Julkkikset

Yrittäjä Jari Komulaisen pojat Oskar, 23 ja Alex, 21: ”Isällä on hyvät hermot ja pitkä pinna”

Liikemies Jari Komulainen, 63, on neljän lapsen ylpeä isä. Erityisesti hän iloitsee siitä, että vaikka lapsilla on kolme eri äitiä, he ovat toisilleen rakkaita. Pojat, Oskarin, 23, ja Alexin, 21, pandemia palautti takaisin maailmalta.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Sampo Korhonen, Komulaisten Perhealbumi

– Pojat ovat ahkeria, kivoja ja fiksuja. Heidän touhujaan on mukava seurata, Jari Komulainen sanoo. Vasemmalla Oskar, oikealla Alex.

Liikemies Jari Komulainen, 63, on neljän lapsen ylpeä isä. Erityisesti hän iloitsee siitä, että vaikka lapsilla on kolme eri äitiä, he ovat toisilleen rakkaita. Pojat, Oskarin, 23, ja Alexin, 21, pandemia palautti takaisin maailmalta.

Istun Jari Komulaisen kodin takapihalla Espoossa Jarin ja hänen poikiensa Oskar ja Alex Komulaisen kanssa. Jari kertoo bisneksistään. Yhtäkkiä hän nousee tuolilta, ottaa askeleen kohti nurmikon reunassa olevaa, huomaamatonta vempainta ja heilauttaa kättään sen editse.

Kiljahdan kuin sirkuksessa, kun infrapunasensorin laukaisema vesisuihku sinkoutuu yli nurmikon.

– Tämä on tuhoeläinsprinkleri. Tästä tulee ensi kevään myyntivaltti, Jari myhäilee.

Alex ja Oskar lapsina, Milla nuorena.
Alex, Milla ja Oskar ovat tottuneet lapsesta lähtien viettämään paljon aikaa yhdessä.

Neljän lapsen isä

1980-luvulla Jari Komulainen oli superjulkkis, presidentin vävy. Mauno Koivisto valittiin Suomen presidentiksi tammikuussa 1982. Saman vuoden kesäkuussa Assi Koivisto ja Jari avioituivat. Häitä vietettiin presidentin kesäasunnolla Naantalissa. Nuoret olivat juuri valmistuneet ekonomeiksi Uppsalassa Ruotsissa. Melkein voisi sanoa, että heidän julkisuutensa myötä suomalaiseen puheenparteen tuli uusi termi, Uppsalan ekonomi.

Mustavalkoinen kuva Jari Komulaisen ja Assi Koiviston häistä.
Jari Komulaisen ja Assi Koiviston häitä vietettiin Kultarannassa kesällä 1982.

Assi ja Jari olivat naimisissa kahdeksan vuotta. Heillä ei ollut lapsia. Eron jälkeen Jari sai Milla-tyttären, jolla on äitinsä sukunimi Brygger. Sitten hän avioitui missinä ja tanssikouluyrittäjänä tunnetun Anitra Ahtolan kanssa. Oskar syntyi 1998 ja Alex 2000. Kolme vuotta myöhemmin pari erosi.

– Siitä lähtien tavoitteeni on ollut olla entinen julkkis, Jari sanoo.

– Ihan hyvin olet onnistunut, pojat Oskar ja Alex nyökyttelevät.

Toki vuosien mittaan Jarin nimi on noussut otsikoihin muutaman kerran, mutta yleensä se on liittynyt hänen liiketoimiinsa, kuten neuvostoliittolaisten sukellusveneiden välittämiseen länteen turistikohteiksi. Harvempi tietää, että Jari on jo neljän lapsen isä. Hänellä on nykyisen puolisonsa Aino Salmisen kanssa 8-vuotias tytär, Aava.

Poikiensa rinnalla Jaria ei ole lehtien palstoilla nähty. Ennemminkin on jouduttu ihmettelemään sitä, missä hän on, kun iltapäivälehdet ovat kertoneet poikien ylioppilasjuhlista eikä Jaria ole jutussa edes mainittu.

Äitinsä rinnalla pojat ovat tulleet tutuiksi. Anitra Ahtola on kertonut isosta uusperheestään, johon Oskarin ja Alexin lisäksi kuuluvat myös Jarin tytär Milla, 26, Anitran toisen ex-miehen Jouni Janatuisen tyttäret Yasmin, 20, ja Vanessa, 29, sekä Anitran ja Jouni Janatuisen yhteinen tytär Anina, 14.

”Meidän perheessä ei ole koskaan ollut sisarpuolia”

Anna-lehden haastattelupyyntö huvitti isää ja poikia. Yllättyneenä Jari epäili ensin, etteivät pojat suostu juttuun, mutta siinä he nyt istuvat leppoisina syntymäkotinsa terassilla.

– Eron jälkeen Anitra muutti tästä vain muutaman sadan metrin päähän. Se oli helpotus, sillä poikia oli tietysti ikävä. Pelkäsin, että erosta olisi tullut vaikeampi, Jari sanoo.

Jari Komulainen aurinkolasit silmillään, vieressä Alex ja Oskar.
Alex ja Oskar lapsina.
Jari on matkustanut lasten kanssa mielellään. Yläkuvassa ollaan Yhdysvalloissa, alakuvassa Hollannissa.

Eron yhteydessä vanhemmat sopivat lasten tapaamisajoista.

– Meillä molemmilla oli hankalat työajat. Yritimme joustaa tarpeen mukaan. Myöhemmin pojat ovat saaneet mennä ja tulla aika vapaasti niin kuin ovat halunneet, Jari sanoo.

Uusperheiden elämä on sujunut hänen mielestään mallikkaasti.

– Me vanhemmat olemme pystyneet pitämään yllä hyvät suhteet. Olemme aina voineet keskustella siitä, kuka lapsista on kenenkin luona. Jokainen on voinut varautua ja tiennyt, paljonko ruokaa kulloinkin tarvitaan. Olemme sopeutuneet myös siihen, jos lapset ovat halunneet mennä jonkun toisen vanhemman mukaan. Emme ole kokeneet, että jäisimme silloin jostakin paitsi, Jari sanoo.

Hänestä on kiva nähdä, että hänen neljä lastaan, joilla on kolme eri äitiä, tulevat hyvin juttuun keskenään.

– Meidän perheessä ei ole koskaan ollut sisarpuolia. Tunnemme kaikki olevamme siskoja ja veljiä, Oskar sanoo ja sanoissa tuntuu olevan painoa.

Alex muistuttaa, että äidin puolelta heillä on siskoja, joiden kanssa he eivät ole sukua lainkaan.

– Vanessa ja Yasmin ovat silti yhtä rakkaita kuin muutkin siskot. Olemme tunteneet toisemme niin pienestä, ettemme muista aikaa ennen sitä. Olisi tuntunut tosi oudolta, jos suhteemme olisi mennyt poikki äidin erottua siskojen isästä.

Isän ja poikien yhteisiä kesäretkiä

Isän ja äidin kodin väliä pojat kulkivat kuitenkin keskenään. Se hitsasi heidät yhteen, kuten myös yhteinen tanssiharrastus.

– Teini-iässä treenasimme yhdessä 20 tuntia viikossa, Oskar kertoo.

Alexille tanssista tuli ammatti. Oskar ei enää treenaa aktiivisesti, mutta sanoo, ettei tanssi lähde hänestä koskaan. Teineinä he osallistuivat tanssijoina sekä Talent Suomi -kisaan että Pakko tanssia -kilpailuun, jonka he voittivat yhdessä vuonna 2013.

Jari muistuttaa, että Alex on menestynyt hienosti myös kansainvälisissä jazz- ja modernin tanssin kilpailuissa. Plakkarissa on muun muassa junioreiden maailmanmestaruuksia ja myöhempiä MM-kisojen mitalisijoja.

Tanssi tuli poikien elämään äidin myötä.

– Minä olen notkea kuin norsun poika, Jari sanoo.

Alex, Oskar, Jari ja Milla. Jari pitää suurta kalaa käsissään.
Kalastaminen on aina ollut isän ja lasten lempipuuhia. Oikealla isosisko Milla.

Hänen kanssaan yhteisiä lajeja olivat uinti, laskettelu ja kalastus.

– Oli suuri hetki, kun Alex oppi panemaan madon koukkuun. Siihen asti olin aina tehnyt sen hänelle. Alex on edelleen kova kalamies, Jari kertoo.

Kun pojat olivat pieniä ja Aino oli juuri tullut kuvioihin, Jarilla oli asuntoauto. Usean kesän ohjelmaan kuului silloin 4–5 pysähdyksen lomamatka Espoosta Ainon kotipaikkakunnalle Pohjois-Suomeen Tervolaan.

– Meitä oli kaksi kuskia ja autossa telkkari, wifi, vessa ja jääkaappi täynnä jätskiä. Pysähdyimme Power Parkiin, ja voi sitä riemua, kun Axu oli kasvanut edellisvuodesta niin paljon, että hän pääsi Oskarin kanssa samoihin laitteisiin, Jari muistelee.

Yhteistä aikaa vietettiin usein myös Jarin vanhempien kesämökillä Inkoossa ja poikien äidinäidin mökillä Hämeessä.

– Ex-anoppini on mainio ihminen, ja meillä on hyvät välit. Hän tykkäsi, kun tulin, sillä leikkasin samalla nurmikon, hakkasin puita ja grillasin ruuat illalla. Kun vielä nukuimme asuntoautossa, olimme hyviä vieraita, Jari sanoo.

Jarin oma äiti on nyt 92-vuotias. Isä kuoli viime syksynä 94-vuotiaana. Äiti asuu Jaria lähellä, ja Jari käy hänen luonaan vähintään joka toinen päivä.

– Olin joskus melkein kateellinen niille, joiden vanhemmat pystyivät auttamaan lastenhoidossa. Poikien ollessa pieniä omat vanhempani olivat jo niin vanhoja, ettei heiltä enää oikein voinut pyytää apua. Pari kertaa vein sairaat pojat päiväksi heidän luokseen.

Jarin isällä oli tapana piipahtaa perjantai- tai lauantai-iltaisin Jarin luona juttelemassa. Boris Komulainen oli hyvä tarinankertoja.

– Kirosanojen kera. Hän sanoi aina väliin, että perkele, ja me Oskarin kanssa katsoimme ihmetellen toisiamme, Alex muistaa.

Oskarilla ja Alexilla on hinku takaisin ulkomaille

Niin kuin lukuisten nuorten, koronapandemia on sotkenut myös Oskarin ja Alexin tulevaisuudensuunnitelmat. Viime vuoden alussa Oskar oli juuri muuttanut Barcelonaan opiskelemaan sveitsiläiseen bisneskouluun ja Alex matkustanut työviisumilla Los Angelesiin kokeilemaan siipiään tanssijana ja koreografina.

Oskar palasi Suomeen jo vapuksi, Alex heinäkuun lopulla viime vuonna. Molempien tarkoitus oli lähteä takaisin heti, kun pandemia rauhoittuu, mutta he ovat edelleen Suomessa. Tämän vuoden kesäkuussa Oskar kävi hakemassa Barcelonaan jääneet tavaransa. Hänen opintonsa jäivät kesken, kun koulunkäynti muuttui etäopiskeluksi, mutta Suomessa hän työllistyi nopeasti äitinsä DCA-tanssikoulussa.

Alex, Jari ja Oskar istuvat keittiönpöydän ääressä.
Kun korona alkoi, Alex (vas.) tuli kotiin Los Angelesista, Oskar Barcelonasta. Alex haluaa palata pian Yhdysvaltoihin. Oskar miettii, mikä olisi seuraava siirto.

– Syksyllä uudistimme koulun nettisivut ja asiakasjärjestelmän. Tarkoitukseni oli aluksi auttaa siinä, mutta jäin tekemään myös kaikkea muuta. Siirsimme opetuksen nettiin ja avasimme tunteja erilaisille alustoille kuten Zoomiin ja Google Meetiin.

Paljon työtä on teettänyt myös erilaisten viranomaissäädösten tulkitseminen.

– Ohjeet siitä, miten saamme pitää treenisaleja auki, ovat muuttuneet varmasti 30 kertaa, Oskar sanoo.

Omaa tulevaisuuttaan hän katsoo hieman silmät pyöreinä.

– En tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Haluaisin ulkomaille opiskelemaan, verkostoitumaan ja kansainvälistymään.

Oskar seurustelee, mutta se ei jarruta hänen suunnitelmiaan.

– Kansainvälistytään yhdessä, hän sanoo.

Alexille pakkopaluu Suomeen on ollut kokemus, josta hän uskoo oppineensa paljon. Hän ei ole halunnut antaa pettymykselle tai turhautumiselle sijaa vaan yrittää sopeutua tilanteeseen.

– Onneksi minulla on Suomessa taitavia tanssijaystäviä, joiden kanssa voin treenata ja pitää yllä motivaatiota. Treenaan jatkuvasti, sillä maailmalla on satoja nuoria tanssijoita ja koreografeja, joilla on samanlaiset unelmat menestymisestä kuin minulla. Teen koko ajan töitä kehittyäkseni, jotta he eivät mene ohitseni.

Alex haluaa palata Yhdysvaltoihin. Jari kannustaa häntä siinä.

– Maailman parhaimmat viihdealan ammattilaiset etsivät Los Angelesissa tiimeihinsä tanssijoita ja koreografeja. Huippuammattilainen voi tienata siellä miljoonia, hän sanoo.

Ikäväkään ei tulisi, sillä Jari pitää Los Angelesista. Sinne olisi kiva mennä katsomaan poikaa.

– Pari vuotta sitten lomailimme siellä yhdessä koko perhe. Asuimme Venice ­Beachilla. Renny Harlin lainasi meille talonsa, Jari kertoo.

Myös Oskaria hän kannustaa kansainvälistymiseen.

– Oma isäni ehdotti minulle, että lähtisin Ruotsiin opiskelemaan. Hänestä se oli jo silloin hyvä ajatus. En ole koskaan katunut lähtöäni. Jo kielen oppiminen kannatti, Jari sanoo.

Hän näkee Oskarissa nuoren itsensä. Oskar on jo mukana parissa yrityksessä. Alex on enemmän taiteilija.

Jari Komulainen: ”Kun jokin alkaa mennä pieleen, olen ratkaisukeskeinen funtsija”

Tällä hetkellä Jarilla on kahdeksan yritystä, joiden tuotevalikoimassa on hengityksen raikastaja, polkupyöriä, sähköpyöriä, kasvomaskeja, puhelimen latureita, pihapelejä, Markus Selinin kanssa omistettu ravintola Turussa – ja tietysti tuhoeläinsprinkleri.

– Löysin tämän Australiasta. Se ei vahingoita eläintä, mutta pitää pihalta poissa peurat, myyrät ja naapurin kissat, Jari lupaa.

Jari, Alex ja Oskar pelaamassa.
Jarin takapiha on usein hänen edustamiensa tuotteiden koekenttä. Tarkkaa heittokättä vaativaa Holea siellä on pelattu jo monta kesää.

Hän sanoo olevansa kuin juoksuun intoutuva vanha sotaratsu aina, kun löytää mielenkiintoisen tuotteen, jonka menekkiin uskoo. Yrityksiä pitää olla monta, sillä kun yksi mättää, toinen paikkaa toisen tappion.

– Olen tehnyt ja menettänyt jo monta omaisuutta. Olen ollut muun muassa Suomen suurin vesisänkyjen myyjä, Jari sanoo.

Sitä hän ei tiedä, mistä into yrittämiseen tulee.

– Tietysti on kiva, kun ei ole pomoja. Saa itse päättää, mitä tekee. Kuningaskuntani on pieni, mutta olen kuitenkin sen kuningas, ja onnistumiset innostavat.

Kuusi vuotta sitten tilanne oli vähemmän innostava. Nurmijärveläisessä autotallissa syttyi tulipalo, jonka väitettiin alkaneen Jarin myymän sähköpyörän akusta. VTT:n lausunnossa todettiin, ettei akku ole voinut syttyä itsestään, mutta oikeus määräsi Jarin yrityksen vahingonkorvaajaksi. Yhtäkkiä maksettavaa oli monta sataa tuhatta euroa.

– Noihin aikoihin liittyvät ehkä hankalimmat ajat poikien kanssa. Olisin halunnut auttaa heitä taloudellisesti, mutta olin jo luvannut tukea Millaa, joka opiskeli silloin Shanghaissa. Revin kasaan viimeisiä rahoja hänelle.

Pojat sanovat, etteivät heti tajunneet Jarin tilanteen vakavuutta. Myöhemmin se on tuntunut tyhmältä. Nyt tilanne on taas parantunut, sillä Jari sai sähköpyöräfirmansa velkasaneeraukseen ja korona on kasvattanut polkupyöräkauppaa.

Poikien mielestä Jarilla on hyvät hermot ja pitkä pinna. Hän ei pimahda koskaan.

– En mene paniikkiin. Kun jokin alkaa mennä pieleen, olen ratkaisukeskeinen funtsija, Jari vastaa.

Ensi vuonna hän täyttää 64 vuotta ja on alkanut haaveilla eläkkeelle jäämisestä. Hyvä ystävä osti juuri talon Dominikaanisesta tasavallasta ja houkuttelee Jaria naapurikseen.

– Osta vaan kämppä, me voimme käydä siellä, Oskar nauraa ja muistuttaa, että pikkusisko Aava on vasta alakoululainen. Ehkä Jari pysyy Suomessa vielä kymmenen vuotta.

.

X