Taideterapia auttoi Miiaa, 25, käsittelemään vakavan sairastumisen aiheuttamaa traumaa: ”Töissäni toistui usein sydänsymboli”
Miia Patrikaisen vakava sairastuminen nuorena oli jättänyt häneen trauman. Ryhmämuotoinen taideterapia auttoi käsittelemään sairastumiseen liittyneitä tunteita ja tarjosi myös vertaistukea.
Miia Patrikainen kokee, että taideterapia sopi hänelle paremmin kuin keskusteluterapia.
Miia Patrikaisen vakava sairastuminen nuorena oli jättänyt häneen trauman. Ryhmämuotoinen taideterapia auttoi käsittelemään sairastumiseen liittyneitä tunteita ja tarjosi myös vertaistukea.
Taideterapia auttoi Miia Patrikaista, 25, käsittelemään vakavan sairastumisen aiheuttamaa traumaa. Talousassistenttina työskentelevä Miia osallistui kuuden kerran taideterapiaryhmään.
”Sairastuin leukemiaan 15-vuotiaana. Raju sairaus vei minut pitkiksi ajoiksi sairaalaan ja lähelle kuolemaa. Sairastamiseen ja hoitoihin meni kaksi ja puoli vuotta. Sinä aikana minulla ei ollut voimavaroja muuhun kuin keskittyä itseeni ja elää hetki kerrallaan.
Kun hoitojen loppumisesta oli kulunut muutama vuosi, tuntui, että olin valmis työstämään sairastumisen aiheuttamaa traumaa. Onnekseni pääsin mukaan syöpäyhdistyksen tarjoamaan ekspressiivisen taideterapian ryhmään.”
”Lopputulos ei ole tärkeä vaan työskentelyprosessi”
”Luova ja kehollinen terapiamuoto tuntui omalta jutulta. Löysin jo hoitojen aikana luovan tekemisen. Sairaalajaksojen aikana maalasin paljon ja koin sen helpottavan oloa.
Taideterapiaryhmään kuului kuusi osallistujaa. Taideterapeutti antoi meille aina inspiraation avuksi jonkin aiheen, esimerkiksi ’puu’. Meillä oli kuitenkin vapaat kädet tehdä mitä vain.
Koin maalaamisen kokonaisvaltaisena, kehollisena ja vapauttavana. Maalasin käsin, joskus sienellä, isolle paperille, joka oli teipattu seinälle. Usein tein käsillä isoa pyörivää liikettä. En analysoinut mitään vaan annoin tulla, mitä oli tullakseen. Uppouduin täysin omaan maailmaani.
Lopuksi kävimme syntyneet maalaukset läpi ja jokainen sai kertoa jotain omasta työstään, jos halusi. Muut saivat kertoa, mitä työssä näkivät. Taideterapiassa töitä ei arvostella taiteellisten kriteereiden mukaan. Lopputulos ei ole tärkeä vaan itse työskentelyprosessi.”
”Taideterapia lisäsi ymmärrystäni itsestäni”
”En välttämättä aina ymmärtänyt maalatessani, mistä maalaukseni kertoivat. Mutta kun katsoin niitä jälkeenpäin, tuli oivalluksia. Töissäni toistui usein sydänsymboli. Koin sen tarkoittavan vahvaa rakkautta itseä ja elämää kohtaan.
Töitteni värimaailma heijasti sisäistä maailmaani. Alussa värit olivat aika tummasävyisiä ja työt värien myrskyä. Hiljalleen myrsky laantui, värit kirkastuivat ja muodot rauhoittuivat. Olin sairastaessani joutunut kohtaamaan epävarmuutta, pelkoa, surua ja turvattomuutta. Koin, että taideterapiassa pystyin käsittelemään kipeimpiäkin tunteita. Kun ne oli kohdattu, töihini alkoi tulla iloa ja rakkautta.
Taideterapiaan kuului kuusi kokoontumista. Oloni keveni, kuin iso taakka olisi lähtenyt pois. Olin asettanut tavoitteeksi sen, että käyn läpi sairautta ja sairastumistani. Taideterapia lisäsi ymmärrystäni itsestäni ja eheytti minua.
”Maalauksissani toistui sydänsymboli. Koin sen tarkoittavan vahvaa rakkautta itseä ja elämää kohtaan.”
Ryhmämuotoinen taideterapia tarjosi myös vertaistukea. Sain paljon irti muiden tarinoista ja töistä. Oli voimaannuttavaa nähdä toistenkin eheytyvän.
Nykyään voin hyvin. En enää juuri mieti sairastumistani. Olen pystynyt käsittelemään sitä ja ymmärtänyt sen merkityksen. Olen tosi kiitollinen siitä, että saan elää tätä elämää.
Välillä, jos en osaa sanoittaa jotain tunnetta, otan maalaustarvikkeet esille. Luon rauhallisen ympäristön ja alan maalata.”
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Lue myös: Kotiliesi.fi: Kirjoita suru ulos – Kirjoittaminen voi toimia terapiana
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous