Nasima Razmyar tavoittelee ensi keväänä Helsingin pormestarin paikkaa.
Nasima Razmyar tavoittelee ensi keväänä Helsingin pormestarin paikkaa.
Julkkikset

Nasima Razmyar elää ruuhkavuosia ja tekee vaativaa työtä – tällainen on hänen selviytymiskeinonsa, joka toimii aina vaikeina hetkinä

Nasima Razmyar on kahden pienen lapsen äiti ja Helsingin apulaispormestari. Hän kokee olevansa vahva nainen ja näyttää heikkoutensa vain aviomiehelleen Johanille. Vaikeisiin hetkiin hänellä on selviytymiskeino, joka toimii aina.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Mirva Kakko

”Lapsuudessa opin äidiltä, että kun tekee muille hyvää, siitä seuraa hyvää.

Isäni mielestä maailmassa mikään ei ole varmaa ja jokaisen pitää raivata oma tiensä. Täytyy tehdä uutterasti töitä ja olla tarkkana kuin haukka.

Pienenä olin kiltti tyttö. Pelkäsin hieman isää, ja minulle oli tärkeä miellyttää häntä.

Opin jo varhain tulkitsemaan isää ja muitakin silmien kautta. Katse paljastaa, mitä ihmisellä on mielessään, mitä hän todella tahtoo ja tarkoittaako hän sitä, mitä sanoo. Mietin yhä turhankin paljon, mitä muut minusta ajattelevat.

Itsekkäin puoleni purkautuu eniten kotona, ja aviomieheni Johan joutuu kestämään väsyneet töksäyttelyni.

Yritän opettaa hyvien tekojen tärkeyttä myös lapsilleni, ja olen iloinen ja ylpeä, että nelivuotias poikamme Jonas käyttäytyy todella hyvin. Uskon, että lapset oppivat parhaiten mallin kautta.

Kuopuksemme Jacob syntyi viime elokuussa, ja jotkut ovat pitäneet itsekkyytenä sitä, että palasin töihin jo tammikuussa.

Täytyy myöntää, että oloni oli ristiriitainen, kun mieheni jäi kotiin viisikuukautisen vauvan ja kolmevuotiaan Jonaksen kanssa. Iloitsin työkaverien näkemisestä, mutta toisaalta ajatukset karkasivat välillä lapsiin.

Lue myös: Nasima Razmyar pitää puolen vuoden äitiysvapaan: ”Valitsen työn, koska haluan vaikuttaa”

Jatkoin imettämistä aluksi, ja Johan kuljetti vauvaa luokseni syömään kesken työpäivän. Tilanne helpottui, kun vauva täytti puoli vuotta ja siirryimme pulloruokintaan.

Sitten tulivat pandemiarajoitukset ja etä­työt, ja yritin löytää makuuhuoneesta vapaata tilaa videopalaverille. Alkuvuosi oli melkoista säätämistä ja häilyviä tunteita.

Tämä oli meidän ratkaisumme. Syksyllä molemmat pojat menevät hoitoon ja myös Johan palaa töihin.”

Hymyily on Nasima Razmyarin selviytymisstrategia: hän uskoo, että asiat etenevät parhaiten hyvän kautta.

Nasima Razmyar kertoo hymyilyn olevan selviytymisstrategia: hän uskoo, että asiat etenevät parhaiten hyvän kautta.

Nasima Razmyar oppi jo pienenä, että kaikki voi muuttua hetkessä

”Hymyilen paljon, ja monien silmissä olen myönteinen ihminen. Mielestäni olen pikemminkin pessimismiin taipuvainen, olen aina hiukan varuillaan tai huolissani.

Vanhempani ovat afgaaneja, ja tulimme Suomeen pakolaisina Moskovan kautta, jossa isä oli ollut suurlähettiläänä. Olin kahdeksanvuotias, ja perheeni oli menettänyt kaiken, kotinsa ja asemansa. Opin, että mikään ei ole varmaa, kaikki voi muuttua hetkessä.

Hymyily on aitoa minua, ja se on tavallaan selviytymisstrategiani. Tiedän, että saan ihmisiltä enemmän, jos olen positiivinen. Asiat etenevät parhaiten hyvän kautta.”

Nasima suojelee sekä lapsiaan että omia vanhempiaan

”En ole koskaan itkenyt julkisesti oman pahan mielen takia, mutta liikutuksesta tai onnesta voin herkistyä.

Itsetuntoni on kohdallaan. Olen enemmän vahva kuin heikko enkä mielelläni paljasta huonoja hetkiäni. Suojelen lapsiani ja jopa vanhempiani, vain mieheni saa nähdä heikkouteni.

Kaikkien tunteiden näyttäminen kuuluu hyvään parisuhteeseen. Lasten kanssa ollaan jämäkästi, mutta rakkaimman ihmisen seurassa voi olla heikko. Arvostan sitä, että myös Johan uskaltaa paljastaa minulle haavoittuvuutensa.

Selviytymiskeinoni vaikeina hetkinä on hyvin yksinkertainen: Täytyy jaksaa hetki kerrallaan iltaan asti, yrittää saada unen päästä kiinni ja nukkua yön yli. Seuraava päivä on aina parempi.”

Selviytymiskeinoni vaikeina hetkinä on hyvin yksinkertainen: Täytyy jaksaa hetki kerrallaan iltaan asti, yrittää saada unen päästä kiinni ja nukkua yön yli. Seuraava päivä on aina parempi.”

Hyvä käytös on Nasima Razmyarin mieleen

”Ystävällisyys on minulle sisäänrakennettua. Tykkään ihmisistä, ja mielestäni kaikkia tulee kohdella hyvin. Minulle on oltu ystävällisiä, ja haluan itse huomioida muut. Saan siitä hyvän mielen myös itselleni.

Työpaikkaani, Helsingin kaupunkia ja sen johtoa, on moitittu mediassa huonosta ilmapiiristä ja johtamistavasta.

Meillä on moni asia hyvin, ja minulla on päteviä työkavereita ympärilläni, mutta ongelmiakin on toki ollut. Ihmisten välillä on aina näkemyseroja, mutta mielestäni sillä ei voi oikeuttaa huonoa käytöstä. Erimielisyydet voidaan ratkaista myös vastapuolta kunnioit­taen. Toisten ihmisten asiaton kohtelu ei ole riitelyä, sillä riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi.

Mielestäni on ikävää, jos esimies nöyryyttää alaisiaan julkisesti, ja erityisen harmillista on, jos hän tekee sen vertailemalla.”

Mielestäni on ikävää, jos esimies nöyryyttää alaisiaan julkisesti, ja erityisen harmillista on, jos hän tekee sen vertailemalla.

Hyvä esimies on avoin ja ystävällinen, ja hän luottaa alaisiinsa. Ikäväkin palaute pitää ottaa vastaan, ja täytyy rehellisesti miettiä, miltä oma käytös näyttää muiden silmissä. Itse on joskus sokea omille toimilleen. Kun jotain on mennyt rikki, se täytyy korjata.

Olen yrittänyt kehittää itseäni siinä, että uskaltaisin puuttua asioihin ajoissa. Jos itseä tai muita kohdellaan väärin, pitää sanoa, että ei käy, näin ei sovi tehdä.

Vertaus on ehkä vähän ontuva, mutta kun autoin väkivallan kokeneita naisia, neuvoin heitä, että kukkakimppu ei riitä korvaukseksi nyrkiniskusta. Huonoa kohtelua ei pidä ohittaa.”

Nasima Razmyar ajattelee, että kauneuteen ja kepeyteen ulkonäössä ja sisustuksessa kannattaa satsata.

– Kauniiseen kepeyteen ulkonäössä ja sisustuksessa kannattaa aina vähän satsata. Ne merkitsevät minulle hyvää mieltä ja ystävällisyyttä muita kohtaan, yleistä elämän kauneutta, Nasima sanoo.

”En ole koskaan asunut yksin”

”Asuin vanhempieni luona melkein kolmekymppiseksi, sitten muutin mieheni kanssa yhteen. Olen aina ollut osa yhteisöä, ja minun on vaikea kuvitella, että matkustaisin yksin. Lenkillä käyn yksin, ja nautin pienistä omista hetkistä, mutta parhaiten viihdyn porukoissa.

Myös töissä olen ehdottomasti tiimi-ihminen. Olen kompromissihakuinen, joustava ja toimin parhaimmillani paineen alla. Sisäinen voimani oikein kerääntyy esimerkiksi vaalityössä tohinan keskellä. Hetkittäin tuntuu, että jaksan vaikka mitä.

Haluan uskoa, että korona-aika lisää entisestään ihmisten aitoa sosiaalisuutta ja yhdessä tekemisen halua. Ainakin minä huomasin, kuinka tärkeitä ystävät ja työkaverit ovat. Tarvitsen muita ihmisiä muutenkin kuin virtuaalisesti, se on todistettu.”

Lue myös: Nasima Razmyar sanoo, ettei eroa miehestään ikinä: ”Unelmat saattavat olla naiiveja mutta voivat silti toteutua”

”Kepeys on positiivinen asia”

”Kauniiseen kepeyteen ulkonäössä ja sisustuksessa kannattaa aina vähän satsata. Huoliteltu pukeutuminen ja ulkonäkö ovat ke­peyttä, mutta ennen muuta ne merkitsevät minulle hyvää mieltä ja myös ystävällisyyttä muita kohtaan, yleistä elämän kauneutta.

Olen iloinen ja nauravainen, mutta en ole koskaan ollut viihdyttäjä vaan pikemminkin pohtija.

Lasteni syntymät ovat asioita, jotka ovat muuttaneet minua eniten. Uuden elämän näkeminen on auttanut ymmärtämään monta asiaa, ja eläminen on saanut entistä syvemmän merkityksen. En ole enää vain osa lapsuuden perhettä, vaan minulla on oma yhteisö, elämä jatkuu.

Perhe merkitsee minulle myös turvallisuutta. Minulla on rakas aviomies ja lapset, en ole yksin. Tapahtuupa esimerkiksi vaaleissa mitä tahansa ja saanpa jatkokauden tai en, läheiseni eivät minua hylkää. Heille olen aina paras vaimo ja äiti.”

”Perhe on vankka kallioni”

”Olen tehnyt monia rohkeita asioita jo kouluajoista alkaen. Äidinkieleni darin ja lapsena oppimani venäjän lisäksi jouduin opettelemaan suomen kielen ja sopeutumaan uuteen maahan.

Myöhemmin työni väkivaltaa kokeneiden naisten auttajana oli rohkeaa. Samoin kansanedustajaksi pyrkiminen ja myös nykyinen työni vaatii rohkeutta.

Uskallan ottaa haasteita vastaan ja sanoa mielipiteeni suoraan. Voin myös muuttaa näkemystäni, jos siihen on perustelut.

”Mielipiteen muuttaminen ei ole takinkääntöä, vaan viisautta.”

Mielipiteen muuttaminen ei ole takinkääntöä, vaan viisautta. Esimerkiksi äitini ei voinut ymmärtää samaa sukupuolta olevien rakkautta, mutta kun hän matkusti yhdessä minun ja homoystäväni kanssa, hän tajusi, että ihminen on sama, oli seksuaalinen suuntaus mikä tahansa. Ja jos iäkäs afgaaninainen voi muuttaa asenteitaan, niin kuka tahansa voi.

Takinkääntö merkitsee minulle jotain epärehellistä peliä, sellaista, että on toisten kuullen toista mieltä ja toisessa seurassa toista.

Varovainen puoleni näkyy kotona. Kaipaan turvallisuutta ja varjelen läheisiäni. Perhepaletti on vankka kallioni. Joku voi pitää minua naiivina, kun sanon, että emme Johanin kanssa eroa koskaan, mutta niin ajattelen.

Lapset ovat jo nyt muuttaneet minua paljon, ja on jännittävää nähdä, mihin suuntaan he tulevaisuudessa ratkaisujani vievät.

Työhön liittyen olen varovainen siinä, mitä sanon tai kirjoitan julkisesti. En tee päivityksiä hetken mielijohteesta ja harkitsen, mitä sanomiseni tarkoittaa ja olenko todella sitä mieltä.”

”Minä rakastan sinua -lausetta ei voi sanoa liian usein”

”Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kahden työttömän vanhemman lapsena. Meillä oli taloudellisesti tiukkaa, paljon ulkoisia asioita puuttui, mutta puutteet täytettiin rakkaudella.

Minä rakastan sinua -lauseen voi mielestäni toistaa vaikka sata kertaa päivässä. Sitä ei voi sanoa liian usein. Viimeksi taisin sanoa sen Jonakselle, kun hän pesi hampaitaan aamulla. Hän hymyili ja kurkisti siitä pesualtaan päältä ja sanoi hitaasti tauottaen: ”Minä – myös – rakastan – sinua – yli – kaiken.”

Lapset ovat vielä niin pieniä, että he dominoivat parisuhdetta, mutta onneksi meillä on Johanin kanssa myös omia kahdenkeskisiä hetkiä. Tosin viimeksi, kun lapset olivat vanhempieni hoidossa, me unohduimme ainakin tunniksi katselemaan kaksistaan lastemme valokuvia. He ovat niin suloisia!

Rakkauden vastapari on mielestäni rakkaudettomuus. Viha on minulle aika vieras ja hyvin vahva sana. Voin vihata hulluja hallitsijoita ja maailmassa tapahtuvia julmuuksia ja vääryyksiä, mutta en käytä sitä kuvaamaan omia ihmissuhteitani.”

Nasima Razmyar: ”Olen opetellut irti täydellisyyteen pyrkimisestä”

”Työssäni olen uuttera ja kurinalainen, mutta olen tietoisesti opetellut irti itsekontrollista ja täydellisyyteen pyrkimisestä. Yritän luottaa siihen, että asiat hoituvat ja riittävän hyvä on kyllin hyvä.

Kahden pienen lapsen äitinä nautintoni ovat todellakin erilaisia kuin kaksikymppisenä sinkkuna.

Joku viisas neuvoi, että niin kauan kuin nuorin lapsista on alle viisivuotias, kannattaa delegoida kaikki mahdollinen ja säästää energia olennaiseen. Maksan hyvällä omallatunnolla siitä, että meillä käy siivooja, enkä leivo lasten synttärikakkuja itse.

Nautin siitä, että ehdin leikkiä lasten kanssa ja joskus olla hetken myös itsekseni. Jo lyhyt hiljainen hetki on tärkeä. Iän myötä nautin entistä enemmän myös hyvästä ruoasta ja kulttuurielämästä.

Jokainen vanhempi tunnistaa varmasti myös sen suloisen hetken, kun lapset ovat nukahtaneet. Kun katselee lapsia ja hiljaisuuden rikkoo vain pieni ääni, joka syntyy siitä, kun nostelee leluja lattialta.”

– Kahden pienen lapsen äitinä nautintoni ovat todellakin erilaisia kuin parikymppisenä sinkkuna, Nasima Razmyar sanoo.

– Kahden pienen lapsen äitinä nautintoni ovat todellakin erilaisia kuin parikymppisenä sinkkuna, Nasima sanoo.

”Olen idealisti, mutta en tippaakaan uhrautuja”

”Lähden siitä, että ihminen on hyvä, ennen kuin toisin todistetaan. Aidosti hyvä ihminen on mielestäni sellainen, joka ottaa muut ihmiset huomioon, on empaattinen ja välittävä.

Eniten arvostan rehellisyyttä. Se on kuitenkin vaikea laji. Rehellisyyden teeskentely on helppoa, ja siksi aidosti rehellinen ihminen ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Lapsena halusin olla äiti Teresa, koska hän on niin hyvä ihminen. Yritin nuorena tehdä hyviä tekoja, leikin kehitysvammaisten lasten kanssa koulun jälkeen ja avustin afgaaninaisia, jotka eivät osanneet hoitaa asioitaan suomeksi.

Myös politiikassa olen maailmanparantaja, idealistikin. Uhrautujaksi en tunnustaudu tippaakaan, en näe itsessäni lainkaan marttyyripuolta. Jos koen vääryyttä, yritän etsiä tavan vaikuttaa.”

”Vapautta ovat ne hetket, jolloin kukaan ei odota minulta mitään”

”Olen rutiini-ihminen, ja lapsiperheen arjessa se puoli minusta on entisestään korostunut.

Illalla Johan lukee yleensä iltasadun Jonakselle ja minä hoidan vauvan nukuttamisen ja järjestelen tavarat.

Minä olen valpas emo, joka kuulee yöllä pienetkin risahdukset, ja Johan nukkuu sikeästi. Sen sijaan hän nousee aamulla vauvan kanssa ja antaa minulle varttitunnin hitaan lepohetken.

En olisi voinut vielä muutama vuosi sitten sanoa näin, mutta tunnen olevani vapaa, kun pienokainen nukkuu vaunuissa ja minä kävelen metsäpolulla ja saan ajatella omia ajatuksiani. Nykyisin vapautta minulle ovat ne hetket, kun kukaan ei odota minulta mitään.”

”Kokemus on ehdottomasti arvokkaampaa kuin nuoruus”

”Kokemus on ehdottomasti arvokkaampaa kuin nuoruus. Iloitsen jokaisesta vuodesta, sillä opin koko ajan uusia asioita.

Olen saavuttanut elämässäni paljon enemmän kuin osasin edes haaveilla. En kaipaa nuoruudesta mitään.

Nautin toisesta lapsestani rennommin kuin esikoisesta. Yritän välillä pysähtyä ja nauttia kasvukohdista, kuten vaikka kävelemään oppimisesta. Ehkä takaraivossa piilee ajatus, että tämä voi olla viimeinen kerta, kun olen pikkuvauvan äiti.

Tällä hetkellä en haaveile mistään suuresta. Ensi vuonna on vaalit ja nykyinen toimeni tulee uudestaan hakuun. Yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin ja toivon, että se jatkuu.

Joskus pelokas ja varovainen puoleni puskee esiin, mutta yritän nauttia elämästä ja mennä viikko kerrallaan. Olen onnellinen ja kiitollinen, jos nykyiset hyvät asiat pysyvät elämässäni.”

Juttu on julkaistu Annassa 33/2020.

X