Olen vieläkin yhdessä lukioromanssini kanssa – ajattelenko loppuelämäni, että hän on ”se oikea”?
Ensimmäinen poikaystäväni on edelleen vierelläni, kun olemme yli kolmekymppisiä. Jäänkö jostain ratkaisevasti paitsi? Pariterapeutti tietää, miten nämä mietteet tapaavat ratketa.
Siinä on oma turvallisuutensa, jos rinnalla on edelleen se ensimmäinen poikaystävä, sanoo parisuhdevalmentaja.
Ensimmäinen poikaystäväni on edelleen vierelläni, kun olemme yli kolmekymppisiä. Jäänkö jostain ratkaisevasti paitsi? Pariterapeutti tietää, miten nämä mietteet tapaavat ratketa.
Lukion käytävillä tutustuin kiharapäiseen ja sopivasti nörttiin poikaan. Aloimme tapailla, kun tarvitsin apua matematiikan yhtälöissä. Lyhyt matematiikka korvasi myöhemmin pitkän, mutta kiharapää pysyi. Hän on vierelläni yhä nyt, kun olemme päälle kolmekymppisiä. Meidän tarinaamme sopii Juha Tapion laulun Kaksi puuta sanat: ”Oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan.”
Tämä puolivahinko on tehnyt elämästäni monin tavoin onnellista. Olemme saaneet luvata uskollisuutta kirkon alttarilla, juhlia kahden lapsen syntymää ja kasvaa yhdessä aikuisuuteen. Ensimmäiseen oikeaan kumppaniin sitoutuminen kannatti, vaikka monen ikäiseni rakkaushistoria näyttääkin toisenlaiselta. Ystäväpiirissäni olen vuosien varrella todistanut monenlaisia suhdekäänteitä, eroja ja uusia toiveikkaita alkuja.
Ehkä siksi en voi olla välillä miettimättä, onko kiharapää kanssani vielä kiharoiden harmaantuessa. Tähän asti rakkaus on säilynyt kasvukivuista ja ratkaisemattomista erimielisyyksistä huolimatta. Mutta kantaako rakkautemme todella läpi elämän? Vai onko ajatus yhdestä elämänkumppanista kaikuja menneisyydestä?
Pariterapeutti tietää, mitä ensirakkautensa kanssa olevat pohtivat
Juttelen pariterapeutin kanssa. Kysyn, kohtaako hän työssään ensimmäisen kumppanin kanssa olevia ja mitä kysymyksiä muut kaltaiseni pyörittelevät mielessään. Jasmin Jenkins Terapiatalo Nosteelta tapaa tallaisia pariskuntia vastaanotollaan.
– Elämänpituinen parisuhde on valtava rikkaus. Siinä jotain erityistä ja kaunista, hän toteaa heti alkuun.
Erityistä on jakaa arki ihmisen kanssa, joka on aikanaan saanut jalat veteläksi. Jenkins näkee, että parisuhteessa ensirakkauden kanssa on jotain erilaista kuin osin järkiperustein solmituissa suhteissa. Sellaisissa suhteissa, joissa on vaikkapa eron jälkeen haluttu toinen aikuinen jakamaan lapsiarkea, tai toiveissa on lapsen saaminen, mutta ikä on tulossa jo vastaan.
– Ensirakkauden kohdalla ei ole paineita löytää jotakuta hyvää, vaan hänet todella valitsee, vaikka voisi löytää jonkun toisenkin, Jenkins pohtii – ja samalla painottaa, että monissa myöhemminkin solmituissa suhteissa on kuitenkin kyse syvästä rakastumisesta.
Elämänvalintoja parisuhde edellä
Rikkautta pitkässä parisuhteessa ovat eri elämänvaiheet, niin ilot kuin surut, jotka on koettu yhdessä, Jenkins selittää. Voin nyökytellä ajatukselle. Rinnallani on joku, joka todella tuntee minut ja ymmärtää, millaisen polun olen kulkenut, koska hän kulki sen kanssani. Ei tarvitse useinkaan selitellä, miksi toimii niin kuin toimii.
Nuorena alkunsa saaneessa rakkaustarinassa kokee monia ensimmäisiä kertoja yhdessä. Jasmin Jenkins antaa mahdollisia esimerkkejä: perheen perustaminen, asunnon ostaminen, seksin harrastaminen.
– Keskusteluyhteys on parisuhteen hyvinvoinnin ytimessä, ja se vaatii hyvää keskusteluyhteyttä tehdä toisen kanssa isoja valintoja, kuten missä opiskellaan tai muutetaanko jommankumman perässä, hän sanoo.
Muistan, että aikanaan sivuutin joitakin kiinnostavia opiskeluvaihtoehtoja parisuhteeni vuoksi. Halusimme lukion jälkeen opiskella ja asua samassa kaupungissa. Me kaksi olimme tärkeämpää kuin ammatti. Onneksi nautin kuitenkin nykyisistä toimittajan töistäni, joten en koe luopuneeni urasta rakkauden vuoksi.
Mutta varmasti olen jostakin luopunut. Ainakin nuoruuden vapaudesta mennä ja tulla omaan tahtiin muilta kyselemättä.
En olisi voinut esimerkiksi lähteä yhtäkkiä reppureissaamaan maailmalle vailla tarkkaa suunnitelmaa. En myöskään ehtinyt asua yksin tai kämppisten kanssa, koska muutimme suoraan lapsuudenkodeistamme yhteen. Saman katon alla huomasinkin alkuun, että yksin eläminen olisi tullut tarpeeseen ja vauhdittanut itsenäistymistäni.
Vähemmän sydänsuruja ja mustasukkaisuutta
Joku voi myös katsoa parisuhdettani siitä vinkkelistä, että olemme menettäneet mahdollisuuden seurustella useamman ihmisen kanssa. Toisesta kuvakulmasta olemme säästyneet mahdollisilta eroilta ja kariutuneilta ihmissuhteilta.
– Ensimmäisen kumppaninsa kanssa olevat eivät koe sydänsuruja ja mustasukkaisuuden tunteita useinkaan niin voimakkaasti kuin muut. Voi olla myös eheämpi ihminen, jos ei ole kokenut seksuaalisesti niin paljon, Jasmin Jenkins sanoo.
Rikkinäisistä suhteista ja seksikumppaneiden vertailusta syntyviä hankalia tunteita ei joudu kokemaan, pariterapeutti lisää. Hän myös kertoo, että tutkitusti erityisesti naiset pettävät sitä vähemmän, mitä vähemmän heillä on seksikumppaneita.
Vailla vertailupohjaa – mistä jää paitsi ja onko tämä normaalia?
Vertailukohtien puuttuminen voi kuitenkin saada pohtimaan, olisiko sittenkin ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Jäänkö jostakin paitsi, kun olen yhä ensimmäisen kumppanini kanssa? Jenkins kertoo, että terapiassakin pohditaan, voisiko jonkun toisen kanssa esimerkiksi makuuhuoneessa sujua paremmin, ja myös avointen suhteiden mahdollisuus tulee esiin.
– Jos on ollut aina saman kumppanin kanssa, voi syntyä ajatus, että pitäisikö kokeilla jotain muuta. Mutta haluavatko molemmat sitä sitten kuitenkaan? Näitä asioita pohdimme vastaanotolla.
Joskus verrokkien uupuminen voi vaikuttaa myös niin, ettei tiedä, millainen käytös on normaalia hyvinvoivassa parisuhteessa. Voi vaikka kuvitella, että piikittely kuuluu pariskuntien kommunikaatioon.
– Jos terapiassa tulee esimerkiksi ilmi, että kumppani aina kiristää toista jollakin asialla, alamme pohtia, onko tapa tuttu jo lapsuudesta. Lapsuuden kokemuksiaan rakkaudesta ja välittämisestä saattaa toistaa parisuhteessa, niitä ristiriitaisiakin.
”Kasvamme usein erilleen, jos emme tutustu toisiimme uudelleen”
Lähestyn mieheni kanssa tilannetta, jossa olen asunut hänen kanssaan yhtä kauan kuin asuin lapsuudenkodissani. Toisien sanoen hän on vaikuttanut päivittäiseen arkeeni yhtä kauan kuin vanhempani. Olemme hioneet toinen tosiamme, muuttuneet matkan varrella.
Kumpikaan ei kuitenkaan ole muuttunut kuin eri ihmiseksi, mikä voi tapahtua pitkässä parisuhteessa. Jenkins kertoo monen hakevan apua pariterapiasta, koska kokee kasvaneensa kumppanistaan erilleen.
”Joskus kun unelmat laittaa paperille, ne eivät törmääkään kumppanin unelmien kanssa.”
Merkittävä erilleen ajava asia voi olla se, että kumppani alkaa miettiä omia, sivuun jääneitä unelmiaan, kun aina on totuttu vain unelmoidaan yhdessä. Terapiassa saatetaankin piirtää unelmien aikajanoja ja visuaalisuuden avulla jäsennellä asioita.
– Joskus kun unelmat laittaa paperille, voi huomata, etteivät ne törmääkään tai ole ristiriitaisia kumppanin unelmien kanssa, Jenkins huomauttaa.
Hän on antanut pareille kotiläksyksi piirtää yhdessä ja erikseen, miltä heidän seuraavat viisi vuottansa voisivat näyttää ja miten ne haavekuvat saataisiin yhdistettyä.
– Me kasvamme usein erillemme, koska emme tutustu toisiimme uudelleen, kun toinen on muuttunut, Jenkins korostaa.
Tämä on vain ohimenevä vaihe, niin kuin taaperolla
Tutustua toiseen uudelleen. Se vaikuttaa viisaalta neuvolta, jota haluaisin omassa rakkauselämässäni vaalia. Vaikka ajautuisi kauas toisesta, ei tarvitse lähteä etsimään läheisyyttä uuden ihmisen kanssa, vaan voi ihastua ja tutustua uudelleen omaan kumppaniinsa. Voin kuvitella, millaisiin seurauksiin se myös johtaa.
Ehkä eräänä päivänä voimme vierekkäin nauttia yhteisen lapsenlapsen leikeistä. Voimme turvallisesti tapella, koska tiedämme, millä keinoilla kuitenkin aina löydämme sovinnon. Voimme yhdessä nauraa katketaksemme, koska molemmille tuttu vitsi nuoruudesta palaa yhtäkkiä mieleen.
Suvantovaiheita meilläkin on varmasti luvassa – ja on jo takanapäin. Mutta en usko niiden pahasti säikäyttävän, koska kokemuksen kautta luotan parempien aikojen taas tulevan. Vaiheet vaihtuvat aina toiseen. Samaan tapaan kuin taaperollamme, joka eilen söi makaroneja ja huomenna ehkä heittelee niitä.
Niin kuin moni muistuttaa, ne pienet asiat voivat myös herätellä nukuksissa olevaa rakkautta. Kun kysyy toiselta, miten päiväsi meni. Hassun meemin lähettäminen kesken työpäivän. Kahvin pitäminen lämpimänä toista varten.
Niin kauan kuin viimeinen tapahtuu omassa parisuhteessani, luulenpa, että myös tunteeni kiharapäätä kohtaan pysyvät lämpiminä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous