Torkuttaminen ei kannata monestakaan syystä – unitutkijan mukaan voi jopa sekoittaa vatsan: ”Elimistö ei tiedä, pitäisikö herätä vai nukkua”
Torkuttaminen voi tehdä olon tokkuraiseksi sekoittamalla kehon vireystilaa ylläpitävien hormonien toimintaa. Asiantuntijan mukaan torkuttaminen kertoo yleensä siitä, että unta pitäisi saada enemmän.
Torkuttaminen on melkein aina merkki siitä, että keho kaipaa lisää unta.
Torkuttaminen voi tehdä olon tokkuraiseksi sekoittamalla kehon vireystilaa ylläpitävien hormonien toimintaa. Asiantuntijan mukaan torkuttaminen kertoo yleensä siitä, että unta pitäisi saada enemmän.
Moni käy aamuisin viivästystaistelua herätyskellon kanssa painamalla torkkunappia kerta toisensa jälkeen. Vaikka aamu-uni maistuisi kuinka makealta, torkuttaminen ei yleensä virkistä.
Professori ja unitutkija Markku Partisen mukaan torkuttamisen ongelma on, että kellon soimisen jälkeen saatu uni on useimmiten niin kutsuttua torkeunta.
– Unen ja torkkeen välimaastoon sijoittuvalla torkeunella ei ole käytännössä minkäänlaista elvyttävää vaikutusta. Jos taas ihminen on aamulla niin väsynyt, että tuleekin vaipuneeksi herätyskellon soimisen jälkeen syvään univaiheeseen, olo on kellon soidessa tokkurainen tai jopa sekava, hän sanoo.
Torkuttaminen voi sekoittaa elimistön hormonitoimintaa
Kun ihminen herää yöunesta, aivoissa ja kehossa tapahtuu monia fysiologisia muutoksia.
Elimistö alkaa valmistautua heräämiseen vähentämällä jo aamuyöstä pimeähormoni melatoniinin eritystä ja toisaalta lisäämällä esimerkiksi stressihormoni kortisolin sekä katekoliamiinien tuotantoa.
– Torkuttaminen aiheuttaa ristiriidan, jossa elimistö ei tiedä, pitäisikö herätä vai nukkua. Silloin hormonisäätely voi häiriintyä ja olo olla loppupäivän vetämätön. Mitään varsinaista vaaraa torkuttamisesta ei kuitenkaan tiedetä terveydelle olevan, Partinen sanoo.
Myös vatsan normaali toiminta voi sekoittua etenkin, jos torkkunappia painaa monta kertaa peräkkäin. Kun ihminen herää, elimistö alkaa valmistella kehoa päivään nostamalla pulssitasoa ja verenpainetta, mutta myös erittämällä vatsahappoja ja ruoansulatushormoneja. Torkuttajalla nämä mekanismit voivat sekoittua.
– Toistuva torkutus vaikuttaisi olevan yhteydessä myös ruoansulatuselimistön vaivoihin. Kunnollisia tutkimuksia siitä, millainen on torkuttamisen ja ruoansulatusvaivojen yhteys, ei kuitenkaan ole olemassa. On mahdollista, että ruoansulatuselimistön vaivat selittyvät osittain esimerkiksi ihmisen vuorokausirytmillä.
Jos rentoutumista haluaa vaikka vapaa-aamuina jatkaa kellon soimisen jälkeen, Partinen suosittelee nousemaan ylös, laittamaan valot päälle ja hakemaan esimerkiksi juotavaa – ja palaamaan sitten takaisin sänkyyn.
– Torkuttamisen sijaan parasta olisi kuitenkin pysytellä hereillä ja makoilla sängyssä vaikka lehteä tai kirjaa lukien. Jos uniaan haluaa ehdottomasti jatkaa, kannattaa kello laittaa soimaan uudestaan vasta tunnin päähän. Silloin on mahdollista, että lisäuni on laadultaan kohtalaista.
Unirytmin korjaaminen on paras keino päästä eroon torkuttamisesta
Partinen muistuttaa, että jos on mennyt ajoissa nukkumaan, torkuttamiselle ei pitäisi olla tarvetta. Torkuttaminen onkin melkein aina merkki siitä, että keho kaipaa lisää unta.
– Aikuinen tarvitsee keskimäärin 7-8 tuntia unta. Kun on nukkunut tarpeeksi, tulee heränneeksi aamulla myös ilman herätyskellon pirinää.
Torkuttamistaipumukseen voi vaikuttaa paitsi persoonallisuustyyppi myös se, onko ihminen aamu- vai iltavirkku.
– Selvästi iltatyyppisten ihmisten tiedetään torkuttavan muita enemmän. Iltavirkulla uni ei välttämättä tule kuin vasta aamuyöstä, jolloin herääminen on aamulla vaikeaa. Esimerkiksi ADHD-potilaiden tiedetään olevan muita taipuvaisempia torkuttamaan, sillä tarkkaavaisuushäiriöihin liittyy usein viivästynyt unijakso.
Jos torkuttaminen vaivaa ja siitä haluaa opetella eroon, suosittelee Partinen selvittämään ensin, kuinka monta tuntia unta oma keho tarvitsee. Hänen mukaansa parhaiten sen saa selville vähintään viikon pituisella lomalla.
– Oma unentarve selviää menemällä useana peräkkäisenä iltana samaan aikaan nukkumaan ja kokeilemalla, mihin aikaan aamusta herää ilman kelloa siten, että olo on virkeä. Koska pari ensimmäistä yötä voi mennä univelkoja kuitatessa, kokeilua kannattaa jatkaa ainakin viikon ajan.
Oma olotila on paras mittari sille, onko saanut tarpeeksi unta
Käytännössä unentarpeen täyttäminen tarkoittaa usein nukkumaanmenon aikaistamista.
– Useimmiten unirytmin korjaaminen auttaa pääsemään eroon myös torkuttamisesta. Nukkumaanmeno- ja heräämisaikojen tulisi myös olla suunnilleen samat sekä arki- että vapaapäivinä.
Unensa laatua voi tutkia älykellosta tai -sormuksesta, mutta Partisen mukaan oma olotila on paras mittari sille, onko saanut tarpeeksi unta.
– On tärkeää tuntea itsensä levänneeksi ja pirteäksi unen jälkeen. Ihminen on nukkunut todennäköisesti riittävästi, jos olo tuntuu aamulla hyvältä eikä erityistä väsymystä ole havaittavissa myöskään iltapäivällä.
Jos unijakso on viivästynyt niin vaikeasti, ettei sen korjaaminen onnistu enää kotikonstein, voi apua hakea esimerkiksi univalmentajalta tai -hoitajalta.
– Viivästyneen unijakson hoito voi olla vaikeaa. Jos kyseessä on tyypillinen vuorokausirytmin häiriö, ei toiminnalliseen unettomuuteen suunniteltu lääkkeetön hoito aina välttämättä toimi. Olisi tärkeää saada selville viivästyneen unijakson syy.
Partisen mukaan koulutettuja univalmentajia ja -hoitajia sekä vuorokausirytmin häiriöiden hoitoon perehtyneitä psykologeja on jo esimerkiksi joissakin terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla.
– Tarjolla on myös erilaisia digitaalisia sovelluksia unirytmin korjaamiseen. Niistä voi olla apua vuorokausirytmin häiriöiden hoidossa, eikä lääkärin lähetettä tarvita.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous