itseään hallintaan siten, että osaisi syödä normaalisti lapsensa kanssa ruokapöydässä. Äidin käytös nähdään outona, itsekkäänä ja lapsellisena.

Syömishäiriö on ollut läsnä Kokon omassa elämässä ennen äidiksi tulemista, mutta myös sen jälkeen. Sairaus on myös vaikuttanut Kokon ja hänen tyttärensä suhteeseen.

– Olen joutunut käsittelemään sairauttani ja hakemaan apua meille molemmille. En halua olla yksi lenkki siinä ketjussa, jossa siirretään traumoja eteenpäin. Mielenterveysongelmat ovat kulkeneet suvussani sekä naisilla että miehillä.

Koko toivoo, että mielen sairastumiseen suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin tauteihin. Mielenterveyden häiriöt eivät nimittäin katso sitä, onko ihmisellä lapsia vai ei. Toisaalta vanhemmille pitäisi tarjota enemmän työkaluja siihen, miten mielenterveydestä voisi keskustella lapsen kanssa.

– Vanhempien mielenterveyden ongelmat ovat vaiettu aihe. Jonkun verran työkaluja on tarjolla terapeuteilta, koulusta tai perheneuvolasta, mutta nekin painottuvat siihen, että vanhempaa tsempataan ja kannustetaan olemaan vahva lapsen takia. Tosiasia on kuitenkin se, että lapsi elää kotona arkea vanhempansa kanssa. Mielestäni työkaluja, kuten aihetta käsittelevää lastenkirjallisuutta ja pelejä, pitäisi olla saatavilla nykyistä enemmän.

Kirjailija Koko Hubara katsoo suoraan kameraan.
Vanhempien mielenterveys on Koko Hubaran mukaan teema, josta tulisi puhua enemmän.

”Olemme äitini kanssa kaksi keski-ikäistä naista”

Tällä hetkellä Koko Hubara elää mukavaa elämänvaihetta ja nauttii lähestyvästä neljänkympin iästä. Keski-ikäistyminen on muuttanut myös Kokon ja hänen oman äitinsä suhdetta.

– Äidilläni ja minulla on vain vähän ikäeroa, noin parikymmentä vuotta. Olemme äitini kanssa kaksi keski-ikäistä naista. Osaamme nauraa yhdessä kommelluksille ja vaikeille asioille, emmekä jaksa kiukutella tai vääntää enää asioista. Tässä iässä olemme ystäviä, vaikka äitini ei varmaan tykkää, kun sanon näin: hän on aina painottanut, ettei ole ystäväni, vaan äitini, Koko naurahtaa.

Vaikka Kokolle onkin ehkä helpompaa olla tytär kuin äiti, vanhemmuudestaan hän ei koskaan luopuisi.

– Äitiys on tosi hauskaa. Tyttäreni syntymästä asti olen ajatellut, että lapseni on täysin erillinen ihminen minusta. Hänellä on oma luonteensa, temperamenttinsa, harrastuksensa ja salaisuutensa. Meillä ei ole kauheasti yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tykkäämme erilaisista asioista ja olemme erilaisia. Se on todella hienoa.

Juttua muokattu 9.4.2021 klo 12:42. Poistettu määritelmä ”yksinhuoltaja” Koko Hubaran kohdalta. Kokolla ja hänen lapsensa isällä on yhteishuoltajuus.
X