Sibeliusryppy ilmestyy iän myötä kulmakarvojen väliin – onko pinnallisuutta, jos sen haluaa pois?
Kulmakarvojen väliin iän myötä ilmaantuva sibeliusryppy voidaan esimerkiksi kasvohoidoilla saada näkymättömämmäksi. Eri asia on, tekeekö niin vain hallaa ilmeelleen.
Sibeliusryppy on lihaspohjainen.
Kulmakarvojen väliin iän myötä ilmaantuva sibeliusryppy voidaan esimerkiksi kasvohoidoilla saada näkymättömämmäksi. Eri asia on, tekeekö niin vain hallaa ilmeelleen.
Sibeliusryppy eli huolikurttu, stressiryppy, 11-ryppy tai pohdintapainauma on kasvojen ilmerypyistä ehkä eniten lempinimiä kerännyt ”kauneusvirhe”.
Kulmakarvojen välinen pystyryppy tai useampi on saanut kuuluisan nimensä kuuluisan kantajansa, säveltäjä Jean Sibeliuksen mukaan. Se ilmaantuu iän myötä iholle siihen kohtaan, jota huolestuneena tai pohdiskellessa rutistaa ja toisinaan jo hyvin nuorella iällä, jopa alle kolmekymppisenä.
Mitä enemmän huolia, sitä aiemmin sibeliusryppy ilmaantuu, siis? Asia ei ole näin yksiselitteinen.
– Taipumus sibeliusryppyyn voi olla geneettinen ja aktiivisiin ilmelihaksiin liittyvä, eikä se välttämättä ole ikääntymismuutos, sanoo kosmetologi, kauneusalan yrittäjä Liisa Savolainen.
Savolaisen mukaan sibeliusryppyä kuten muitakin otsan ja kasvojen alueen ryppyjä voi yrittää ennaltaehkäistä kasvojumpalla, hieronnalla esimerkiksi ihon lymfakiertoon vaikuttavan rullan avulla ja huolehtimalla ihon kosteutuksesta.
Etenkin sibeliusrypyn kohdalla nämä keinot ovat kuitenkin rajalliset, sillä pohjimmiltaan siinä on kyse lihaspohjaisesta rypystä. Esimerkiksi jumppaliikkeiden kohdentaminen oikeaan lihakseen voi olla vaikeaa.
Sibeliusryppy on ilmeryppy eli kertoo tunteista
Kasvojen ja erityisesti otsan alue on herkkä ilmeryppyjen syntymiselle, sillä käytämme niiden lihaksia eli ilmelihaksia jatkuvasti päivän aikana – ja jopa yöllä nukkuessamme. Ilmeet ja eleet ovat tärkeä osa ihmisten välistä viestintää eikä turhaan sanota, että ilmeet kertovat usein enemmän kuin sanat. Myös tunteet näkyvät ihmisten kasvoilla hyvässä ja pahassa: ilo ja innostus rypyttää otsaa, huoli ja suru muodostaa silmien väliin viivoja.
Voisi siis jopa sanoa, että mitä enemmän tunteita ja mitä enemmän niiden antaa kasvoillaan näkyä, sitä enemmän riskiä rypyille, niin myös sibeliusrypylle. Ei siis välttämättä mikään huono juttu, ainakin jos vaihtoehtona on alati ilmeettömänä ja tunteettomana pysytteleminen.
Harmillista kyllä, sibeliusryppy saa usein ilmeen näyttämään vakavalta tai vihaiselta – eli juuri niiltä tunteilta, joita yleensä vähiten haluamme kasvoilla välittää.
Muun muuassa siksi monet tahtovat mielellään päästä huolirypystään eroon. Se on helpommin sanottu kuin tehty: kun sibeliusrypyn huomaa eli juonne näkyy selkeästi kasvojen ollessa peruslukemilla, ihossa on jo tapahtunut sen verran isoja muutoksia ettei kosteutus tai jumppaaminen välttämättä enää auta.
Jos ryppy alkaa kovasti häiritä, varmin keino sen häivyttämiseen ovat erilaiset ”järeämmät” kasvohoidot kuten laser- tai täyteainehoidot. Kauneusoperaatioiden luvatussa maassa Yhdysvalloissa osa kokee hoidon vieneen ojasta allikkoon: ronskisti täyteaineella korjattu otsa tunnetaan yleisesti termillä “frozen face”, jäätynyt ilme, jossa iho ei enää taivu kasvojen ilmeikkyytteen millään tavalla.
Kuinka paljon ryppy todella häiritsee?
Liisa Savolaisen mukaan sibeliusryppy on saanut monetkin hakeutumaan kasvohoitoihin, ja niiden häivyttämisestä tulee säännöllisesti kyselyjä. Suhteellisen nuorella iällä ilmaantuva ryppy saattaa säikäyttää: nytkö se vanheneminen jo alkaa?
Silloin ei välttämättä auta, vaikka muut sanoisivat juonteita söpöiksi elämänmerkeiksi tai jopa eivät huomaisi koko ryppyä.
– Näissä tapauksissa kannattaa miettiä, kuinka paljon ryppy todella itseä häiritsee esimerkiksi asteikolla 1–5. Ne jotka kääntyvät ammattilaisen puoleen, vastaavat yleensä 5. Oma tunne ratkaisee, ei tuttavan tai ystävän mielipide, Savolainen huomauttaa.
Vaikka muiden mielestä sibeliusryppy ei olisi ruma, itsestä se voi silti siltä tuntua. Ei auta, vaikka kuinka ajattelisi että nämä ovat pieniä ongelmia maailman mittakaavassa. Pinnallistako?
– Ihmiset helposti syyllistävät tällaisissa tilanteissa pinnallisuudesta, vaikka avun hakeminen ulkonäköongelmaan ei suinkaan tarkoita, että ongelma olisi ihmisen suurin ja vakavin tai ettei hän voisi olla hyvinkin syvällinen. Kyse on enemmänkin halusta pitää itsestään huolta, Savolainen pohtii.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous