Miksi silmät kumppanin luonteelle avautuvat vasta eron jälkeen? Kysyimme psykoterapeutilta
Onko sinusta tuntunut joskus siltä, että silmäsi kumppanisi todelliselle luonteelle avautuivat vasta eron jälkeen? Kumppanin luonne ei ole asia, josta pääsee selville hetkessä, psykoterapeutti muistuttaa.
Asiantuntijan mukaan hyvin lyhytaikaisen suhteen aikana on mahdotonta oppia tuntemaan toista.
Onko sinusta tuntunut joskus siltä, että silmäsi kumppanisi todelliselle luonteelle avautuivat vasta eron jälkeen? Kumppanin luonne ei ole asia, josta pääsee selville hetkessä, psykoterapeutti muistuttaa.
Tunne siitä, että kumppanin luonne paljastui vasta eron jälkeen, voi psykoterapeutti Taina Välitalon mukaan johtua useasta eri syystä.
– Ihmissuhteessa ollessa on vaikea nähdä toinen ihminen juuri sellaisena kuin hän oikeasti on, koska oma kokemusmaailmamme ja henkilöhistoriamme vaikuttavat siihen, kuinka koemme toisen ihmisen ja asennoidumme häneen, Välitalo sanoo.
Eron jälkeen toiseen tulee luonnollisestikin otettua etäisyyttä, ja hänen luonteensa saattaa piirtyä selvempänä kaukaa katsoessa kuin suhteen aikana yhdessä arkea eläessä.
– Toinen on tavallaan helpompi nähdä etäämmältä, koska silloin omat tunteet ja asenteet eivät vaikuta asiaan enää niin vahvasti, Välitalo sanoo.
Kovin pian eron jälkeen tämä ei kuitenkaan välttämättä onnistu. Jos ero on ollut vaikea, siihen todennäköisesti liittyy hyvin vaikeita tunteita, kuten vihaa, pettymystä, loukatuksi tulemisen tunnetta tai kokemus hylätyksi tulemisesta. Nämä vaikeat tunteet voivat käsittelemättöminä heti eron jälkeen värittää ex-kumppanin luonnetta huonommaksi kuin se todellisuudessa onkaan.
– Vasta sitten, kun nämä hankalat tunteet hellittävät, toinen on helpompi nähdä selvemmin. Silloin voi kenties todeta ihan aidosti, että tämä ihminen ei ollut minua varten, eikä hän täyttänyt parisuhteelle asettamiani toiveita ja odotuksia.
Kumppanin luonne paljastuu hiljalleen suhteen edetessä – ja joskus vasta eron jälkeen
Välitalo muistuttaa, että kumppanin luonteen selvittäminen ei käy käden käänteessä.
– Ihmiset voivat olla suhteen aluksi aika pitkäänkin vieraskoreita ja haluavat antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan.
Mitä pidempään pari on yhdessä, sitä hankalammaksi tällaisen parhaan mahdollisen kuvan antaminen kummallekin käy.
– Esiin puskevat ajan myötä myös kaikki ikävät piirteet ja kipeät haavat, eikä niitä voi enää pitää vain pinnan alla.
Kumppanin luonteeseen ja persoonaan tutustuminen ei Välitalon mukaan ole kuukauden, kahden eikä puolen vuodenkaan projekti.
– Hyvin lyhytaikaisen suhteen aikana on mahdotonta oppia tuntemaan toista. Vasta kun elää arkea yhdessä kumppanin kanssa, oppii kunnolla tuntemaan, kuka hän todella on. Meissä ihmisissä on niin monta kerrosta. Kaikkia niistä emme itsessämmekään tunne.
Omiin tuntemattomiin luonteemme puoliimme ja mielemme kerroksiin saamme tutustua juuri merkityksellisessä ja luottamuksellisessa ihmissuhteessa.
– Ihmissuhteet ovat paras paikka oppia tuntemaan paitsi toinen myös itsemme. Toinen ihminen toimii meille peilinä.
Oma ja kumppanin kasvuhistoria vaikuttavat tutustumiseen
Mutta miten oma kasvuhistoriamme vaikuttaa siihen, kuinka totuudenmukaisen kuvan saamme toisesta parisuhteen aikana?
– Jos ihmissuhteissa, joissa olemme kehittyneet ja kasvaneet, on ollut riittävän hyvää tunneälyä, vastavuoroisuutta ja turvallisuutta, eli niissä on tullut kuulluksi ja nähdyksi riittävän hyvin, on aikuisenakin ihmissuhteissa helpompi antaa tilaa toiselle ihmiselle ja nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Tällöin oma kokemusmaailma ei väritä toista ihmistä liiaksi.
Toisin tapahtuu, jos oma kasvuhistoria ei ole ollut paras mahdollinen ja asiaa ei ole työstänyt omaa itsetuntemusta kasvattamalla. Silloin esimerkiksi kasvuhistorian aikana koetut hylkäämiskokemukset tai ihmissuhteisiin liittyvät vaikeat tunteet saattavat värittää ihmissuhteita vielä aikuisuuden parisuhteissa.
Muista lukea myös nämä:
Jos suhde jompaankumpaan vanhempaan on ollut problemaattinen, saattaa ihminen tiedostamattaan hakea vaikean vanhempansa kanssa hieman samantyyppistä ihmistä kumppanikseen.
– Tällainen kumppani vetoaa, koska hänessä on itselle jotain tuttua. Ihminen voi ajatella, että vaikka suhteessa olisi hankalakin olla, se on jotain, mitä osaan. Suhteessa toimivat lapsuudesta tutut, toimimattomat vuorovaikutustavat.
Tällainen kaava vaatii loppuakseen asian tiedostamista ja itsetuntemuksen lisäämistä. Usein tarvitaan myös ulkopuolista apua.
Myös kumppanin kasvuhistoria ja itsetuntemus vaikuttavat siihen, kuinka totuudenmukaisen kuvan hän pystyy itsestään antamaan.
– Uskon, että jos ihmisellä on hyvä itsetuntemus ja hyvä itseluottamus, hän pystyy antamaan itsestään aika nopeastikin melko realistisen kuvan. Silloin ei ole liiaksi niin sanotusti peiteltäviä luonteenpiirteitä. Jos on riittävän sinut itsensä kanssa ja kasvuhistoriassaan saanut riittävästi tukea ja kannustusta olla oma itsensä ja osaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisen on helpompi näyttäytyä muille aitona, omana itsenään.
Jos kumppanin luonne yllättää toistuvasti, voi kyse olla idealisoinnista
Aina oma kasvuhistoria ei selitä toistuvaa kaavaa. Jos koetun eron jälkeen on toistuvasti sellainen olo, että ei ole tuntenut kumppania suhteen aikana, kyseessä saattaa olla kumppanin idealisointi.
– Kumppaniaan idealisoiva ihminen haluaa nähdä kumppaninsa hyvänä ja pystyvänä. Idealisoinnin syy voi olla idealisoijan oma, suuri toive siitä, että kumppani voisi täyttää toiveet ja odotukset. Tarve sen oikean löytämiseen voi olla niin valtava, että ihminen voi harhautua omiin ideaalikuviinsa.
Jos huomaa idealisoivan kumppaniaan, olisi Välitalon mukaan tärkeää kääntää katse omaan tarvitsevuuteensa.
Näistä kysymyksistä voi lähteä liikkeelle: Mitä asioita parisuhde minulle merkitsee? Mitä haen, kun haen parisuhdetta? Haenko ihan tavallista ihmistä, joka on raakile monella tapaa, ei tule täyttämään kaikkia toiveitani ja tuottaa pettymyksiä omalla ymmärtämättömyydellään, vai onko niin, että ajattelen olevani jollain tapaa turvaton omassa elämässäni? Onko minulla selvittämättä omaan itseeni liittyviä asioita, jotka kuvittelen, että toinen ihminen ihmeellisesti parantaa?
– Jos lähtee hakemaan parisuhdetta sillä ajatuksella, että se joku toinen pystyisi täydentämään minut ihmisenä, niin silloin lähdetään aika hakoteille. Usein idealisoijan perusturvallisuuden tunne ei ole paras mahdollinen tai hän ei oikein pidä itsestään. Idealisoija saattaa esimerkiksi ajatella, ettei ole riittävän hyvä ja rakastettava ihminen, ja kokee tarvitsevansa toisen korjaamaan puutteellista omanarvontunnettaan.
Kaikkiin näihin ongelmiin auttaa itsetuntemuksen lisääminen ja paremman itseluottamuksen rakentaminen.
– Hyvä ihmissuhde lähtee siitä, että minulla on ensin hyvä suhde itseeni. Sitä kautta voin päästää toisen ihmisen lähelle ja uskallan saada ja antaa suhteessa, kun olen sinut itseni kanssa ja tunnen itseni riittävän hyvin.
Hyvä itsetuntemus ja itsetunto auttavat myös pääsemään yli siitä, jos joskus tuleekin ihmissuhteissa tehtyä virhearvio – esimerkiksi juuri tavattua ihminen, joka osoittautuu eron jälkeen täysin toisenlaiseksi kuin kuvitteli tämän olevan.
– Jos itsetunto on huono, alkaa virhearviosta helposti syyttää vain itseään eikä tarkastele asiaa laajemmin.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous