Kreikkalaisen isän mielestä Aino, 39, oli ”liian fiksu” haaveammattiinsa – ryhtyi lopulta alalle 28-vuotiaana
Aino Mavrigiannakis on aina toteuttanut naiseuttaan laittamalla ruokaa. Ravintola-alalle hän päätyi muuttamalla 28-vuotiaana Kreikasta Suomeen opiskelemaan.
Rakkaus ruokaan on Ainon lapsuudenperheen peruja. – Kaikki perheessäni ovat innokkaita kokkeja. On parasta, kun saa istua pöydän ääreen syömään hyvää ruokaa ja jakaa kokemuksen toisten kanssa.
Aino Mavrigiannakis on aina toteuttanut naiseuttaan laittamalla ruokaa. Ravintola-alalle hän päätyi muuttamalla 28-vuotiaana Kreikasta Suomeen opiskelemaan.
”On siunaus ja kirous, että minulla on kaksi kotimaata. Toisaalta on ihanaa, että tunnen olevani kotona niin Suomessa kuin Kreikassa. Samalla kaipaan jatkuvasti sitä maata, jossa en ole. Asuin varhaislapsuuteni New Yorkin kreikkalaisyhteisössä. Suomalainen äitini oli lähtenyt Amerikkaan opiskelemaan englantia ja kreikkalainen isäni tavoittelemaan töitä ja parempaa elämää. He valmistivat yhdessä turkkeja, ja niistä saaduilla rahoilla rakennuttivat talon isäni kotiseudulle Kreetan Haniaan. Muutimme sinne, kun olin seitsemänvuotias. Pikkuveljeni syntyi juuri ennen muuttoamme. Kreetalla meitä lapsia ei tarvinnut vahtia yhtä tarkkaan kuin Amerikassa. Saimme juosta vapaasti ilman kenkiä ja leikkiä muiden lasten kanssa.
Olin kekseliäs ja urheilullinen lapsi. Rakastin eläimiä ja yritin vähän turhan innokkaasti pelastaa Hanian lukuisia katukoiria ja -kissoja. Harrastin keihäänheittoa ja pärjäsin siinä hyvin. Voitin koulujen välisiä urheilukilpailuja. Olisin päässyt olympiavalmentajan tiimiin, mutta en halunnut ryhtyä ammattiurheilijaksi. Lopulta jouduin lopettamaan lajin, sillä selkäni ei kestänyt sitä.”
”Suomeen muutto oli iso mullistus”
”Muutin 18-vuotiaana kotoa Kreikan Thessalonikiin opiskelemaan. Kreikassa ei ole opintotukijärjestelmää, ja vanhemmat joutuvat elättämään lasta vielä pitkään tämän muutettua pois. Olin täysin riippuvainen vanhemmistani ja tunsin olevani heille kiitollisuudenvelassa. Rakastin ruoanlaittoa, mutta isäni mielestä olin liian fiksu kokiksi. Haaveilin myös diplomaatin urasta, joten hakeuduin yliopistoon opiskelemaan kansainvälisiä suhteita. Vähitellen tajusin kuitenkin, ettei putkimiehen tyttärestä tulisi diplomaattia helposti.
Tein opintojen ohella töitä tarjoilijana, soitin levyjä ja järjestin musiikkitapahtumia. Opinnot venähtivät, ja lopulta en koskaan valmistunut. Päätin muuttaa Suomeen asuttuani kymmenen vuotta Thessalonikissa. Kreikassa oli käynnissä paha talouskriisi, eikä minulla ollut varaa pitää asuntoani. Päädyin asumaan kavereiden nurkissa ja kommuunissa, jossa yritimme porukassa selviytyä taloudellisesti ja saada ruokaa pöytään.
Olin kuullut ravintolakoulu Perhosta, jossa oli englanninkielinen kokkiohjelma aikuisille. Olin sitä ennen vain vieraillut Suomessa, sillä vanhempani lähettivät minut silloin tällöin tapaamaan mummoa ja muita sukulaisiani sekä puhumaan suomea. Aloitin opinnot 28-vuotiaana. Opiskeluaika oli rankkaa, sillä jouduin samalla tekemään töitä selviytyäkseni taloudellisesti.
Suomeen muutto oli iso mullistus, sillä jätin taakse ystäväni ja elämäni Kreikassa. Muutin koulun asuntolaan ja jaoin asunnon 16-vuotiaan opiskelijan kanssa. Suomessa elämänrytmi on hyvin toisenlainen kuin Kreikassa. Kesti pitkään ennen kuin opin, ettei iltayhdeksältä kannattanut suunnata illalliselle, sillä useimmat paikat olivat kiinni. Työelämässä asiat hoituvat jämptimmin kuin Kreikassa, jossa monet töistä tehdään pimeänä ja palkka maksetaan käteisellä. Toisaalta aikatauluja noudatetaan täällä turhankin tarkasti.”
”Ruoka-annosten myynnillä selviydyin korona-ajasta”
”Valmistumisen jälkeen lähdin lomalle Kreikkaan, mutta jäinkin neljäksi vuodeksi Haniaan. Kyllästyttyäni elämään siellä palasin Suomeen. Kesti jonkin aikaa ennen kuin sain elämäni käyntiin, ja juuri kun työtilanne näytti valoisammalta, alkoi koronapandemia. En pystynyt olemaan tekemättä mitään, ja taloudellinen pärjääminen mietitytti.
Hetken tuskailtuani aloin valmistaa pienessä keittiössäni kreikkalaisia ruoka-annoksia kavereilleni ja myöhemmin markkinoin niitä Facebookissa. Valmistin viikossa kymmenittäin annoksia myytäväksi. Siinä riitti puuhaa, sillä minulla ei ollut edes tiskikonetta. Ruoan myynnistä saamieni taskurahojen turvin selviydyin korona-ajasta.
Olen työskennellyt ravintolakokkina Suomessa ja Kreikassa. Keittiötyö on kuluttavaa, ja hiljattain koin burnoutin. Päätin, että ryhdyn mieluummin yrittäjäksi ja alan pyörittää kreikkalaista ruokaa tarjoavia pop up -ravintoloita ja cateringia. Minulla on paljon ideoita, ja janoan päästä toteuttamaan niitä. Se ei onnistu, jos olen jonkun toisen leivissä. Kokin työ ei käy tylsäksi. Toivon, että voisin vähitellen siirtyä tekemään muita ruokaan liittyviä töitä.”
Kokeile näitä kreikkalaisia reseptejä: souvlaki, pastitsio ja kanagyros!
”Ruoanlaitto on tapani toteuttaa naiseuttani”
”Ruoanlaitto on aina ollut tapani toteuttaa naiseuttani. Kreikkalaiset naiset ovat perinteisesti lämpimiä keittiön hengettäriä, mutta ravintolan keittiössä kaikki se lämpö häviää. Uskon, että näin tapahtuu erityisesti Suomessa, jossa monet ihmiset eivät suhtaudu ruokaan kovin intohimoisesti.
Ravintola-alalla olen joutunut piilottamaan naiseuteni. Minusta ei ole tuntunut turvalliselta näyttää herkempää puoltani, vaan olen joutunut esittämään kovempaa kuin olen. Kasvoin Kreikassa patriarkaalisessa ympäristössä, jossa tasa-arvo ei ollut samalla tasolla kuin Suomessa. Se on vaikuttanut siihen, missä ajattelen oman paikkani olevan ja mihin kaikkeen uskon pystyväni. Yritän muuttaa ajattelutapaani.
On hämmentävää, että täytän jo neljäkymmentä. Ajattelin teini-iässä, että nelikymppiset ovat vanhoja, mutten tunne itseäni kovin vanhaksi. Kuvittelin, että elämäni olisi tämän ikäisenä hyvin toisenlaista kuin se on. Minulla ei ole puolisoa tai perhettä. Opiskeluaikana Kreikassa seurustelin seitsemän vuotta erään miehen kanssa. Eron jälkeen pysyimme ystävinä. Hän sairastui syöpään, enkä ehtinyt hänen luokseen ennen kuin hän menehtyi. Minun oli vaikea ymmärtää mitä oli tapahtunut, sillä en ollut ehtinyt jättää jäähyväisiä.
Hiljattain erosin avopuolisostani, jonka kanssa olimme yhdessä puolitoista vuotta. Perheen perustaminen on jäänyt toissijaiseksi, sillä työni on ollut sitovaa. Olen viettänyt suuren osan illoista töissä. Toivoisin saavani vielä lapsia, mutta aika näyttää, toteutuuko se haave.”
Juttu on julkaistu Matka naiseksi -juttusarjassa Anna-lehdessä 21/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous