”Voin itkeä ilosta, surusta ja vaikka keväällä lehtien puhjetessa puihin” – tällaista elämä on itkuherkkänä
Itku on inhimillinen tapa ilmaista voimakkaita tunteita – niin onnea kuin suruakin. Toiset itkevät jopa päivittäin, toiset huomattavasti harvemmin. Itkuherkkyys on asiantuntijan mukaan tiivisti yhteydessä temperamenttiimme ja lapsuutemme kasvuympäristöön.
Itku voi tulla surusta, onnesta tai empatiasta.
Itku on inhimillinen tapa ilmaista voimakkaita tunteita – niin onnea kuin suruakin. Toiset itkevät jopa päivittäin, toiset huomattavasti harvemmin. Itkuherkkyys on asiantuntijan mukaan tiivisti yhteydessä temperamenttiimme ja lapsuutemme kasvuympäristöön.
”Itken jopa ilman syytä. Katson elokuvaa, jossa tapahtuu jotain hyvän tekemistä jollekin, niin itku tulee. Tai kun siskoni lahjoitti minulle kirjan.”
”Menen live-konserttiin ja tunnelma saa minut herkistymään viimeistään ensimmäisestä musiikkitahdista.”
Kysyimme Annan lukijoilta, kokevatko he itsensä itkuherkiksi. Kyselyyn vastasi yhteensä 241 lukijaa, joista 40 prosenttia koki olevansa itkuherkkiä. Puolestaan 43 prosenttia arvioi itkevänsä saman verran kuin muutkin.
Miksi niin moni kokee olevansa itkuherkkä? Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja, psykologi ja psykoterapeutti Suvi Larun mukaan ihmisen temperamentti vaikuttaa paljon itkemiseen.
– Temperamentti vaikuttaa vahvasti siihen, miten toimimme. Joku on helposti tulistuva, toinen on taas rauhallisempi. Toinen kokee tunteita nopealla tempolla ja näyttää erilaisia tunteita helpommin, kuten aggressiota, kiukkua ja turhautumista. Jollekin itkeminen saattaa siis olla helpompaa synnynnäisten ominaisuuksiensa ja temperamentin takia kuin toiselle.
Itkuherkkyyteen liittyy toisaalta myös kasvuympäristö, jossa olemme lapsena varttuneet.
– Se, kuinka meitä on lapsena ohjattu ja neuvottu siinä, miten saamme näyttää tunteitamme ja itkua, vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme aikuisiällä.
Osa ihmisistä itkee luontevasti ja helposti, toisille se on hankalampaa.
– Jotkut eivät välttämättä pysty siihen toisten ihmisten seurassa, vaan pelkästään yksin ollessaan. Jotkut eivät muista itkeneensä vuosikausiin. On yksilöllistä, miten reagoimme voimakkaisiin tunteisiin, Laru jatkaa.
Lue myös: Itketkö helposti? Siinä tapauksessa olet onnekas – tämän takia itkeminen kannattaa
”Oikein itkijänainen” – itkuherkät kertovat, mitkä asiat saavat heidät liikuttumaan
Pyysimme kyselyssä vastaajia kertomaan, millaisissa tilanteissa he itkevät. Yleisin syy oli puhdas suru.
”Kuolema ja myös osa vakavista sairauksista lähipiirissä. Ja niin hullua kuin se on, Facebookissa jonkun täysin tuntemattoman päivitys koiran kuolemasta saa vedet silmiin.”
”Kyyneleet tulevat silmiin, jos kuulen jonkun ystäväni läheisen perheenjäsenen menehtyneen. Viimeksi itkin kunnolla, kun isäni kuoli. Se itku jatkui satunnaisesti monta viikkoa.”
Aina itkeminen ei johdu murheista. Herkistymistä koetaan myös onnellisissa tilanteissa, kuten juhlissa.
”Itken tosi herkästi varsinkin tunteellisissa hetkissä esimerkiksi läksiäisissä, eläkejuhlissa ja häissä. Ei tarvitse olla edes surua, niin itku on herkässä. Oikein itkijänainen!”
”Voin itkeä ilosta, surusta ja vaikka keväällä lehtien puhjetessa puihin, kun maailma on niin kaunis. Pienet lapset ja eläimet myös saavat liikutuksen pintaan.”
Monet kertovat itkevänsä elokuvien, tv-sarjojen, musiikin sekä kirjojen parissa. Larun mukaan tämä kertoo vahvasta empatiakyvystä: ihminen pystyy emotionaalisesti samaistumaan kuvitteelliseenkin tilanteeseen ja henkilöihin.
”Surulliset tai muuten koskettavat elokuvat tai tv-ohjelmat saavat minut kyynelehtimään. Muu perhe huvittuu, kun minä pyyhin pienimmissäkin liikuttavissa asioissa silmäkulmiani.”
Joskus syitä kyyneliin on jopa vaikea sanoittaa, sillä herkkyys koetaan osaksi omaa persoonaa.
”Olen kuin jokin itkijänainen, karjalaista sukuperimää; itken erotessa sukulaisista, itken kauniin laulun kuunnellessani, ihanaa elokuvaa katsoessa ja kiukustakin itken sekä paniikin yllättäessä.”
”Olen voimakastahtoinen, mutta erittäin tunteellinen. Aistin mielialat ja elän myös hyvin vahvasti mukana. Tuttavani neuvoi tekemään erityisherkkyystestin. Sain kahdesta eri testistä lähes täydet pisteet. Tämä selvitti minulle paljon asioita reagoimisestani niin tunteella. Erityisherkkyys on taakka, mutta samalla valtava voimavara!”
Itkuherkkyys – henkistä kasvua vai syvää surua?
”Nuorempana en itkenyt ollenkaan. Kun ikää on tullut, itkuherkkyys on kasvanut ja itku tarttuu – jos joku muu itkee syystä tai toisesta, itsellekin tulevat kyyneleet silmiin. Surun aiheitakin on ikävuosien myötä tullut paljon ja uudet surut tuovat vanhatkin mieleen.”
Suvi Larun mukaan on mahdollista, että ihminen muuttuu itkuherkäksi iän myötä. Se voi olla merkki muutoksesta: esimerkiksi henkisestä muuttumisesta ja kasvamisesta tai fysiologisista elimistömme muutoksista. Joskus erilaiset sairaudet, kuten muistisairaudet, voivat Larun mukaan vaikuttaa itkuherkkyyteen.
– Me ihmiset muutumme koko ajan. Kaikki elämäntilanteet vaikuttavat tunteisiimme ja kokemuksiimme joka päivä. Tunteiden ilmaisussa ja esille tuomisessa voimme oppia ja muuttua. On persoonan joustavuutta, että ihminen pystyy alkamaan ilmaista tunteitaan, vaikka se olisi aikaisemmin ollut haastavampaa. Itkemistä on ehkä opeteltu tietoisesti tai se on tullut mukana jonkin muuttuneen elämäntilanteen ja kokemusten myötä.
Joskus muutos voi kuitenkin kieliä syvemmästä surusta.
–Itku on hyvin kokonaisvaltainen fysiologinen reaktio. Joskus, kun itkut on itketty, olo on hyvin rento ja hyvä. Toisaalta itkeminen voi uuvuttaa ja se tuntuu myös kehollisena reaktiona. Jos elämä on jostakin syystä stressaavaa, ahdistavaa tai rankkaa, ihmisen paha olo voi purkautua itkuna. Sen takia on kauhean tärkeää tarkkailla omaa käyttäytymistään ja pohtia, millaista oma itku on. Onko itkuni puhdistavaa? Helpottaako se oloani, vai lisääkö se ahdistusta?
Entä jos itku ei tule koskaan?
”En ole yhtään itkuherkkä. En yleensä itke. Kuutisen vuotta sitten itkin, kun jouduin luopumaan sairaasta koirastani.”
”En liikutu, en ikinä vaikkapa elokuvan takia. Kun siskoni kuoli tapaturmaisesti, minulla meni monta vuotta etten kyennyt ollenkaan itkemään. Tuntui turhamaiselta itkeä ’pikkujuttuja’ – hanat menivät kiinni. Nyt taas joskus suru lähipiirissä saattaa tuoda tipan linssiin. Viimeksi taisin itkeä kunnolla 14 vuotta sitten, kun koiramme kuoli. Saatan myös ’lähes itkeä’, kun koen, että minua on kohdeltu kaltoin. Joskaan en itke työpaikalla.”
Annan kyselyn vastaajista 17 prosenttia ei miellä itseään laisinkaan itkuherkäksi. Suvi Laru huomauttaa, ettei itkemättömyydessä ole myöskään mitään vikaa.
– Olemme kaikki erilaisia. Itkemättömyys voi johtua kasvuympäristöstä ja mallioppimisesta: miten olemme oppineet, että pitäisi käyttäytyä, ja millaisessa perheessä ja kulttuurissa olemme kasvaneet. Ennemminkin olisi tärkeä asettua pohtimaan, millä tavoin on kyennyt näyttämään tunteita – sekä positiivisia että hankalia. Lähtökohtaisesti ei tulisi ajatella, että vain positiiviset tunteet ovat sallittuja. On tärkeää ymmärtää, että kehossa on tilaa myös surulle, pettymykselle ja vihalle.
Joskus ihminen voi löytää itsensä tilanteesta, jossa hän haluaisi itkeä, mutta ei vain pysty. Silloin tunnetta ei tulisi padota sisälle, vaan ilmaista se muulla itselleen sopivalla tavalla.
– Tunteiden sanoittaminen ja ilmaiseminen on todella tärkeää. Olisi hyvä pystyä puhumaan toisen ihmisen kanssa elämän eri asioista. Tunteita voi käsitellä myös muillakin keinoilla esimerkiksi kirjoittamalla, liikkumalla, maalamalla tai kulttuurin kautta. Aina ilmaisun ei tarvitse olla puhetta, vaikka sanat on usein hyvä jollakin tavalla liittää myös osaksi tunteiden ilmaisua.
Kotiliesi.fi: Kyyneleet silmissä huonolla hetkellä? Itkun pidättäminen on mahdollista – katso 4 konstia pidättää itkua
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous