Kuvassa Anna Karhunen.
– En voi vaikuttaa sairauteeni. Siksi keskityn asioihin, jotka tuovat minulle hyvää elämää, Anna sanoo.
Ihmiset

Kaverin puolesta kyselen -podcastista tuttu Anna Karhunen on elänyt MS-taudin kanssa 10 vuotta: ”Olen oppinut hyväksymään elämän rajallisuuden”

Kolmekymppisenä Anna Karhunen havahtui outoihin oireisiin, jotka paljastuivat lääkärissä MS-taudiksi. Sairauden hyväksyminen kesti vuosia, mutta asetti lopulta Annan elämään uudet raamit.
Teksti: Roosa Roivainen Kuvat: Meri Bjorn/Kosmos

Moni tunnistaa Anna Karhusen, 40, jo pelkästä puheäänestä. Hän pitää suosittua Kaverin puolesta kyselen -podcastia yhdessä ystävänsä Tiia Rantasen kanssa. Kesäkuun alussa ilmestyi Annan esikoisromaani Jos. Kirja kertoo noin kolmekymppisestä, elämänsä käännekohdassa olevasta naisesta.

Annan mukaan teoksen kantava teema on elämän isot valinnat. Aihetta hän on pohtinut itsekin paljon viime vuosina.

– Tajusin, että naisten pitää tehdä kolmen- ja neljänkympin välissä isoja päätöksiä esimerkiksi sen suhteen, haluaako perustaa perheen. Mietin asiaa ja kävin keskusteluja ystävieni kanssa. Törmäsin myös somessa siihen, että ihmiset pohtivat, millaista elämä olisi, jos olisi tehnyt jossain kohtaa toisen ratkaisun. Kirjoittamalla aiheesta halusin korostaa, miten elämä koostuu monista eri valinnoista, Anna kertoo helsinkiläisen kahvilan terassilla.

Vaikka Anna kirjoitti kirjan jossittelusta, hän ei itse vatvo menneitä turhaan. On nimittäin turhan helppoa katsoa jälkikäteen peruutuspeilistä, mihin elämä johti.

– Jossittelusta irti päästäminen on todella voimaannuttavaa. Silloin tajuaa, että on pakko pysyä itsensä ja valintojensa puolella. Tärkeintä on, että elämä on omassa hallussa, eikä ajelehdi toisten ihmisten päätösten mukaan.

Nuorempana Anna ei ollut kuitenkaan yhtä itsevarma kuin nyt. Epävarmuuden kitkeminen on vaatinut paljon kasvamista. Kymmenen vuotta sitten Anna kohtasi nimittäin ison muutoksen, joka asetti elämälle uudet raamit.

”MS-tauti oli iso shokki”

Kun nuoressa iässä kuulee sairastuneensa vakavasti, uutista on vaikea niellä. Vuonna 2011 Anna oli kolmekymmentävuotias ja sai tietää sairastavansa MS-tautia.

Ennen diagnoosia Anna oli kärsinyt kummallisista lihaskrampeista, mutta koska oireet olivat pieniä, Anna oletti niiden johtuvan vain treenaamisesta. Eräänä päivänä Anna kuitenkin huolestui, koska menetti näkönsä äkillisesti eikä nähnyt enää lukea. Ehkä näön huonontuminen johtuu silmätulehduksesta, Anna muistaa miettineensä.

Lue myös: Tunnista MS-taudin ensioireet: 5 tyypillistä oiretta, jotka voivat kertoa MS-taudin puhkeamisesta

Lääkärin vastaanotolla Anna vietiin suoraan tutkimuksiin. Tulosten myötä oireille saatiin selitys. Kyseessä ei ollut silmätulehdus vaan MS-tauti eli multippeliskleroosi. Se on autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita, jotka vaurioittavat ihmisen hermostoa. Yleensä tauti puhkeaa 20–40-vuotiaana.

MS-tautiin ei ole olemassa parannuskeinoja, mutta sen etenemistä pystytään hidastamaan lääkityksellä. Annalla estolääkitys aloitettiin heti diagnoosin jälkeen, ja hän joutui kolmen kuukauden sairauslomalle.

Hoidon avulla sairauden eteneminen onnistuttiin pysäyttämään. Oireiden parantuessa Anna tunsi helpotusta, mutta myös pelkoa. Kaikki oli vain tapahtunut aivan liian nopeasti.

– Puoli vuotta aikaisemmin olin ollut terve. MS-tauti oli iso shokki. Pelkäsin hirveästi sitä, että kuntoni huonontuu nopeasti. Mietin esimerkiksi, etten voi muuttaa taloon, jossa ei ole hissiä, koska voi tulla päivä, jolloin en enää pääse portaita ylös. Tai että en voi lähteä enää vaellusreissulle – ihan kuin se koskaan olisi ollutkaan unelmani.

Aika pehmensi Annan suhtautumista sairauteen

Aluksi taudin diagnoosi oli kuin mörkö, joka sai sulkemaan pois tiettyjä haaveita ja mahdollisuuksia. Ajan kuluessa Anna kuitenkin huomasi, että taudin kanssa voi elää.

Kymmenen vuoden jälkeen diagnoosista Anna asuu talossa, jossa on portaita. Kuluneet vuodet hän on ollut myös normaalisti työelämässä. Lisäksi Anna on 7-vuotiaan pojan äiti.

MS-taudin etenemistä on mahdotonta ennustaa. Sen takia Annalla on positiivinen kiire tehdä elämästä mahdollisimman kivaa.

– Monta vuotta mietin, mitä kaikkea MS-tauti vie elämästäni pois. Nyt olen oppinut hyväksymään sairauteni ja menemään kohti pelkojani sekä elämän rajallisuutta. En välttämättä pysty samoihin juttuihin kuin muut, mutta minulla on myös supervoimia, joita kaikilla muilla ei ole. MS-tauti ei vie intohimoani kertoa tarinoita eikä se estä minua olemasta herkkä tai tunnistamaan ihmisen tunteita. En ehkä pysty kiipeämään leikkipuiston kiipeilytelineeseen, mutta pystyn viettämään poikani kanssa muuten aikaa ja olemaan hänelle hyvä äiti.

Vaikka sairaus on tuonut elämään uutta perspektiiviä, Anna ei halua ylevöittää tautia. Elämään kun mahtuu paljon muitakin kasvattavia kokemuksia.

Niistä yksi sijoittuu Annan työuraan. Pitkään media-alalla työskennellyt Anna kipuili vuosia sen kanssa, ettei hänellä ole alalta akateemista tutkintoa. Täytettyään 35 vuotta Anna kuitenkin ymmärsi hävenneensä turhaan.

– Se, että olen päässyt haluamaani ammattiin, on vaatinut paljon töitä ja itsensä vakuuttelua. En päässyt lukion jälkeen opiskelemaan käsikirjoittamista, mutta elämä on onneksi vienyt minua suuntaan, missä olen saanut kirjoittaa työkseni. Siinä mielessä uskon kohtaloon: vaikka valitsisi toisin kuin oli ajatellut, elämä voi viedä omilla käänteillään alkuperäiseen päämäärään.

Kuvassa Anna Karhunen.

Enää Anna ei usko jossitteluun tai menneiden murehtimiseen.

Anna Karhunen: ”On ihanaa, että rakkaus on elämässäni”

Uran ohella kohtalo on laittanut sormensa peliin myös rakkaudessa. Erottuaan lapsensa isästä Anna eli pitkään sinkkuna. Vuosi sitten hän päätti liittyä kuitenkin Tinderiin ja tapasi sattumalta uuden kumppaninsa.

– Näin jälkikäteen katsottuna, en ollut moneen vuoteen valmis parisuhteeseen, vaikka itse niin luulin. Tapasin nykyisen kumppanini kuitenkin juuri oikeaan aikaan. Olin selviytynyt edellisistä sydänsuruista ja kasvattanut itseni vahvaksi. Tajusin, että jos tämä rakkaus loppuisi jossain vaiheessa, en menisi siitä rikki. Seison nyt omilla jaloillani, mutta on ihanaa, että rakkaus on elämässäni.

Tällä hetkellä Anna nauttii onnellisesta arjesta. Tulevaisuutta hän ei halua liikaa miettiä, sillä kuten MS-tautia, myös huomista on vaikea ennustaa.

– En halua ajatella, että elämä olisi jatkuvasti onnellista, koska sitä se ei tule olemaan. Tulevaisuutta on siitä huolimatta turha murehtia ja maalata piruja seinille. Niin pitkään, kun kaikki on hyvin, elämä voi jatkua.

X