Liikunta

Miksi liikuntasuorituksen väliin jättäminen harmittaa, pelottaa tai jopa ahdistaa? Urheilupsykologin mukaan syy voi löytyä lapsuudesta

Onko olosi väsynyt, mutta et silti pysty jättämään juoksulenkkiä väliin? Kysyimme urheilupsykologilta, mitä liikuntariippuvuus on ja mistä sen tunnistaa.

Teksti:
Janna Nousiainen
Kuvat:
Istock

Pakonomainen liikunta voi aiheuttaa ahdistusta ja stressiä.

Onko olosi väsynyt, mutta et silti pysty jättämään juoksulenkkiä väliin? Kysyimme urheilupsykologilta, mitä liikuntariippuvuus on ja mistä sen tunnistaa.

Liikunta tekee yleensä hyvää, oli kyseessä sitten kävelylenkki tai rankempi urheilusuoritus. Onnistunut liikuntasuoritus saa aikaan hurjan endorfiiniryöpyn ja olon mahtavaksi. Liikunta on myös oivallinen keino lievittää stressiä tai ahdistusta. Joskus alunperin hyvästäkin asiasta voi kuitenkin syntyä ongelma – esimerkiksi liikuntariippuvuus.

Pakonomainen liikunta tai liikuntariippuvuus voivat muodostua ongelmaksi erityisesti niille ihmisille, joilla on taipumusta suorittamiseen. Liikuntarutiinit ovat hyvä asia, mutta liikkumisen ei pitäisi tuottaa ahdistusta, vaikka liikuntasuoritus jäisikin silloin tällöin tekemättä.

– Ei ole hyvä, jos yhden liikuntakerran väliin jättäminen alkaa ahdistaa tai siitä tulee huono olo. Tai jos ohjelmassa lukee, että pitää juosta kymmenen kilometriä ja onkin juossut vain vähän vajaan, ja ihminen käy väkisin juoksemassa sen loppuun, urheilupsykologi Tuomas Grönman Mehiläisestä toteaa.

Liikuntariippuvuus on eri asia kuin paljon liikkuminen

Liikuntariippuvuus, eli liikunta addiktiona tai pakonomaisena tarpeena liikkua, tarkoittaa sillä sitä, että ihminen urheilee väkisin tai pakottaa itsensä liikkumaan, vaikka kroppa ja mieli olisivat väsyneitä.

Liikkuminen esimerkiksi viikon jokaisena päivänä ei välttämättä ole pakonomaista tai suorittamista, jos se tuottaa yhä hyvää oloa ja liikkumisen tekee omaa kroppaa kuunnellen.

– Lepopäivät ja palautuminen ovat erittäin tärkeitä kehittymisen kannalta. Jos harjoittelee liian paljon, vaarana on ylikunto ja loppuunpalaminen.

Perusliikkujan kannattaa pysähtyä miettimään omia liikuntatapojaan, jos liikunta valtaa kokonaan mielen ja alkaa mennä kaiken muun edelle. Yhtenä syynä urheilun pakonomaiselle suorittamiselle voi olla se, että ilman liikuntasuoritusta ihminen kokee huonommuuden tai riittämättömyyden tunteita.

– Lapsuudessa ja nuoruudessa on voinut muodostua ydinuskomuksia siitä, millainen itse on suhteessa muihin ihmisiin. Voi olla uskomuksia, että on huonompi kuin muut, ei saa tehdä virheitä tai että koko ajan pitää tehdä jotain, koska muuten on laiska. Ihminen saattaa alkaa suorittaa välttääkseen näitä tunteita, Grönman sanoo.

Pakonomainen urheilu voi olla laihduttajan sudenkuoppa 

Liikuntariippuvuus voi kummuta esimerkiksi taustalla vaanivasta kontrollin menettämisen pelosta.

– Ihmisellä voi olla hirveä tarve kontrolloida asioita, joten harjoitusohjelman täydellinen noudattaminen tuo psyykkisen rauhan. Silloin ei välttämättä pysty pitämään lepopäivää, vaikka se olisi järkevää.

Grönman sanoo, että harjoitusohjelman noudattaminen on hyvä asia, jos sen avulla saa pidettyä liikuntaa yllä. Myös liikuntaharrastuksen aloittaminen saattaa vaatia pientä pakonomaisuutta, jotta liikunnan saa osaksi omia uusia rutiineja. Samaan aikaan olisi kuitenkin hyvä opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen jaksamistaan. Etenkin laihduttajalle liikunnasta voi helposti tulla pakonomaista, Grönman huomauttaa.

– Ihminen voi alkaa esimerkiksi pelätä, että lenkin juoksematta jättäminen lihottaisi jotenkin holtittomasti, Grönman antaa esimerkin mahdollisesta vääristyneestä ajatusmallista.

Omaa liikkumistaan kannattaakin miettiä isossa kuvassa: olenko viimeisen kuukauden aikana liikkunut paljon vai vähän? Liikunnan pakonomainen suorittaminen, tulosten mittaaminen oman jaksamisen kustannuksella tai liikuntariippuvuus eivät nimittäin tee hyvää kenellekään.

Jos taas huomaa, ettei ole viimeisen kuukauden aikana liikkunut juuri ollenkaan, voi pieni puskeminen tehdä ihan hyvää. Grönman painottaa kuitenkin sitä, kuinka tärkeää on kuunnella itseään.

– Pitää olla rehellinen itselleen: Jos on harjoitellut todella paljon ja on väsynyt, ei itseään tarvitse siinä kohtaa puskea. Ei haittaa, jos jää välillä lepäämään, Grönman sanoo.

Lisäksi hän muistuttaa siitä, urheilulla on myös ahdistuneisuutta ja esimerkiksi stressiä helpottava vaikutus.

– Mutta siitä voi tulla myös kuormitusta lisäävää, jos väsyneenäkään oma psyyke ei anna periksi, vaan on aina vain pakko mennä ja suorittaa.

Pakonomainen liikunta voi lisääntyä älylaitteiden takia

Moni käyttää erilaisten älylaitteiden dataa seuratakseen omia suorituksiaan. Parhaimmillaan älylaitteet voivatkin motivoida pysymään liikkeessä, mutta vaarana on myös, että ne lisäävät ahdistusta ja stressiä sellaisilla ihmisillä, jotka ovat muutenkin taipuvaisia suorittamaan tai joilla on alttius kehittää liikuntariippuvuus.

– Parhaimmillaan älylaitteet ovat hyviä apuvälineitä. Itseltään voi kuitenkin kysyä, tuottaako urheilukellon tarkkailu hyvää vai onko se enemmän häiritsevää?

Ihminen katsoo ranteessa olevaa urheilukelloa. Liikuntariippuvuus vaivaa usein erityisesti suorittamiseen taipuvaisi henkilöitä.
Älylaitteet ovat parhaimmillaan hyviä motivaattoreita. Joillekin ne saattavat kuitenkin aiheuttaa vain turhia paineita: esimerkiksi liikuntariippuvuus vaivaa usein erityisesti suorittamiseen taipuvaisia henkilöitä.

Ihmiselle, joka liikkuu muutenkin riittävästi, datan pilkuntarkka seuraaminen ei ole niin olennaista. Silloin ei ole merkitystä, onko kävellyt esimerkiksi 9000 vai 10 000 askelta päivän aikana. Askelmäärää tärkeämpää olisi nauttia liikunnan tuomasta tunteesta.

Jos huomaakin tarkkailevansa jatkuvasti juostuja kilometrejä tai käveltyjä askelia, kannattaa kysyä itseltään: miksi minä haluan liikkua?

– Silloin saattaa huomata, että nyt en oikeasti haluaisi mennä ja että olen oikeastaan liikkunut ihan riittävästi.

Joskus liikuntariippuvuus voi nimittäin kieliä siitä, että ihminen yrittää väistää jotain iso tai esimerkiksi vaikeaa tunnetta.

– Asioita kannattaa käsitellä myös jotenkin muuten, jotta liikunnasta ei tule niiden pääsääntöinen hallintakeino ja ihminen pystyisi urheilemaan ikään kuin oikeista syistä, Grönman summaa.

X