vaihdevuosioireet
Jos vaihdevuosioireet häiritsevät tavallista elämää, hormonikorvaushoitoa kannattaa harkita.
Terveys

Kolme yleisintä vaihdevuosioiretta tunnistetaan hyvin – epämääräisempiä oireita voi olla vaikea osata yhdistää menopaussiin

Vaihdevuodet ovat välttämätön vaihe jokaisen naisen elämää. Yleisimmät vaihdevuosioireet tunnistetaan yleensä hyvin, mutta epämääräisempien oireiden yhdistäminen menopaussiin voi olla vaikeaa. Asiantuntijan mukaan moni kärsii siksi turhaan.
Teksti: Maria Lieto Kuvat: iStock

Naisista arviolta 80 prosenttia käy läpi jonkinlaiset vaihdevuosioireet jossain vaiheessa elämäänsä. Silti moni kokee, ettei riittävästi puhuta siitä, mitä kaikkea menopaussi voi käytännössä tarkoittaa.

Terveystalon naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, professori Jorma Heikkisen mukaan vaihdevuosien kolme yleisintä oiretta tunnistetaan useimmiten ongelmitta, mutta epämääräisempien oireiden yhdistäminen menopaussiin voi olla vaikeaa.

– Yleisimmät vaihdevuosioireet eli hikoilupuuskat, kasvojen punehtumisoireet sekä kuumat aallot on helppo tunnistaa. Munasarjojen estrogeenituotannon loppuminen aiheuttaa kuitenkin lisäksi kirjavan joukon muitakin oireita, joita ei välttämättä aina osata yhdistää vaihdevuosiin.

Vaihdevuosioireet: varsinainen menopaussi alkaa keskimäärin 50 vuoden iässä

Elimistön normaalissa hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia jo ennen menopaussia eli viimeisiä kuukautisia. Heikkisen mukaan niin kutsutut esivaihdevuodet voivat alkaa 5–10 vuotta ennen menopaussia.

Selkein oire esivaihdevuosista on yleensä kuukautiskierron muuttuminen epäsäännölliseksi, kun ovulaatiota ei enää joka kuukausi tapahdu.

– Tavallisesti esivaihdevuosien alkuvaiheessa kuukautiskierto ensin lyhenee ja sen jälkeen pitenee, kunnes kuukautiset lopulta menopaussin myötä jäävät kokonaan pois. Ennen loppumistaan kuukautiset voivat muuttua myös aiempaa kivuliaammiksi ja runsaammiksi, Heikkinen sanoo.

On tavallista, että elimistön estrogeenitason hiipuminen oireilee jo esivaihdevuosiaikana esimerkiksi mielialan muutoksina, väsymyksenä, tavallista runsaampana hikoiluna ja uniongelmina.

– Jonkinlaisia esivaihdevuosioireita on lähes jokaisella, mutta niiden voimakkuus vaihtelee. Suurin osa naisista ei kuitenkaan vielä esivaihdevuosivaiheessa tarvitse oireisiinsa hoitoa eivätkä kaikki huomaa oireitaan ollenkaan.

Menopaussi alkaa keskimäärin 50 ikävuoden iässä.

– Suurimmalla osalla varsinaiset vaihdevuodet alkavat 45 ja 55 ikävuoden välillä. Menopaussin kriteerinä pidetään, että kuukautiset ovat pysyneet poissa yli puoli vuotta. Joskus kuukautiset loppuvat kuin seinään, mutta on myös yleistä, että ne palaavat muutamia kertoja takaisin kuukausienkin tauon jälkeen, Heikkinen sanoo.

Lue myös: Pahenevatko kuukautisvaivat iän myötä? Gynekologi listaa kolme tyypillistä muutosta kuukautisissa yli nelikymppisillä

Kuumat aallot vaivaavat vaihdevuosi-iässä suurinta osaa naisista

Keskimäärin vaihdevuosioireet kestävät 3–7 vuotta.

– Voimakkaimmillaan oireilu on yleensä vuoden sisällä kuukautisten loppumisesta. Olen kuitenkin tavannut myös potilaita, joiden vaihdevuosioireet ovat jatkuneet jopa 10–15 vuoden ajan, Heikkinen sanoo.

