Virpi Sarasvuo.
Huippu-urheilu opetti Virpi Sarasvuolle paljon ihmisen voimavaroista.
Julkkikset

Virpi Sarasvuo muuttuneesta kehosuhteestaan: ”Olen tyytyväisempi itseeni nyt kuin urheiluvuosinani”

Huippu-urheiluvuosinaan Virpi Sarasvuo näki itsessään jatkuvasti kehitettävää, koska keho oli hänen työvälineensä. Hiihtouran jälkeen suhde omaan kehoon on muuttunut, mutta urheilijan asenne on tallella. Meissä jokaisessa on valtava potentiaali, moninkertainen maailmanmestari ja olympiamitalisti sanoo.
Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Liisa Valonen

Jos elämä olisi keittolevy, sen päällä porisisi monenlaista soppaa. Yhdessä kattilassa kypsyisivät hiljalleen ihmissuhteet, toisessa työasiat ja kolmannessa harrastukset. Huippu-urheilijan keittolevyllä olisi yksi kattila, joka porisisi täysillä, ja tuon kattilan kannen alla olisi urheilua. Muut keitokset hautuisivat hissukseen vieressä.

Näin ammattiurheilijan arkea kuvailee kuusinkertainen maastohiihdon maailmanmestari Virpi Sarasvuo. 15 vuoden kilpa­uransa aikana hänellä oli elämässä yksi tavoite ylitse muiden: hiihtää yhä lujempaa.

– Urheilu määritteli arkeani. Kun heräsin, söin, treenasin, venyttelin, nukuin tai pidin lepopäivän, tein sen hiihdon takia. Jokainen ottamani askel pyrki viemään minua eteenpäin urallani.

Virpistä tuntui hassulta, kun joku puhui ”normaalista elämästä” ja ammattiurheilijan elämästä.

– Vertailu kuulosti korviini omituiselta, sillä minulle arkeni tarkkoine harjoitusohjelmineen ja ruokavalioineen oli tavallista.

Nykyään Virpin normaali on erilaista. Siihen kuuluvat muun muassa liikunta hyvän olon takia ja täyteläinen perhearki. Onnellinen Virpi ei haikaile menneitä.

Lapset kaikki kaikessa – ”Haluan pumpata tyttäriini rakkautta”

Ylitettyään Kontiolahden SM-kisoissa maali­viivan maaliskuussa 2010 Virpi jätti taakseen huippu-urheilijan uran ja elämäntavan. Häntä oli varoiteltu eteen tulevasta tyhjiöstä.

– Moni oli sanonut minulle, että ammatti­uran lopettamisen jälkeen arjesta on vaikea saada otetta.

Elämä toi kuitenkin eteen rakkauden, uuden kodin ja äitiyden. Virpi meni naimisiin liikemies Jari Sarasvuon kanssa heinäkuussa 2010. Pariskunnan esikoistytär syntyi maaliskuussa 2011 ja toinen tytär vuotta myöhemmin.

– Minulle äitiys oli alusta alkaen todella luonnollista. Tuntui hyvältä, että elämääni tuli uusi asia, joka täytti vuorokauteni tunnit. Koin siirtymän urheilijan arjesta äitiyteen helppona.

”Jos annan aikaa yhdelle asialle, se on poissa jostain toisesta. Menestyäkseen on valittava, mihin keskittyy.”

Äitiys oli ajankäytöllisesti yhtä intensiivistä kuin huippu-urheilu.

– Äitiys määrittää voimakkaasti valintojani esimerkiksi ajankäytön suhteen. Annan paljon aikaa tyttärilleni nyt, kun he ovat vielä sen ikäisiä, että he kaipaavat vanhempien läsnäoloa. Haluan pumpata heihin niin paljon rakkauttani kuin mahdollista.

Virpillä on selkeät arvot. Arvoasteikon kärkipäässä on perhe. Virpi uskoo, että hiihtäjän ura valmensi häntä erottamaan sen, mikä elämässä on tärkeää.

– Kilpaurheilijana ymmärsin, että olen täysin vastuussa omista valinnoistani. Jos annan aikaa yhdelle asialle, se on poissa jostain toisesta. Menestyäkseen on valittava, mihin keskittyy.

Lue myös: Virpi Sarasvuo kymmenen vuoden avioliitostaan Jarin kanssa: ”Päivä päivältä käy selvemmäksi, että meidän pitikin päätyä yhteen”

Keho muuttuu – ”Kun keho oli työväline, näin itsessäni jatkuvasti kehitettävää”

Virpi on löytänyt elämäänsä kilpauran lopettamisen jälkeen erilaisen liikunnan ilon. Enää urheilemista eivät määrittele tiukat tavoitteet.

– Nykyään liikun voidakseni hyvin.

