Pippa Laukan mielestä käsityksemme liikunnasta on vinoutunut: ”Puutarhassa huhkiminen voi olla terveysliikuntaa parhaimmillaan”
Säännöllinen liikunta on aina ollut osa Pippa Laukan, 53, arkea. Erityisesti aloittelevalle liikkujalle hän suosittelee terveysliikuntaa, joka on hyötyliikuntaa rivakampaa. Urheilulääkärin mielestä se ansaitsisi enemmän arvostusta.
Pippa Laukka opiskelee tällä hetkellä urheilujohtamista Vierumäellä. ”Haluaisin yhdistää urheiluun ja lääketieteeseen liittyvää osaamistani ja vaikuttamista jatkossa tiiviimmin.”
Säännöllinen liikunta on aina ollut osa Pippa Laukan, 53, arkea. Erityisesti aloittelevalle liikkujalle hän suosittelee terveysliikuntaa, joka on hyötyliikuntaa rivakampaa. Urheilulääkärin mielestä se ansaitsisi enemmän arvostusta.
Ryhdy kuntokuurille kesän jälkeen. Aloita uusi vuosi nopeilla pikatreeneillä. Tule mukaan pikavalmennukseen!
Urheilulääkäri Pippa Laukka tietää, miksi innostavat otsikot, houkuttelevat mainokset ja ylitehokkaat lupaukset houkuttavat ihmisiä aloittamaan kuntoilun kovalla tohinalla lomasesonkien jälkeen.
– Tuloksia halutaan nopeasti, joten pikaiset ja tehokkaat liikuntatreenit ovat suosittuja. Valitettavasti yleensä homma menee vikaan siinä vaiheessa, kun halutaan minimoida vaiva ja maksimoida hyöty.
Pikapyrähdysten sijaan hän haluaa kannustaa ihmisiä ottamaan liikunnan pysyväksi elämäntavaksi läpi vuoden. Syy on yksinkertainen: liikunnan jatkuvuus on tärkeää terveyden kannalta.
– Keho ei kykene muistamaan kovin pitkään epäsäännöllistä liikuntaa. Äkkilähdöt hiipuvat ennen pitkää, eivätkä tuota kestäviä tuloksia. Totta kai kaikki liike on hyväksi, mutta pysyvät vaikutukset edellyttävät säännöllisyyttä.
Kovalla tohinalla alkaneet kuntokuurit tyssäävät usein motivaation puutteeseen. Kun liikunta ei tule tavaksi ja muodostu rutiiniksi, se tuntuu lopulta epämukavalta osalta arkea – ja jää.
Jos haluaa alkaa korjata elämäntapojaan, uudet toimintatavat on nostettava prioriteettilistan kärkeen, kunnes tekemiseen on syntynyt pysyvämpi rutiini.
– Liikkuminen vie loppujen lopuksi vain vähän aikaa eli se on järjestelykysymys.
Pipan mukaan pysyvän liikuntamotivaation saavuttamiseksi onkin syytä kirkastaa itselle oma lähtötilanne, realistiset tavoitteet ja se, mitä elämänmuutoksella tavoittelee: energisyyttä, painonpudotusta, parempaa terveyttä vai kenties sairauksien ehkäisyä tai hoitoa?
Terveysliikunta kunniaan – aina ei tarvitse hikoilla äärirajoilla
Rytinällä aloitetut kuntospurtit lisäävät erilaisten rasitusten ja vammojen riskiä. Paikat ovat kovilla, jos keho ei ole tottunut liikkumaan ja yhtäkkiä ruvetaankin treenaamaan täydellä höngällä.
Myös epärealistiset tavoitteet tai itsensä vertaaminen muihin on Pipan mielestä syytä unohtaa. Jos painoa pitäisi pudottaa 20 kiloa, kannattaa urakka jakaa pienempiin, vaikka viiden kilon välietappeihin – ja iloita jokaisesta saavutetusta virstanpylväästä.
Yksi vaaranpaikka motivaation lopahtamiselle piilee Pipan mielestä myös siinä, ettei terveysliikunnalle anneta tarpeeksi arvoa. Sillä tarkoitetaan kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.
– Liikunnaksi mielletään usein vain sellainen sporttailu, missä tulee hirveä hiki ja ollaan miltei äärirajoilla. Todellisuudessa puutarhassa huhkiminen ja multasäkkien nostelu voi olla terveysliikuntaa parhaimmillaan.
”Pidän yleisenä ongelmana sitä, että hyötyliikuntaa ei lasketa terveydellisesti arvokkaaksi, vaikka sillä on suuri merkitys elintapasairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.”
Rivakan terveysliikunnan aikana ihminen hengästyy mutta pystyy puhumaan. Se on siis hieman ripeämpää kuin hyötyliikunta, jota tulee arjessa vähän kuin vahingossa, jonkin muun askareen ohessa. Terveysliikuntaa raskaampi harjoittelu, kuten juoksulenkit, ovat puolestaan kuntoliikuntaa.
Terveysliikunta on Pipan mukaan erityisesti aloittelevalle liikkujalle oivallinen valinta, sillä rankempaan treenaamiseen verrattuna riskit rasitusvammojen ja venähdysten saamiseen ovat pienemmät.
– Pidän yleisenä ongelmana sitä, että hyötyliikuntaa ei lasketa terveydellisesti arvokkaaksi, vaikka sillä on suuri merkitys elintapasairauksien, kuten diabeteksen, matala-asteisen tulehduksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien, ehkäisyssä ja hoidossa.
Mutta paljonko on riittävä määrä liikuntaa?
– Yhteensä reilu tunti päivässä, ja kaikki lasketaan: kävelymatkat bussipysäkeille, portaiden kulkeminen hissin sijaan. Pieninäkin annoksina tapahtuva riittävä liikunta säännöllisesti on kaikkein tärkeintä.
Pippa itse jättää usein auton parkkiin kauemmaksi kuin olisi tarpeellista ja kävelee. Hän valitsee harvoin hissin ja suosii portaita.
– Kaikki tilanteet, joissa saan haukata happea ulkona ovat minulle hyötyliikuntaa.
Terveysliikuntaakin Pipalle tulee päivittäin, kun puolitoistavuotias Junnu-koira pitää viedä ulos kävelylenkille. Pippa ja Junnu käyvät myös juoksemassa. Poikakoirana se pysähtyisi mieluusti merkkailemaan usein mutta on oppinut hyvin juoksemaan pitkiä pätkiä pysähtelemättä. Virtaa sillä riittäisi pidemmille lenkeille kuin emännällään.
Kuntoilija ei tarvitse kehon kuunteluun mittareita ja älylaitteita
Lisää energiaa, jaksamista ja pitkää ikää. Ne ovat Pipan kokemuksen mukaan miltei kaikkien liikuntaharrastusta aloittelevien keski-ikäisten tärkeimmät tavoitteet.
Mutta miten saisin liikunnasta itselleni pysyvän elämäntavan? Pipan mielestä oleellista on löytää oma kehoyhteys – opetella siis kuuntelemaan, millaista liikuntaa oma kroppa tarvitsee ja kuinka usein.
On tärkeää osata erottaa oman väsymyksen tasot: johtuuko uupuneisuus vaikkapa todellisesta univajeesta vai onko vetämättömyys seurausta liikunnan ja aktiivisuuden puutteesta ja liiallisesta sisällä kyyhöttämisestä?
– Omaa kehoa on osattava kuunnella, jotta liikuntaa tulee sopivasti. Tämä taito kehittyy hiljalleen jatkamalla säännöllistä liikkumista.
”Pikkuhiljaa herää oivallus siitä, mikä tuntuu hyvältä ja saa oman olon energisemmäksi. On erittäin motivoivaa, kun oppii tunnistamaan oman kehonsa merkkejä.”
Ajan kanssa jokainen oppii tulkitsemaan itse omaa kroppaansa ja sen merkkejä. Huippu-urheilijat seuraavat kehoaan erilaisten mittareiden ja älylaitteiden avulla, mutta tavalliselle kuntoilijalle riittää se, että pitää omat tuntosarvet valppaina.
– Pikkuhiljaa herää oivallus siitä, mikä tuntuu hyvältä ja saa oman olon energisemmäksi. On erittäin motivoivaa, kun oppii tunnistamaan oman kehonsa merkkejä, Pippa lupaa.
Hänellä on mielestään aina ollut hyvä yhteys omaan kehoonsa. Jo nuoruusvuosien tavoitteellisen kilpauintiharrastuksen aikana hän osasi kuunnella elimistönsä tarpeita ja tunsi sen omakseen.
– Tässä iässä koen kuitenkin kehoyhteyteni olevan vahvimmillaan. Lapseni ovat jo isoja ja vartaloni on täysin minun omani. Olen antanut kolmelle lapselle elämän ja saanut oman kehoni taas hallintaani.
Jos tauko liikunnassa on ollut pitkä eikä yhteyttä omaan kehoon meinaa millään löytyä, Pippa suosittelee kääntymään personal trainerin puoleen. Ammattilainen osaa arvioida realistisesti lähtötilanteen ja sopivan etenemistahdin.
”Oli hienoa huomata, että tässäkin iässä voin muokata kehoani”
Haluan eroon alleistani. Niin Pippa ajatteli kaksi vuotta sitten. Hän oli muuten tyytyväinen urheilulliseen kehoonsa, mutta käsivarsien löysät heltat harmittivat. Jo useamman vuoden ajan hän olisi halunnut kesän tullen pukea ylleen hihattomia toppeja, mutta häpeä voitti.
Kesällä 2021 Pippa palkkasi personal trainerin, joka laati hänelle treeniohjelman. Siinä painotettiin erityisesti käsivarsien lihasten voimistamista ja kasvattamista. Hän oli pitkään toivonut saavansa enemmän lihaksia ylävartaloonsa, koska juoksemisen ja triathlonharrastuksen vuoksi alakroppa oli saanut enemmän harjoitusta.
– Oli hienoa huomata, että tässäkin iässä, yli 50-vuotiaana, voin muokata omaa kehoani ja kehittää lihaksiani ja kuntoani. Se on tärkeää terveyden näkökulmasta mutta myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Pippa korostaa, ettei saanut upeita käsivarsiaan mitenkään hetkessä. Se vaati säännöllistä treenaamista kahden vuoden ajan. Hän ajattelee tuon ajanjakson olleen eräänlainen matka omaan itseen, koska hän halusi muutoksen mieltään vaivanneeseen asiaan, joka vaikutti omaan minäkuvaan.
– Nyt voin sanoa rehellisesti, että rakastan käsivarsiani. Pidän jokaisesta neliösentistä itsessäni eikä minussa ole mitään sellaista kohtaa, mitä haluaisin muuttaa. Kannan kehoani ylpeydellä.
Liikkujan identiteetti syntyi jo lapsuudessa
Mahdollisuus liikkumiseen on etuoikeus. Niin Pippa on ajatellut aina. Jo lapsuudessaan hän tottui aktiiviseen elämäntapaan ja arkipuuhasteluun: puissa kiipeilyyn, marjastukseen, samoiluun perheen kesämökillä Vihdin Nuuksiossa.
Vanhempiensa ja veljensä kanssa hän kävi talvisin hiihtolenkeillä umpihangessa, kesäisin serkun perheen kanssa melontaretkillä ympäri Suomea. Retkeilyyn kuului eväiden syönti. Se oli pienelle Pipalle tärkeää.
– Perheessäni liikuntaa tuettiin leikin varjolla ja uskon, että vahva liikkujan identiteettini syntyi minulle jo varhain lapsuudessani. Liikkuminen ei ollut koskaan totista vaan omaehtoista ja hauskaa.
”Tavallisten ihmisten liikuttaminen on aina kiinnostanut minua huippu-urheilua enemmän.”
Lääkärin ammatti oli hänelle kutsumus jo pikkutyttönä. Pippa oli juuri oppinut 5-vuotiaana kirjoittamaan, kun hän raapusti harakanvarpailla Kulta-aika lapsuuden -muistokirjaansa ryhtyvänsä isona lääkäriksi.
Pippa oli terve lapsi mutta nautti jokaisesta neuvola- ja tarkastuskäynnistäkin.
– Jos minulle sattui jokin haaveri, olin onnellinen, että pääsin sairaalaan. Spriin haju, kliinisyys ja puhtaus tuntuivat maagisen kiehtovilta.
Edes pääsykokeisiin lukiessaan hän ei ajatellut statusta tai rahaa. Tärkeintä oli päästä ammattiin, jossa saattoi auttaa muita – parantaa ja korjata ihmisiä.
Päätös erikoistua urheilulääkäriksi syntyi opiskeluaikana. Silloin Pippa työskenteli uintivalmentajana ja pohti, miten saisi yhdistettyä intohimonsa ja tulevan uransa.
– Silti tavallisten ihmisten liikuttaminen on aina kiinnostanut minua huippu-urheilua enemmän.
”Liikunta on aina ollut minulle keino hemmotella itseäni”
Urheilu on yhä Pipalle yksi elämän suurimmista nautinnoista. Hän käy kolmesti viikossa kuntosalilla ja useamman kerran viikossa juoksulenkeillä ja pyöräilemässä. Rytmitys vaihtelee – joinakin viikkoina tahti on kovempi, toisinaan kevyempi. Viikossa on aina yksi lepopäivä.
– On tärkeää, ettei koko ajan runtata täysillä. Lihas kehittyy levossa ja kaipaa välillä erilaisia ärsykkeitä.
Liikunta rentouttaa Pipan kehon ja mielen. Se saa hänet tuntemaan itsensä vahvaksi ja itsenäiseksi, kyvykkääksi.
– Liikunta on aina ollut minulle keino hemmotella itseäni. Se tuo suunnattomasti sisäistä syvää hyvää ja mielenrauhaa.
Pippa ei ole koskaan ruoskinut liikunnalla itseään tai pitänyt rääkkitreeneistä. Silti hän on halunnut haastaa rajojaan ja kilvoitella itsensä kanssa.
Triathlonista seitsemän vuotta sitten innostunut Pippa kuitenkin tietää omat rajansa. Jo alussa hän päätti, ettei kilpaile täysmatkan triathlonissa, johon kuuluu 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu. Sen sijaan hän ottaa mittaa kehostaan puolimatkan triathlonissa: 1,9 kilometrin uinnissa, 90 kilometrin pyöräilyssä ja 21 kilometrin juoksussa.
– Oma motivaattorini liikkumiselle on pitkän iän tavoittelu. Suuri unelmani on pysyä mahdollisimman pitkään toimintakykyisenä.
Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 6/2023. Kuvausvaatteet: Keltainen treenisetti SOC, farkkutakki Dr. Denim, tennarit Converse
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous