Näistä syistä suomalaisnaiset ovat vaihtaneet etunimeään – ”Nimi rouskuu suussani kuin sora”
Annan kyselyyn vastanneista yli viidennes kertoi, ettei pidä etunimestään tai etunimistään. Osalle etunimen vaihto on silloin todellinen vaihtoehto.
Etunimen vaihto onnistuu 60 eurolla.
Annan kyselyyn vastanneista yli viidennes kertoi, ettei pidä etunimestään tai etunimistään. Osalle etunimen vaihto on silloin todellinen vaihtoehto.
Etunimen vaihto on nykyisin melko yksinkertaista. Nimenmuutospalvelussa voi 60 euron käsittelymaksun hinnalla vaihtaa etunimiä, muuttaa nimien järjestystä ja poistaa tai lisätä etunimiä tai nimien välisiä yhdysmerkkejä. Etunimen täytyy toki täyttää laissa säädetyt edellytykset, jotta hakemus voidaan hyväksyä.
Kysyimme Annan lukijapaneelilta, pitävätkö he omasta etunimestään. Entä kuinka moni on vaihtanut tai harkinnut vaihtavansa etunimeään ja miksi? Lokakuussa 2023 toteutettuun kyselyyn vastasi 474 Annan lukijaa. Iältään vastaajat olivat 31–88-vuotiaita.
Monella etunimen vaihto kumpuaa tunteesta, että oma nimi on ”vanhanaikainen”
Suurin osa Annan kyselyyn vastaajista kertoi pitävänsä etunimistään. Reilu viidennes kuitenkin oli sitä mieltä, ettei oma etunimi tai joku etunimistä ole miellyttävä.
Vastauksissa toistuivat tietyt perustelut. Hyvin moni esimerkiksi piti omaa nimeään vanhanaikaisena.
”Marjatta – vanhanaikainen nimi, joka annettiin sukurasitteena”, kertoi nainen, 50.
”Nimeni on Arja Riitta. Koulussa hokasin, että kaikki kaimat on vähintään 20 vuotta vanhempia. Nimet ovat mielestäni kovin tätimäisiä”, sanoi nainen, 54.
Vanhahtavina pidettiin myös muun muassa nimiä Anja, Aune, Margit, Kaarina, Kirsti, Marjatta, Tellervo ja Salme.
Osa puolestaan ei pitänyt omasta nimestään sen vuoksi, ettei nimi vastannut omaa persoonaa.
”Rauha – suorastaan kärsin siitä nimestä lapsena. Olin eläväinen lapsi, joten se ei sopinut minulle lainkaan. En vieläkään tunne sitä omakseni, vaikka ikää on tullut”, sanoi nainen, 76.
”Maija-Leena on nimeni, mutta minua on aina kutsuttu Leenaksi. Joten virallinen nimi ei tunnu omalta”, kertoi nainen, 51.
Melko yleistä oli myös, että omasta nimestä ei pidetty siksi, että se on hyvin yleinen.
”Etunimeni Jaana on turhan yleinen omassa ikäluokassani”, sanoi nainen, 63.
”Sari. Meitä Sareja on paljon ja monet käyttävät toista nimeään kutsumanimenä, joten lisäksi on piilossa olevia Sareja”, vastasi nainen, 56.
Liian yleisinä omaa nimeään pitivät myös Sanna, Satu ja Tuula.
Omasta nimestä on ollut tiettyjen syiden vuoksi haittaa
Etunimen vaihto saattaa tulla mieleen myös silloin, jos omasta etunimestä on jonkinlaista haittaa, kuten 16 prosenttia Annan kyselyyn vastaajista koki. Monia ärsytti esimerkiksi se, että oman nimen kirjoitusasu ei ole helpoimmasta päästä.
”Aina on kerrottava, onko siinä yksi vai kaksi i-kirjainta”, kertoi Pia, 68.
”On kyselty, miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan, eikä ole omaa nimipäivää vieläkään nimelleni”, sanoi Gitta, 56.
”Kukaan ei muistan nimeäni. Oliko se marjaterttu, marjaleena vai marjaliisa vai mikä. Kun se oli viivan kanssa, sai olla koko ajan selostamassa, miten nimi kirjoitetaan”, kertoi nainen, 58.
Haittaa omasta nimestä oli ollut myös monelle heistä, joiden kutsumanimenä ei ole ensimmäinen etunimi. Eli esimerkiksi, jos henkilön etunimet ovat Anna Elina, mutta Annan sijaan häntä kutsutaan Elinaksi. Moni kertoi, että virallisissa tilanteissa tällainen käytäntö on hankala.
”Joudun varmuuden vuoksi käyttämään molempia nimiä mm. lentolippuja varatessani, jotta lipun nimi täsmää passiini”, kertoi nainen, 51.
”Kutsumanimi on nimistäni toinen ja esim. lääkärin vastaanotolla kutsutaan tietenkin aina sillä ekalla”, sanoi nainen, 37.
Osaa vastaajista puolestaan kertoi, että omasta nimestä oli ollut haittaa kiusaamisen vuoksi. Etunimeä oli saatettu väännellä tai sen kustannuksella oli tehty pilkkaa.
”Etunimeni on Taru. Päiväkodissa ollessani hoitajat sanoivat aina satutuokiolla, että kerrotaanpa taruja. Kaikki nauroivat, se oli oikein vitsi. Inhosin nimeni aiheuttamaa huomiota”, sanoin nainen, 48.
”Koulukiusaaminen alkoi nimestäni Marja-Riitta. Se oli sitten Karja-Riitta”, kertoi nainen, 58.
”Kuluneet ’Poika nimeltä Päivi’ -läpät nettikommenteissa tarkoituksena solvata tai painaa alas ovat turhauttavia”, sanoi nainen, 47.
Haittaa oli ollut myös:
- yleisistä nimistä – ”Minulla on määrätön määrä kaimoja.”
- erikoisesta nimestä – ”Minulla on ainutlaatuinen etunimi, ja monesti sitä ei uskota omaksi nimekseni.”
- nimestä, joka on hankala ulkomailla – ”Ulkomailla o-loppuvana sekoitetaan miehen nimeksi.”
- nimestä, joka on hankala lausua – ”Minulla on R-vika, joten Riitta on vaikea sanoa.”
Etunimen vaihto: Katariinasta tuli Katarina, Kirsimarjasta Päivikki ja Marja-Tertusta Marja
Nimeään oli vaihtanut tai muokannut reilu seitsemän prosenttia Annan kyselyyn vastaajista. Uudeksi nimeksi oli saatettu valita esimerkiksi lempinimi tai hieman vanhasta mukautettu nimi.
”Vaihdoin lempinimen etunimekseni, kun täytin 18 vuotta, koska minua oli aina kutsuttu lempinimellä. Toista samannimistä ei Suomesta löydy, eikä nimeni myöskään kuulemma kerro sukupuoltani”, kertoi nainen, 60.
”Mieheni oli ruotsinkielinen. Kun menimme naimisiin 1995, asuimme Keski-Euroopassa. Oli helppoa jättää Katariinasta toinen i-kirjain pois”, kertoi nainen, 58.
Osa oli vaihtanut kutsumanimekseen toisen tai kolmannen nimensä, ja osa puolestaan oli muuttanut kutsumanimekseen ensimmäisen etunimensä.
”Entinen etunimeni oli Irmeli. Isoäitini toivoi sitä nimekseni. Ja hyvä nimi onkin. Nykyisin se on toinen nimeni”, kertoi nainen, 71.
”Alun perin ensimmäinen etunimeni oli Kirsimarja. Nimi on äänteellisesti karkea ja rouskuu suussani kuin sora. Minun oli lapsena vaikea ääntää nimeäni, leuat menivät jumiin. Niinpä vaihdoin etunimien järjestystä, ja nyt olen Päivikki, kevyesti kimmahteleva, nimeltäni”, sanoi nainen, 54.
Muutama vastaajista oli poistanut kaksiosaisesta nimestään väliviivan ja jättänyt ensimmäisen nimistä kutsumanimekseen.
”Nimeni oli Marja-Terttu. Koskaan opettajani ei muistanut Terttua, vaan sanoi minua Liisaksi. Lyhensin nimeni Marjaksi”, sanoi nainen, 68.
Parille prosentille vastaajista etunimen vaihto ei ollut vielä ajankohtaista, mutta nimenmuutos on silti vakavassa harkinnassa.
”Minulla on lempinimi, joka tuntuu paljon omemmalta ja jota oikeat ystävät käyttävät”, kertoi nainen, 55.
”Minua on aina kutsuttu toisena olevalla nimellä, ja esim. pankkikorttini on sillä nimellä, kun taasen henkilökortti/passi on ekan nimen mukaan”, vastasi nainen, 58.
”Haluaisin vaihtaa nimeni toisin päin ja ilman väliviivaa. Mutta ehkä teen sen sitten vasta, kun vanhempani eivät enää ole elossa”, sanoi nainen, 51.
Kommentit
”kovaa” tai ”pehmeää” rasvaa ei ole olemassa. Nämä ovat kansanomaisia termejä (ei käytetä tieteessä), jotka juontaa juurensa siitä, että kylmässä osa rasvoista ovat kiinteitä ja osa juoksevia. Niillä ei ole rasvahappojen kanssa mitään tekemistä. Kaikki rasvat ovat pehmeitä tai juoksevia lämpimässä.
Rasvahapot jaotellaan tyydyttyneisiin, tyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin.
Ihmiskunta ei ole koskaan aikaisemmin syönyt öljyjä suoraan pullosta, lukuunottamatta oliiviöljyä (oliivi on hedelmä), vaan ne on aina saatu osana kiinteää ravintoa: lihaa, kalaa, kananmunia, siemeniä ja pähkinöitä, joissa tulee tärkeitä ravinteita mukana.
Rypsi- ja rapsiöljy ovat entisiä lamppuöljyjä.
Yleisesti ottaen lääketeollisuuden aikomus alentaa ihmisten kolesterolia perustuu petkutukseen. Consultant Cardiologist, best selling author, Prof of EBM & Chair of @PHCukorg. On a mission to make medicine great again and save lives; a million at a time.
Tyydyttyneen rasvan haitallisuusteoria, joka aikoinaan Pohjois-Karjala projektina tunnettiin, on kumottu vertaisarvioinnissa jo ajat sitten. Se oli vain tietyn hyvävelipiirin projekti, jolla suomalaisia saatiin ostamaan margariinia. Samaan aikaan muutama toveri sai sillä projektilla tohtorin paperit. Todistettu vääräksi jo ajat sitten, mutta kun nämä samat toverukset saivat itsensä kammettua päättäviin virkoihin tällä projektilla, niin tottakai tätä opetetaan edelleen virallisena totuutena.
Liika hiilihydraatti on verisuoni terveyden kannalta haitallista ja sitä huonommaksi veren rasva-arvot muuttuvat.
Liika hiilihydraatti nostaa erityisesti veren triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuuksia. Lisäksi niin sanotut apolipoproteiinipitoisuudet suurenevat, mikä viittaa lisääntyneeseen sydänsairausriskiin.
Kohonnut verensokeri on hankala asia, kun sokeri reagoi koko elimistössä kaikkien valkuaisaineiden kanssa ja rikkoo niiden normaalin toiminnan. Siksi verensokerin pitäminen alhaalla on oleellisen tärkeää ja tähän paras lääke on jättää hiilihydraattipitoiset ruoat niin vähiin, että verensokeri ja veren insuliinitaso pääsee normalisoitumaan.
Elimistö voi varastoida hiilihydraatin sisältämää ylimääräistä energiaa pitkäaikaisesti vain muuttamalla sitä rasvaksi. Tästä syystä osa maksaan kertyvästä hiilihydraatista muuttuu triglyseridiksi eli rasvaksi.