Virpi treenaa monipuolisesti useana päivänä viikossa yhteensä viitisen tuntia. Hän harjoittelee kehonpainolla, kiipeää rappusia, vaeltaa luonnossa, treenaa kuntosalilla ja tietenkin hiihtää talvisin.

Virpi liikkuu luovasti ja fiiliksen mukaan. Hänen tuorein rakkautensa on tanssi, joka tuli hänen elämäänsä Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailun myötä vuonna 2020. Virpi voitti mittelön yhdessä tanssiparinsa Sami Heleniuksen kanssa.

– Nykyään pyrin pääsemään tanssisalille joka viikko. Käyn edelleen tanssiparini Samin kanssa yksityistunneilla, ja lisäksi tanssin ryhmätunneilla.

”Olisi kamalaa, jos kokisin paineita siitä, että minun pitäisi näyttää 25-vuotiaalta itseltäni.”

Kroppa ei ole enää samanlainen kuin ammattiurheilijana. Esimerkiksi muuttoapuna Virpi huomaa sen, että voimatasot ovat luonnollisesti heikentyneet. Kun hän kantoi ennen painavaa lipastoa hyvän matkaa vailla taukoja, nyt on pysähdyttävä välillä ja laskettava taakka maahan.

– Huippu-urheilijan kunto on käsittämätön. Vaikka olin kestävyysurheilija, olin myös valtavan vahva. Olin varmaan ärsyttävä haravointikaveri, sillä olisin voinut putsata pihaa lehdistä päiväkausia, Virpi vitsailee.

Virpi on hyväksynyt sen, että kroppa muuttuu iän ja muuttuneiden treenaustottumusten myötä.

– Olen tyytyväisempi itseeni nyt kuin urheiluvuosinani. Kun keho oli työväline, näin itsessäni jatkuvasti kehitettävää. Olisi kamalaa, jos kokisin paineita siitä, että minun pitäisi näyttää 25-vuotiaalta itseltäni.

Virpi Sarasvuo.

”Ammattiurheilu vaatii sinnikkyyttä, hyvää keskittymiskykyä ja sitoutumista päämäärään. Näistä piirteistä on hyötyä muillakin elämän osa-alueilla”, Virpi Sarasvuo sanoo.

Hyvinvoinnin resepti – ”Osaan tulkita kehoni viestejä”

Virpiä alkaa hymyilyttää, kun hän muistelee kilpaurheilijana syömäänsä ruuan määrää. Hiihtäjän ruokavalioon kuului paljon tavallista kotiruokaa. Lisäksi Virpi nautti erilaisia palautusjuomia.

– Kalorimäärä oli varmaan kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Toisinaan tuntui työltä syödä kaikki se ruoka, jonka tarvitsin jaksaakseni harjoitella.

Ruokavalio on sisällöltään säilynyt melko samanlaisena kuin ammattiurheiluvuosina. Virpi noudattaa edelleen monipuolista sekaruokavaliota. Tosin hän suosii syömisissään kalaa ja kasviksia, sillä lihan syömisestä tulee tukkoinen olo.

Virpi ei ole kokenut, että hän joutuisi suitsimaan ruokamääriään lopetettuaan kilpaurheilun. Hän on harjaantunut kuuntelemaan kehoaan.

– Osaan tulkita kehoni viestejä. Annan ravintoa keholleni silloin, kun se kaipaa sitä. Herkuttelun kanssa joudun olemaan tarkempi kuin aiemmin. Kun treenaaminen ei polta kaloreita enää valtavia määriä, jäätelöt ja karkit näkyvät herkemmin lanteilla.

”Olen oppinut arvostamaan ja vaalimaan untani. Onneksi nukun pääsääntöisesti hyvin. Uni on lahja, josta olen kiitollinen.”

Säännöllisen liikunnan ja monipuolisen ruokavalion lisäksi Virpin hyvinvointiin kuuluu riittävä nukkuminen. Alle kahdeksaan tuntiin jäävät yöunet laukaisevat herkästi migreenin. Jos unet jäävät vajaiksi pidemmän aikaa, Virpin vastustuskyky laskee ja flunssa vaanii olan takana.

– Olen oppinut arvostamaan ja vaalimaan untani. Onneksi nukun pääsääntöisesti hyvin. Uni on lahja, josta olen kiitollinen.

Ammattiurheilijan harjoituskausi alkoi toukokuussa, ja kilpailukausi kesti marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Kun lumet sulivat, koitti hiihtäjän hengähdystauko.

– Ensimmäiset huhtikuun viikot lähinnä lepäsin. Keho oli kaudesta niin väsynyt, että kevyt ulkoilu riitti.

Nykyään Virpi voi levätä silloin, kun siltä tuntuu. Parhaiten hän rentoutuu lukemalla hyvää kirjaa tai kutomalla sukkaa.

– Olen huono vain heittäytymään pitkäkseni sohvalle. Äidiltä peritty touhukas mieleni kaipaa virikkeitä levossakin.

Asenteen voima – ”Urheilu sai näkemään, mikä potentiaali minussa on”

Toistakymmentä vuotta poikkeuksellisen kurinalaista elämää viettänyt Virpi ei koe joutuneensa luopumaan mistään.

– Esimerkiksi juhlien jättäminen välistä hyvien yöunien takia ei ollut minulta kieltäytymistä, vaan oma valintani. Sisäinen paloni olla parempi hiihtäjä ohjasi valintojani. Miksi harmittelisin valintaa, joka tuki tärkeintä tavoitettani?

Kilpaurheilu opetti Virpille mielen hallintaa. Kun tavoite oli kirkkaana mielessä, ajatusten hälinä hiljeni. Hän ymmärsi myös sen, kuinka suuri voima asenteella on.

– Hiihdossa on asioita, joihin voin vaikuttaa, kuten oma suoritukseni. On myös asioita, joille en voi mitään, kuten sää. Kilpailuissa en jää harmittelemaan lumituiskua, vaan teen kaikkeni voittaakseni. Myös elämässä kannattaa keskittyä asioihin, joille voi jotain.

Ura hiihdon huipulla opetti Virpille paljon ihmisen voimavaroista. Hän oivalsi, mikä voima hänessä – ja meissä jokaisessa – piilee. Olympiamitalistin mielestä ihminen on itse itsensä suurin este.

– Urheilu sai minut näkemään, mikä potentiaali minussa on. Kun aloitan nyt ja teen joka päivä jotakin tavoitteeni eteen, olen vuoden päästä pitkällä.

Virpi Sarasvuo.

Virpi ei kaipaa huippu-urheiluvuosiaan. ”Olen kiitollinen ja ylpeä ajanjaksosta, mutta en kaipaa takaisin matkapäivien täyttämään arkeen.

Valmentaja ja mentori – ”Aina voi tehdä silloisen parhaansa”

Hiihtouransa lopettaessaan Virpi oli päättänyt antaa itselleen aikaa katsoa, mitä hän haluaa seuraavaksi ryhtyä tekemään. Neljän lasten kanssa kotona vietetyn vuoden aikana Virpille syntyi ajatus siitä, että urheilu-uralta kertyneille opeille voisi olla käyttöä, vaikka hän ei itse enää hiihtänytkään kilpaa.

Virpi suoritti valmentajan ammattitutkinnon ja on muun muassa mentoroinut kilpaurheilijoita viime vuosien aikana.

– Olen myös mukana joissakin yritysvalmennuksissa. Lisäksi ohjaan liikuntakursseja ja -tunteja. Viime talvena sain opettaa ihanan paljon hiihdon tekniikkaa kuntoilijoille.

Virpin mukaan moni kuvittelee, että huipulla treenataan aina täysillä. Asia on juuri päinvastoin. Timanttinen kunto ei rakennu sillä, että ajetaan päin seinää, vaan sillä, että opetellaan olemaan ajamatta päin seinää.

– Täysillä tekemisen sijaan keskitytään puhtaisiin suoritustekniikoihin, riittävään ja oikeaan kuormitukseen sekä laadukkaaseen palautumiseen.

Näin Virpin mielestä kannattaa toimia muuallakin kuin urheilukentillä. Täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella.

– Aina ei jaksa eikä pysty, mutta voi silti tehdä silloisen parhaansa. Matkaa voi jatkaa vain siitä, missä nyt on.

Seesteinen vaihe – ”En haaveile vielä eläkepäivistä”

Arki on tällä hetkellä niin hyvää, että Virpi ei tohdi haaveilla siitä, mitä mukavaa elämässä voisi vielä tapahtua.

– Elän seesteistä ja tasapainoista vaihetta. Kaikki on niin hyvin, etten uskalla pyytää enempää.

Tulevaisuudelta Virpi toivoo, että hän ja läheiset saisivat pysyä terveinä. Kun tyttäret ovat hieman vanhempia, tulee Virpin aika heittäytyä intohimoisemmin työelämään.

– En haaveile vielä eläkepäivistä. Minulla on paljon annettavaa ja uskon, että löytyy sellainen työ, jossa liekkini syttyy isosti.

Virpin hyvä elämä koostuu rakastamisesta, inspiroivasta työstä ja arjen aktiivisuudesta. Työskennellessään hän pyrkii nousemaan joka tunti tietokoneen äärestä tekemään esimerkiksi kymmenen kyykkyä aktivoidakseen isoja lihaksia.

Vaikka elämä on muuttunut monin tavoin huippu-urheiluvuosista, urheilijan sielu ja urheilu-uran opit ovat vielä tallella.

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 5/2022.

X