Ravinto

Anette, 48, löysi keholleen sopivan ruokarytmin pidentämällä aterioiden välejä: ”En enää kipuile painoni kanssa”

Anette Huila löysi itselleen sopivan ateriarytmin, johon kuuluu aamiainen, lounas ja myöhäinen päivällinen. Aiemmin hän koki puputtavansa ruokaa jatkuvasti. Ravitsemusterapeutti kommentoi plussat ja miinukset.

Teksti:
Virve Järvinen
Kuvat:
Suvi Elo

– Kun aterioiden määrä väheni, syöminen muuttui suorituksesta nautinnoksi, Anette Huila kertoo. Hän työskentelee hyvinvointivalmentajana, personal trainerina ja joogaohjaajana.

Anette Huila löysi itselleen sopivan ateriarytmin, johon kuuluu aamiainen, lounas ja myöhäinen päivällinen. Aiemmin hän koki puputtavansa ruokaa jatkuvasti. Ravitsemusterapeutti kommentoi plussat ja miinukset.

Anette Huila, 48, huomasi, että hänelle sopii ateriarytmi, johon kuuluu ruokaa kolmesti päivässä: aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Anette kertoo ruokarutiineistaan:

”Aamuni ovat verkkaisia. Ennen kuin nousen, luen sängyssä sähköpostini. Sen jälkeen voin hakea metsälähteestä vettä ja naapurista kananmunia aamiaiselleni. Keitän munan, kupin kahvia, teetä ja kaurapuuroa, jonka koristelen marjoilla. Kello on yhdeksän, kun nostan maljan uudelle päivälle inkiväärishotilla ja nautin kiireettömästä aamiaisestani.

Viisi vuotta sitten porskutin kaupallisella alalla. Silloin heräsin viideltä lenkille, söin kellontarkkaan kolme ateriaa ja kaksi välipalaa päivässä, treenasin salilla ja taistelin painoni kanssa. Nyt syön kolmesti päivässä, mikä sopii elämäntilanteeseeni ja keholleni täydellisesti.

Kun hyppäsin pois oravanpyörästä yrittäjäksi ja joogaohjaajaksi, elämäni ja syömiseni rauhoittui. Ateriarytmi, jossa syötiin viidesti päivässä, tuntui sellaiselta, että puputin koko ajan ja tekemiseni katkeili ruoanlaittoon ja syömiseen. Nyt syön aikoina, jolloin ehdin rauhassa keskittyä hetkeen.”

”Aiemmin pelkäsin nälkää ja söin varmuuden vuoksi”

”Lounastan kotikonttorilla yhden ja kahden välillä, jolloin minulla on nälkä. Se on merkki siitä, että kehoni toimii. Aiemmin pelkäsin nälkää ja mahdollista heikotuksen tunnetta ja söin varmuuden vuoksi. Paino nousi, mutta tiputin sen aina pois. Olen laihduttanut kaikilla konsteilla Painonvartijoista fitnessrääkkiin.

Keitän lounaaksi lohisoppaa tai teen ruokaisan salaatin. Kun syön rauhassa, ehdin tunnistaa kylläisyyden tunteen. En santsaa ruokaa, ja voin jättää osan syömättä. En enää kipuile painoni kanssa.

Syön hyvissä ajoin ennen iltapäivän joogaohjauksia. Näin vatsani ehtii laskea, ja liikkuminen tuntuu hyvältä. Samasta syystä en syö joogatuntien välissä. Aiemmin tein niin, ja ruoka oli tulla kurkusta ulos kesken harjoituksen. En juo edes päiväkahvia, pelkkä vesi riittää. Toisinaan kannan mukanani hedelmiä siltä varalta, että nälkä iskee kotimatkalla. Kotona puran ne laukustani.

Kotiudun yleensä vasta iltakahdeksalta, usein valmiiseen päivällispöytään. Mieheni ja minä kokkaamme tavallista kotiruokaa, kuten makaronilaatikkoa ja kalaruokia, tai lämmitämme valmista: teen monesti useamman päivän ruoat kerralla jääkaappiin. Katamme kauniisti ja sytytämme kynttilät, ja joskus takkaan tulen.”

”Kuulostelen kehoani ja valitsen syömiseni sen mukaan”

”Menen nukkumaan puoliltaöin ja nukun levollisesti aamuun asti. Keho palautuu päivän rasituksista yöllä, ja se tarvitsee siihen rakennusaineita. Olen tarkka, että päivälliseltä löytyy niitä monipuolisesti, siis hyviä rasvoja, hiilihydraatteja ja proteiineja. Ennen söin päivällisen aiemmin ja myöhemmin illalla voileipää, ja heräsin usein yöllä vatsavaivoihin.

Kiirevuosina minulla todettiin Crohnin tauti, tulehduksellinen suolistosairaus. Kun arki helpotti, sairaudelle kävi samoin. Tähystyksissä suolistoni on todettu terveeksi, enkä tarvitse enää kortisonilääkkeitä.

Pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Kuulostelen kehoani ja valitsen syömiseni sen mukaan. Välttelen vehnää, sillä se turvottaa vatsaani. Karkeista saan mahani kipeäksi, eivätkä ne edes enää maistu niin hyvälle. Uskon, että harvemmat ateriavälit ja parempilaatuinen ruoka ovat auttaneet minua pääsemään sairaudestani.”

X