Pete Parkkosen kotona majailee koiria, joita kukaan ei halunnut: ”Minun tehtäväni on selvittää, minne se sopisi”
”Ihmismieli on kummallinen. En tiedä, miten muisti pelaa, mutta palaan unissani usein tähän kohtaan, Hupi-koiran eteen.
Olen kuvassa kaksivuotias. Kuva on otettu meidän kotitalomme pihalla Pihtiputaan Elämäjärvellä. Taustalla ulvoo koiramme Hupi.
Kuvasta tulee tosi nostalginen fiilis. Tykkäsin aina leikkiä koirien kanssa ja kävin rapsuttelemassa Hupia ja sen kaveria Nipsua niiden häkissä, vaikka ne olivatkin metsästyskoiria. Hupi ja Nipsu ovat ensimmäiset koirat, jotka muistan. Ne olivat tosi kilttejä. Niiden kautta sain ensikosketuksen eläimiin ja loin hyvän ja turvallisen suhteen koiriin.
En ole koskaan pelännyt koiria, vaikka on minua muutama koira puraissutkin. Mutta purijat ovat olleet pelokkaita eläimiä, joita täytyy ymmärtää. Tälläkin hetkellä meillä on kotihoitokoira, joka on pelastettu Kreikasta. Se etsii adoptiokotia ja asuu sitä odotellessaan luonamme.
Ikään katsomatta ne ovat kokeneet aika kovia.
Kotihoitajana minun tehtäväni on selvittää, millaisia piirteitä koiralla on, mitä se pelkää ja millaiseen kotiin se sopisi. Minulla menee aina hyvin koirien kanssa, mutta koirien ei välttämättä ole yhtä helppo sopeutua minuun. Ikään katsomatta ne ovat kokeneet aika kovia, joitakin on pahoinpidelty. Suurin osa niistä pelkää miehiä, ja erityisesti parrakkaat, tummat miehet ovat niistä pelottavia.
Kun koira on noin viikon verran saanut turvaa ja ruokaa, se alkaa ymmärtää suomalaista elämänkulttuuria ja tottua ääniin ja tuoksuihin. Sen turvallisuudentunne kasvaa, kun se pääsee aina ulkoilun jälkeen kotiin, saa syödä ja leikkiä leluilla. Löytökoirat viettävät meillä viikosta muutamaan kuukauteen.
Yhteen kotihoitokoiraan, Nikokseen, kiinnyin ja olen nähnytkin sitä myöhemmin. Se on kreikkalainen 50-kiloinen jättiläinen, joka on lempeä vanha sielu. Tunsin, että siinä koirassa joku toinen elää uutta elämäänsä.
Valitettavasti oma koira ei vielä sovi arkeeni, mutta jos joskus sellaisen ottaisin, niin se olisi varmaankin löytökoira. Roskikseen hylättyjä koiria on kiva auttaa.”
Pete Parkkonen, 32, on mukana Vain elämää -ohjelmassa.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Laulaja Pete Parkkonen tuntee seksisymbolina olemisen ongelmat: ”Ei tunnu kivalta, kun tullaan kähmimään ja puristellaan”
Pete Parkkonen kommentoi väitteitä biseksuaalisuudestaan: ”Sain viestejä ihmisiltä, jotka onnittelivat minua rohkeudesta”
Erika Vikman tiesi Vain elämää -kuvausten jälkeen, että hänen täytyy tehdä elämänmuutos: ”Silmistäni oli kadonnut palo”
Meidän on lähdettävä, käsitti Niko Saarisen äiti Outi Mykkänen: ”Kun oli oikein kurjaa, saatoimme vain nauraa puoli tuntia putkeen”
Voitaikina, lehtitaikina vai torttutaikina? Näin valitset oikean pakastetaikinan
Kommentit
Vastuullista olisi maksaa sille joka on tietämättään laittanut reilusti alihintaan myyntiin. Ahne ***kiainen tämäkin kirppaaja.
Kommentit
Vastuullista olisi maksaa sille joka on tietämättään laittanut reilusti alihintaan myyntiin. Ahne ***kiainen tämäkin kirppaaja.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous