Ellit testasi - Pin-up-kuvaukset ystävänpäivän hengessä

Ellien toimittaja uppoutui pin-up-kuvauksissa retrotunnelmaan. Uniikki kokemus tarjosi vapautumisen ja itsensä ylittämisen ohella oppia nilkkojen ojentamisesta ja hengittämisestä korsetti yllä.

Retro Makeup- ja Vintage Hairstyling -kirjat tarjoavat tyyli-inspiraatiota. Kuvat: Pin-Up Garage.

Takahuoneen kaksi suurta ruokapöytää on päällystetty pastellinvärisillä, kirsikkakuosein koristelluilla pöytäliinoilla. Sisustuksen lisäksi 1950- ja 60-luvuilta viestiä tuo taustalla soiva Wanda Jackson.

Olen hypännyt arjen keskeltä hetkeksi täysin erilaiseen maailmaan: tulin pin-up-muotiin ja -elämäntyyliin erikoistuneeseen Pin-Up Garageen testaamaan, kuinka selviydyn ystävänpäivähenkisistä kuvauksista.

Mutta ensin kuvaustiimin on muovattava minusta pin-up-malli.

Vaihe 1: Dita-kiharat

Kaunistautuminen alkaa kampauksella. Joy Licious harjaa hiuksiani, ja uppoudun samalla Dita Von Teese – Burlesque and the Art of Teese -kirjaan. Esitän kampaajalle toiveeni suurista, laineilevista ditamaisista kiharoista. Joy Licious nyökkää innostuneesti.

– Tällaiset kiharat edustavat tyypillistä Hollywood-glamouria ja sopivat hyvin kuviin, joissa haetaan sensuellia lopputulosta. On myös tärkeää, että meikki ja kampaus puhuvat samaa kieltä muun kokonaisuuden kanssa, hän sanoo.

Jonkin ajan kuluttua hiukseni ovat täynnä papiljotteja, ja kun katson peiliin, meikittömien kasvojeni ja suurten kihararullien yhdistelmä alkaa väistämättäkin naurattaa. Tuurittaudun kuitenkin siihen, että kampauksella ja meikillä voi pelastaa kuvissa paljon – minulla kun ei ole pin-up-poseeraamisesta hajuakaan.

Vaihe 2: Paksut rajaukset ja punat huuliin

Seuraavaksi asetun meikkaajan tuoliin. Ani Koivisto laittaa luomiini ruskean sävyjä ja loihtii minulle 1950-luvulla pinnalle tulleet paksut rajaukset.

– Teen sinulle silmiin myös kolmiomaista muotoa. Sillä saa nostetta hieman alaspäin laskeviin silmäkulmiisi, hän luonnehtii.

Meikin viimeinen silaus: rajaukset ja paljon punaista huulipunaa!

Kaunistautuminen vie kaikkiaan reilun tunnin, ja odotan kärsimättömänä, miten ulkonäköni muuttuu ammattilaisten käsittelyssä. Kun papiljotteihin käärityt hiukseni ovat jäähtyneet, Joy Licious alkaa viimeistellä kampaustani.

Sitten on edessä totuuden hetki. Katson peiliin.

Reaktioni on vilpitön vau! Omat taitoni eivät olisi mitenkään riittäneet toteuttamaan sellaista lopputulosta, jonka Koivisto minulle synnytti – oikeaoppiseen pin-up-lookiin kun tarvitaan paljon muutakin kuin punaista huulipunaa.

Vaihe 3: Korsetti ylle

Vaateliikkeen ja takahuoneen karkkimainen ulkoasu ulottuu myös studioon. Kuviin on valittu vaaleanpunainen tausta, seinille on ripustettu koristeeksi suuria koruja.

Toimitin kuvausten stailaajana toimivalle Pin-Up-Garagen omistajalle, Coco de Noirille, ennakkoon mittani ja vaatekokoni. Hän on valinnut minulle niiden pohjalta studioon kuvausvaatteet valmiiksi. Ensimmäiseen kuvaan saan ylleni samettisen, vaaleanpunaisen aamutakin.

– Voisit laittaa nämä sen alle, Coco de Noir ohjeistaa ojentaessaan minulle korsetin ja verkkosukkahousut.

Coco de Noir valitsi minulle ensimmäiseen kuvaan ylellisen aamutakin.

Hän kiristää korsetin ylleni. Koska minulla ei ole korseteista kokemusta, en oikein tiedä, miten sen kanssa pitäisi olla. Tuntuu, etten pysty hengittämään.

– Pystyt pystyt! Mutta syvään hengittämistä ei kannata edes yrittää, käytä pintahengitystä, Coco de Noir ohjeistaa.

Kun alan kävellä ja yritän istua korsetti ylläni, huomaan, ettei hengittäminen ollutkaan se suurin ongelma. Kankeaan oloon kuitenkin tottuu, ja tunnin päästä olo on korsetissa jo melkein kotoinen. Alan käyttökokemukseni myötä myös uskoa, että korsetin käyttäminen voi todella auttaa esimerkiksi ryhdin parantamisessa. Ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu myös se, että vaikkei omaisikaan x-vartaloa, korsetilla voi kätevästi luoda optisen harhan.

Kuva 1: Vanhanajan glamouria

Kun astun kameran eteen, olo on hetken kuin eksyneellä koiranpennulla. Kuvaustiimi kuitenkin onneksi pelastaa minut ohjeineen ennen kuin hämmennykseni ehtii muuttua vaivaantuneisuudeksi.

Saan käteeni vanhan puhelimen, ja kun olen sovitellut sitä muutaman kerran kumpaankin käteen, Koivisto ja Coco de Noir nyökkäävät hyväksyvästi. Samalla käy selväksi, ettei kuvista ole tarkoitus tehdä pikaisia liukuhihnaotoksia, vaan toivottua lopputulosta haetaan kelloon katsomatta.

Vanhan puhelimen hyödyntäminen kuvassa sai inspiraationsa Dita Von Teesen poseerauksista.

Kuva 2: Boudoir – Ojenna nilkat ja anna palaa!

Ajattelin etukäteen, ettei pin-up-mallikokelaaksi heittäytyminen varmasti ole ihan helppoa, mutta en olisi uskonut, kuinka vaikeaa se todella voi olla. Klassisessa boudoir-poseerauksessa täytyy keskittyä joka hetki samanaikaisesti nilkkojen, pään ja käsien asentoon – ilmeestä puhumattakaan.

– Mitä epämukavammalta asento tuntuu, sitä paremmalta se yleensä kuvassa näyttää, meikin lisäksi valokuvaamisesta vastaava Koivisto taustoittaa.

Hän huomaa, että olen taas vähän hukassa asentojeni kanssa, ja rientää pyytämättä avukseni. Työstämme boudoiria kahdella perinteisellä tyylillä: iloitellen siten, että sormi viedään suulle ja sensuellimmalla tavalla, jossa toinen käsi lepää rinnan päällä ja toinen rennosti lattialla.

– Nyt käsi on vähän grabb my boob, Coco de Noir naurahtaa.

Muutan käteni asentoa hennommaksi ja kokeilen ilmeitä nauravasta vakavaan. Salama välkkyy.

Jalat ilmassa ja nilkat ojennettuina! Boudoir-poseeraus haastaa vartalonhallintataidot.

Huomaan kuvauspäivän aikana, että pin-up on tyylilajina varsin vapauttava. Ja kun antaa itsensä ennalta tuntemattomien henkilöjen käsittelyyn, huomaa, että toiset voivat nähdä meissä jotain sellaista, joka saattaa jäädä itseltä kaiken kriittisyyden alla huomaamatta. Esimerkiksi jotkut ilmeet, jotka olivat omasta mielestäni aivan karseita, olivat kuvaustiimin mielestä loistavia. Jäinkin miettimään, onkohan vikojen etsiminen sittenkin monessa tapauksessa pikemminkin opittua ja pinttynyt, päälle jäänyt tapa?

Kuva 3: Herttaista fiftaria

Sydänkoriste, kuosit sekä punaisen sävyt sopivat ystävänpäivätunnelmaan.

Kuvauspäivän jälkeen vaihdoin Pin-Up Garagen asut omiin farkkuihini ja neuleeseen. Hyvän mielen sekä meikin ja kampauksen lisäksi vein ovesta poistuessani mukana annoksen uudenlaista vapautunutta iloa.

Minä pystyin siihen! Enkä edes pyörtynyt korsetti ylläni.

Lue myös:
Pin-up-tytöt valloittavat retrotyylillä
Pin-Up Garagen avajaisissa muututtiin pin-up-tytöiksi
Burleski – Taiteenlaji vapauttaa olemaan oma itsensä

Teksti: Elina Järvi
Kuvat: Ani Koivisto
Meikki: Ani Koivisto
Hiukset: Joy Licious
Tyyli: Coco de Noir
Kuvausvaatteet: Pin-Up Garage