Tunnistettavimmat oireet ovat hikoilupuuskat, kasvojen punehtuminen sekä kuumat aallot.

– Kuuma aalto alkaa tyypillisesti sisäisenä lämpöryöppynä, jonka seurauksena ihon verisuonet laajenevat ja kehosta haihtuu lämpöä. Tämä aiheuttaa voimakasta hikoilua, kasvojen punehtumista ja osalla myös esimerkiksi sydämentykytystä ja lopulta myös palelua.

Kuumat aallot voivat häiritä arkea ja sosiaalista kanssakäymistä. Yöllä esiintyessään ne johtavat usein unihäiriöihin.

– Arviolta jopa 40–60 prosenttia naisista kärsii vaihdevuosien aikana uniongelmista. Useimmiten syynä ovat kuumat aallot ja hikoilupuuskat, mutta unettomuutta ja unen huonolaatuisuutta voi esiintyä myös itsenäisenä oireena.

Heikkisen mukaan vaihdevuodet voivat aiheuttaa osalle naisista myös esimerkiksi huimausta, limakalvojen kuivuutta, seksuaalista haluttomuutta, virtsankarkailua, lihaskipuja, painonnousua, päänsärkyä tai sydämentykytystä. Joskus estrogeenin puute voi tuntua myös kipuna polvissa, lonkissa tai jalkaterissä.

Psyykkisistä oireista voi esiintyä muun muassa keskittymiskyvyn ja muistamisen ongelmia, ärtyneisyyttä, väsymystä, itkuherkkyyttä, hermostuneisuutta, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja voimakkaita mielialan muutoksia.

– Mielialaoireiden yhdistäminen vaihdevuosiin voi kuitenkin olla hankalaa. Usein on myös vaikea määritellä, missä määrin oireet ovat seurausta esimerkiksi vaihdevuosiin liittyvistä uniongelmista. Joidenkin tutkimusraporttien mukaan menopaussiin liittyvää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta esiintyy kuitenkin jopa puolella naisista.

Lue myös: Vaihdevuosioireet yllättivät Sarin 47-vuotiaana – kun hormonikorvaushoito ei sopinut, apua piti etsiä muista keinoista: ”Päätin suhtautua huumorilla”

Diagnoosi vaihdevuosista voidaan varmistaa verikokeella

Heikkisen mukaan silloin, jos kuukautiset ovat yli 45-vuotiaalla muuttuneet epäsäännöllisiksi tai loppuneet ja oireina ilmenee esimerkiksi kuumia aaltoja, hikoilupuuskia ja sydämentykytystä, voidaan oireilun olettaa johtuvan vaihdevuosista.

Sen sijaan esimerkiksi väsymys ja mielialaoireet voivat johtua monesta muustakin syystä, kuten masennuksesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai uniapneasta. Diagnoosi vaihdevuosista on onneksi varmistettavissa yksinkertaisella verikokeella.

– Verestään voi halutessaan mittauttaa FSH-hormonin määrän, jonka pitoisuus alkaa kohota jo esivaihdevuosien aikana. Useimmiten esivaihdevuosien tai menopaussin diagnosoimiseksi ei kuitenkaan tarvita verikoetta, Heikkinen sanoo.

Hänen mukaansa osa voi saada hikiliikunnasta, perusterveellisistä elintavoista ja tupakoinnin lopettamisesta jonkin verran apua lievien vaihdevuosioireiden helpottamiseen, mutta vaikeiden oireiden ainoa tehokas hoito on hormonikorvaushoito.

Hormonihoidon aloittajien yleinen huolenaihe on rintasyöpäriskin kohoaminen.

– Nykytiedon valossa matala-annoksinen estrogeenihoito ei kuitenkaan näyttäisi lisäävän rintasyöpäriskiä. Jos vaihdevuosioireet häiritsevät tavallista elämää, on hoidon aloittamisesta hyvä keskustella esimerkiksi työterveyslääkärin tai gynekologin kanssa.

X