Maksa pyrkii pääsemään eroon kertyvästä rasvasta siten, että se erittää sitä vereen niin sanottuna VLDL-lipoproteiinina. Se sisältää pääosin triglyseridejä mutta myös kolesterolia. VLDL puolestaan on LDL:n eli niin sanotun pahan kolesterolin esiaste, jota muodostuu, kun triglyseridit on pilkottu pois lihaskudoksessa polttoaineeksi ja rasvakudoksessa varastoitavaksi.
Kolesteroli on kaikkien solujen tärkeä rakennusaine. Kolesteroli kulkee veressä proteiinipaketeissa kuten LDL ja HDL. Näiden pakettien sisällä oleva kolesteroli ei ole vaarallista, mutta erityisesti nämä LDL-partikkelit voivat olla riski tilanteessa, jossa ravinto sisältää liikaa hiilihydraatteja, joka nostaa verensokeria. Silloin LDL-partikkeleita on paljon ja kohonnut verensokeri vaurioittaa niiden proteiinikuorta ja maksa ei enää tunnista niitä vaan ne jäävät kiertämään verenkiertoon. Kun kohonnut verensokeri on vielä vaurioittanut verisuonten seinämiä, niin nuo vaurioituneet LDL-partikkelit tarttuvat herkästi juuri niihin kohtiin. Eli hiilihydraatit ei rasva on ongelman syy.
Ongelmallinen rasva on vain se, jota maksa tekee hiilihydraateista ja eikä silloinkaan oikeastaan rasva vaan ne LDL-paketit, joita tarvitaan paljon kuljettamaan tuota hiilihydraateista syntyvää rasvaa ja joka näkyy labra-arvoissa korkeana fp-Trigly -tasona. Hyvin usein voisi todeta, jos fp-Trigly -arvo on yli 1 mmol/l, niin ruoassa on liikaa hiilihydraatteja ja silloin on verisuonet vaarassa.
Tutkiva ja puolueeton journalismi ei ole kuulunut suomen mediaan viimeiseen 30 vuoteen.
Viralliset ravitsemussuositukset eivät ole KOSKAAN perustuneet minkäänlaiseen validiin ja puolueettomaan tutkimusaineistoon. Suomen suositukset on aikoinaan kopioitu jenkeistä, jossa suositukset vedettiin hatusta viime vuosisadan alun ja keskiosan välisessä limbossa. – ja sille tielle on jääty. Viralliset ravitsemussuositukset ylläpitävät vallalla olevaa lääkebisnestä.
Kommentit
”kovaa” tai ”pehmeää” rasvaa ei ole olemassa. Nämä ovat kansanomaisia termejä (ei käytetä tieteessä), jotka juontaa juurensa siitä, että kylmässä osa rasvoista ovat kiinteitä ja osa juoksevia. Niillä ei ole rasvahappojen kanssa mitään tekemistä. Kaikki rasvat ovat pehmeitä tai juoksevia lämpimässä.
Rasvahapot jaotellaan tyydyttyneisiin, tyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin.
Ihmiskunta ei ole koskaan aikaisemmin syönyt öljyjä suoraan pullosta, lukuunottamatta oliiviöljyä (oliivi on hedelmä), vaan ne on aina saatu osana kiinteää ravintoa: lihaa, kalaa, kananmunia, siemeniä ja pähkinöitä, joissa tulee tärkeitä ravinteita mukana.
Rypsi- ja rapsiöljy ovat entisiä lamppuöljyjä.
Yleisesti ottaen lääketeollisuuden aikomus alentaa ihmisten kolesterolia perustuu petkutukseen. Consultant Cardiologist, best selling author, Prof of EBM & Chair of @PHCukorg. On a mission to make medicine great again and save lives; a million at a time.
Tyydyttyneen rasvan haitallisuusteoria, joka aikoinaan Pohjois-Karjala projektina tunnettiin, on kumottu vertaisarvioinnissa jo ajat sitten. Se oli vain tietyn hyvävelipiirin projekti, jolla suomalaisia saatiin ostamaan margariinia. Samaan aikaan muutama toveri sai sillä projektilla tohtorin paperit. Todistettu vääräksi jo ajat sitten, mutta kun nämä samat toverukset saivat itsensä kammettua päättäviin virkoihin tällä projektilla, niin tottakai tätä opetetaan edelleen virallisena totuutena.
Liika hiilihydraatti on verisuoni terveyden kannalta haitallista ja sitä huonommaksi veren rasva-arvot muuttuvat.
Liika hiilihydraatti nostaa erityisesti veren triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuuksia. Lisäksi niin sanotut apolipoproteiinipitoisuudet suurenevat, mikä viittaa lisääntyneeseen sydänsairausriskiin.
Kohonnut verensokeri on hankala asia, kun sokeri reagoi koko elimistössä kaikkien valkuaisaineiden kanssa ja rikkoo niiden normaalin toiminnan. Siksi verensokerin pitäminen alhaalla on oleellisen tärkeää ja tähän paras lääke on jättää hiilihydraattipitoiset ruoat niin vähiin, että verensokeri ja veren insuliinitaso pääsee normalisoitumaan.
Elimistö voi varastoida hiilihydraatin sisältämää ylimääräistä energiaa pitkäaikaisesti vain muuttamalla sitä rasvaksi. Tästä syystä osa maksaan kertyvästä hiilihydraatista muuttuu triglyseridiksi eli rasvaksi.
Maksa pyrkii pääsemään eroon kertyvästä rasvasta siten, että se erittää sitä vereen niin sanottuna VLDL-lipoproteiinina. Se sisältää pääosin triglyseridejä mutta myös kolesterolia. VLDL puolestaan on LDL:n eli niin sanotun pahan kolesterolin esiaste, jota muodostuu, kun triglyseridit on pilkottu pois lihaskudoksessa polttoaineeksi ja rasvakudoksessa varastoitavaksi.
Kolesteroli on kaikkien solujen tärkeä rakennusaine. Kolesteroli kulkee veressä proteiinipaketeissa kuten LDL ja HDL. Näiden pakettien sisällä oleva kolesteroli ei ole vaarallista, mutta erityisesti nämä LDL-partikkelit voivat olla riski tilanteessa, jossa ravinto sisältää liikaa hiilihydraatteja, joka nostaa verensokeria. Silloin LDL-partikkeleita on paljon ja kohonnut verensokeri vaurioittaa niiden proteiinikuorta ja maksa ei enää tunnista niitä vaan ne jäävät kiertämään verenkiertoon. Kun kohonnut verensokeri on vielä vaurioittanut verisuonten seinämiä, niin nuo vaurioituneet LDL-partikkelit tarttuvat herkästi juuri niihin kohtiin. Eli hiilihydraatit ei rasva on ongelman syy.
Ongelmallinen rasva on vain se, jota maksa tekee hiilihydraateista ja eikä silloinkaan oikeastaan rasva vaan ne LDL-paketit, joita tarvitaan paljon kuljettamaan tuota hiilihydraateista syntyvää rasvaa ja joka näkyy labra-arvoissa korkeana fp-Trigly -tasona. Hyvin usein voisi todeta, jos fp-Trigly -arvo on yli 1 mmol/l, niin ruoassa on liikaa hiilihydraatteja ja silloin on verisuonet vaarassa.
Tutkiva ja puolueeton journalismi ei ole kuulunut suomen mediaan viimeiseen 30 vuoteen.
Viralliset ravitsemussuositukset eivät ole KOSKAAN perustuneet minkäänlaiseen validiin ja puolueettomaan tutkimusaineistoon. Suomen suositukset on aikoinaan kopioitu jenkeistä, jossa suositukset vedettiin hatusta viime vuosisadan alun ja keskiosan välisessä limbossa. – ja sille tielle on jääty. Viralliset ravitsemussuositukset ylläpitävät vallalla olevaa lääkebisnestä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous