Leeni Peltosen kolumni: Saako pomo väsyä ja uupua?

Moni johtaja miettii tänäänkin, uskaltaako paljastaa olevansa väsynyt. Luottaisivatko alaiset häneen, jos hän myöntäisi olevansa epävarma ja uuvuksissa? kirjoittaa Leeni Peltonen.

Elämässä uupuminen on yleistä. Johtajat ja esimiehet sairastuvat masennukseen ja burnoutiin kuten muutkin. Heille tilanteen myöntäminen ja avun hakeminen voi kuitenkin olla vielä vaikeampaa kuin muille.

Olen toimittajana haastatellut lukemattomia johtajia. Itsellänikin on vuosikausien kokemus pomon hommista. Juuri nyt maailma kihisee vastakkainasettelua, eikä johtoportaalle välttämättä riitä ymmärrystä. Siksi kirjoitankin nyt esimiehistä. Isoista ja etenkin pienistä pomoista – väliportaan esimiehistä. Heihin kohdistuu paineita joka suunnalta: alaisilta, ylemmiltä esimiehiltä ja asiakkailta. Ymmärtäjien puolella ei yleensä ole tunkua.

Kukaan ei synny johtajaksi. On silti ominaisuuksia, jotka altistavat sille, että sattuu päätymään pomon hommiin.

Johtaja tarvitsee kunnianhimoa, taistelutahtoa ja vastuuntuntoa. Monenlaisia kykyjäkin on syytä olla sekä tehtävään sopivaa koulutusta ja työkokemusta. Sattumallakin voi olla sormensa pelissä: kun eteen tulee sopiva tilaisuus, vastuunkantaja tarttuu toimeen.

Kaikkein eniten pomo kuitenkin tarvitsee motivaatiota, halua johtaa. Hyvä johtaja jaksaa innostua ja innostaa muitakin. Hän panee itsensä likoon ja saa asioita aikaan. Parhaimmillaan johtaminen on innostavaa yhdessä tekemistä. Hyvä pomo ymmärtää, että onnistuminen syntyy vain porukalla. Yksinään johtaja ei ole mitään.

Paitsi että epäonnistumisen hetkellä hän usein on yksin. Johtajalla on muita enemmän vaikutusvaltaa työn tuloksellisuuteen ja onnistumiseen. Kun asiat menevät pieleen, hyvä johtaja ei mene kenenkään selän taakse vaan ottaa vastaan haukut ja haavat.

Mutta rajansa on pomollakin: kun tarpeeksi rassataan, myös hän saattaa väsyä. Hän voi kiivastua, toimia harkitsemattomasti, nukkua huonosti ja menettää hermonsa. Vai voiko? Saako johtajalle käydä niin?

Joskus tuntuu, ettei saisi. Moni johtaja miettii tänäänkin, uskaltaako paljastaa olevansa väsynyt. Luottaisivatko alaiset häneen, jos hän myöntäisi olevansa epävarma ja uuvuksissa? Mitä asiakkaat sanoisivat?

Ylikorostunut vastuuntunto voi viedä pomolta loputkin voimat. Sitkeys voi estää myöntämästä, että oikeastaan kuppi meni nurin jo kauan sitten. Velvollisuudentunto pitelee pystyssä silloinkin, kun pitäisi jo luovuttaa. Avun pyytäminen ja saaminen viivästyy.

Uupunut pomo voi vahingoittaa paitsi itseään myös sitä työporukkaa, josta hän on vastuussa. Väsynyt esimies ei jaksa innostaa muita eikä kykene omalta uupumukseltaan huomaamaan toisten tarpeita.

Sillä kun paineet käyvät tarpeeksi koviksi, ihminen muuttuu kyyniseksi, kovapintaiseksi ja varautuneeksi. Jos joutuu toimimaan omia arvojaan vastaan, päätyy kovettamaan tunteensa. Sellaisessa tilassa kukaan ei pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, ei työntekijänä eikä varsinkaan esimiehenä.

Näinhän sen ei kuitenkaan tarvitsisi mennä. Fiksu yritys pitää huolta myös johtajasta.

Uupumista voi estää jo ennalta, jos esimies saa tukea kohtuullisuuteen. Liian voimakas sitoutuminen työhön voi johtaa loppuunpalamiseen, koska työstä ei pysty päästämään irti vapaa-ajallakaan. Siksi kohtuullisen sitoutumisen työhön pitäisi riittää.

Onneksi ylipitkien työpäivien ihannointi alkaa ainakin paikoitellen olla jo mennyttä maailmaa. Hyvän elämän resepti on vanha tuttu sääntö: kolmannes työtä, kolmannes nukkumista ja siinä välissä huolehtimista elämän tärkeistä perusasioista, kuten perheestä ja omasta jaksamisesta. Palautumista ja pieniä iloja pitäisi mahtua kiireisenkin ihmisen arkeen.

Paineiden keskellä ylempien esimiesten ja kollegoiden tuki, työterveyshuolto ja mentorit ovat tärkeitä. Silti yleinen asennemuutos on vielä kesken: emme vielä oikein tiedä, miten uupumiseen pitäisi suhtautua. Miten sairaudesta puhutaan? Miten uupuneen kuormaa jaetaan sitten, kun hän palaa töihin?

Hyvään johtajuuteen kuuluu osata johtaa myös itseään. Ja siihen pomo tarvitsee työyhteisön ja ylempien esimiesten tukea. Silloin hän, nähdessään peilistä aivan liian väsyneen ihmisen, uskaltaa sanoa: välitä itsestäsi, hae apua.